Missä iässä halusit/haluat vakiintua ? Siis tosissaan alkaa semmoiseen parisuhteeseen, missä muutetaan yhteen ja tosissaan mietitään lasten hankkimista ? Missä iässä siis suunnilleen arvostatte miehessä jo enempi sitä, että on koulutus, työpaikka, auto, tasapainoinen elämä, koti-iltoja enempi kuin baari-iltoja jne.
Mulla itelläni on semmonen tunne, että naiset aina tonne 26-vuotiaaksi asti toivovat ainakin alitajuisesti miehestä vähän muita jännittävämpiä ominaisuuksia ????
Mulla itelläni on semmonen tunne, että naiset aina tonne 26-vuotiaaksi asti toivovat ainakin alitajuisesti miehestä vähän muita jännittävämpiä ominaisuuksia ????
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ikää 24v ja olen jo "vakiintunut". Siis asun yhdessä mieheni kanssa ym. Lapsia en tosin aio hankkia n. 10 vuoteen urasuunnitelmien takia. Miehellä on opinnot kesken ja minä taas teen töitä ja viimeistelen yo-opintoja. Mitä se tasapainoinen elämä sitten on?
Olen 23-vuotias, mutta olen ollut valmis vakiintumaan jo parin vuoden ajan. Minä siis arvostan miehessä juuri näitä asioita, että on koulutus, työpaikka, auto, tasapainoinen elämä, koti-iltoja enempi kuin baari-iltoja jne. Se ei kuitenkaan riitä. Exälläni oli nämä kaikki, mutta hän ei osannut sitoutua suhteeseen ja sitoutuminen on ehkä se tärkein. Itse asiassa koulutuksella, autolla, asunnolla eikä tälläisellä maallisilla asioilla ole oikein mitään merkitystä miehen valinnassa vaan se luonne ratkaisee. Onko miehellä hyvä ja lämmin sydän, ei ole ilkeä pirulainen, osaa rakastaa ja sitoutua - siinä on tärkeimmät asiat. Nyt etsin sitä hyvää ja lämminsydämistä miestä, joka osaa sitoutua suhteeseen vaikeinakin aikoina.
On neljän vuoden suhde takana, joka valitettavasti kariutui miehen pettopuuhiin. Vedettiin matto jalkojen alta mutta olen silti valmis kohtaamaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, luottavaisin mielin. Kyllä minä olisin valmis vaikka parin vuoden sisällä hankkimaan lapsen yms, jos vain olisi se mies. En minä ole ikinä haikaillut sellaisten miesten perään jotka pitävät elämää yhtenä seikkailuna. Tottakai on tärkeää myös se että osaa nauttia elämästä, mutta kuka on sanonut ettei se olisi mahdollista vakiintuneena.. Exäni oli minua 6 vuotta vanhempi, ja koen kyllä edelleenkin että suurin osa ikäisistäni miehistä (tai pojista) on henkisesti aika kaukana siitä mitä itse haluan.. monet ystävistäni kyllä elävät sellaista hektistä baaribiletyselämää..minulle riitti pari vuotta sitä. Ehkä olen sitten kummajainen :)
Tiesin heti kun tapasin sen oikean. Tiesin, että haluan perheen hänen kanssaan.
... päähäs, että tuo halu vakiintua ois ikäsidonnainen kysymys?
Luulis, noin maalaisjärjellä ajatellen, että sitä haluis sitoutua sit, kun on löytänyt ihanimman ja parhaimman ihmisen siihen rinnalleen, eikö?
Minä en ainakaan haluais, enkä toivo kenellekään sellaista, että pitää miettiä sopiva ikä yhteen muuttamiselle, lasten teolle jne... Eihän kukaan muuta tee noita asioita vain, koska on jo korkea aika?! Vaan mieluummin siksi, että sillä hetkellä sitä itse halutaan (ennemmin kuin se olisi jonkun ihanteen mukaan "sopivaa" tai toivottavaa) ja siksi, että se on hyvältä tuntuva ajatus.
Sulla on outo mielikuva naisista.
Arvostaako joku noita "koulutus, työpaikka, auto, tasapainoinen elämä, koti-iltoja enempi kuin baari-iltoja jne." niinku semmosina ominaisuuksina, että sellainen miehen pitää olla? Tyyliin: "olen kyllä ihastunut, mutta ei siitä mitään tule, koska hänellä ei ole kummoista työpaikkaa ja autokin on mitä on" ?!
Itselleni ei muilla ominaisuuksilla ole väliä, ainoastaan sillä, että minulla on tunteita häntä kohtaan ja toisinpäin - ja niitä sitten kunnioitetaan.
Noin toivoisin naisten ajattelevan. Siis nousee niskavillat pystyyn noista hirveistä vaatimuksista. Eikö olis mukava, että se sopiva kumppani löytyy ja elämä yhdessä on mukavaa, sen pohjaltahan sitä on hyvä tulevaisuutta sitten lähteä rakentamaan.
Ikävä kyllä näin miehiseltä näkökulmalta tuntuu sille vain, että kaikki pitäs olla valmiiksi pöytään katettuna =( plääh!
Sitten kun tulee sellainen tapaus vastaan kenen kanssa voisi ajatella yhteenmuuttoa ja lasten hankkimista... tosin en siitä lasten hankkimisesta ole oikein varma tuleeko koskaan sitä tunnetta että haluaisin... Kyllä elämä voi olla tasapainoista vaikka koti-iltoja viikonloppuna ei niin hirveästi harrasteta, kyllä siinä viikossa on edelleen seitsemän päivää... Joten muina iltoina on koti-iltaa aikas paljon.. Voihan sitä olla tasapainoinen elämä vaikka baarissa tulisikin käytyä! Ei se vakiintuminen vielä kaiken baareilun loppua.
Ei se vakiintumisen halu riipu iästä. Jotkut naiset eivät halua koskaan vakiintua, joita suurin osa on täälläkin suomi24:ssä. Jos nainen ei ole vakiintunut vielä 30-vuotiaana, niin todennäköisyys, että se vielä haluaa pysyvää ja vakituista suhdetta on aika pieni. Kyllähän ne tietysti sanoo, että haluavat, mutta kuitenkin vaihtavat miestä vuoden kahden välein.
periaatteessa jo "vakiintua", nyt 25, mutta en vain ole koskaan edes seurustellut. Miehen koulutuksella, työpaikalla, autolla jne ei silti ole yhtikäs mitään merkitystä, tärkeämpää on se mitä on välissä.
Jos lasta haluaa, on jonkinlainen deadline ehkä kaiketi olemassa.
Onnea matkaan, sinulla on vielä yksi mahdollisuus neljästä onnistua. Siis sen mukaan arvioituna että joka toinen avioliitto päättyy eroon ja sinulla on lievästi huonommat mahdollisuudet.
Itse olen katsellut naisia jo jonkin aikaa "sillä silmällä" mutta ei näytä löytyvän. Sosiaalitapauksille kelpaisin, mutta ei oikein innosta.
Reippaasti hommiin vaan, ei ne miehet vanhetessaan parane.
En ihan ymmärtänyt tuota ekaa kappaletta.
Mutta onnea myös matkaan.
että mahdollisuutesi pysyvään parisuhteeseen ovat melko heikot, jos et ole seurustellut ja olet jo 25-vuotias. Tuonikäisistä miehistäkin parhaat on poimittu pois jo ajat sitten, jäljellä on yksilöitä jotka on syystä tai toisesta siirretty ulkoruokintaan. Ja vielä teet yövuoroa naisvaltaisella alalla....
Lapsen saamiseen sinulla on hyvät mahdollisuudet, onhan sekin aika paljon.
Miten se parantaisi tilannettani, että olisin seurustellut ja sitten eronnut? Tai jos olisin vaikka yh-äiti?
Enkä koe itseäni niin ylettömän vanhaksi, enkä muuten tee yövuoroakaan...
Näppituntumalta sanoisin, että kestävimmät liitot solmitaan nuorina. Myöskin miehissä/naisissa on eniten valinnanvaraa, vaikka ei tiedäkään mitä niistä tulee isoina.
Et ole vielä vanha, mutta tuossa iässä on parhaimmat jo aika selvästi valikoitu pois. Ja kun tuosta vielä viisi vuotta vanhenet niin sinulle ei kelpaa mikään ja toisaalta ehdokkaitten laatu huononee koko ajan.
Voihan tuo olla, mutta aion silti ajatella positiivisesti, tunnen kuitenkin useita itseäni vanhempia, vapaana olevia, periaatteessa sitoutumiskykyisiä ja miellyttäviä ihmisiä, miehiä ja naisia, (joista osalla ei myöskään ole kokemusta seurustelusta) jotka eivät ole sosiaalitapauksia, joten kyllä sellaisiakin löytyy.
Enkä muutenkaan sovi kaikkiin tilastoihin enkä odottaisi miehenikään sopivan.
> Enkä muutenkaan sovi kaikkiin tilastoihin enkä odottaisi miehenikään sopivan.
Jos sen miehen pitäisi olla vaikka vain kolmen sigman päässä keskiarvosta, sinulle kelpaa vain yksi kahdestasadasta. Koko Suomesta jää siis 12500 ehdokasta. Näistä sopivassa iässä (+- 5 vuotta) on 1785. Näistä 75% on varattuja ja viisi prosenttia homoja, jää 357 ehdokasta.
Jos niin onnekkaasti käy että asut pääkaupunkiseudulla niin joka viides on riittävän lähellä. Jää 71 ehdokasta.
Näistäkin osa on lihavia, kaljuja, kaivelevat hampaitaan leipäveitsellä tms.
Joskus on hauska pyöritellä lukuja, terveisin neljän sigman mies. :-)
71 ehdokasta siis, no, parempi kuin ei mitään, eikä kaljuuskaan haittaa, kunhan ei pyyhi nenäeritteitään bussissa tuolin selkänojaan, niin kuin tänä aamuna joku viereeni istuutunut teki. Mistäköhän tuo varattujen prosenttikin tuli...
Varo muuten vain, ettet muutu itsekin käppyräksi jos pyörittelet liikaa lukuja.
Äläkä sinä kuivetu vanhaksipiiaksi. :-D
Kun ikää tulee lisää niin ihmisen pitäisi muuttua avarakatseisemmaksi ja vapaamielisemmäksi, harmi että useimmille naisille näyttää käyvän päinvastoin.
Lasten tekeminen ja kasvattaminen on ihan mukavaa puuhaa, suosittelen, kokemusta löytyy kummastakin.
En ole huomannut. Tummien pilvien manailu tosin on ikävää.
Lapsia en hanki ilman parisuhdetta, joten en ymmärrä miksi niitä suosittelet, jos sinun mukaasi mahdollisuuteni parisuhteeseen ovat vähäiset.
Tarkoitin ettei se unelmien prinssin löytyminen aivan maailman tärkeimpiä asioita ole, hyvän elämän pystyy elämään muutenkin.
Ok :)
Niin tai ei aivan mutta melkein tärkeimpiä asioita, rakkaus siis, prinsseistä en mitään tiedäkään.
Mikä sitten mättää, jos et ole kertaakaan seurustellut? Kyllähän tuolta miehiä löytyy joka lähtöön, romanttisia, sivistyneitä, varakkaita, komeita, urheilijoita jne.
Ei tosin kaikki ominaisuudet samassa paketissa.
Ja ne sinun prioriteettisi muuttuvat melkoisesti kun hankit lapsia.
Sanotaan, että olen vain ollut liikaa himassa takavuosina. Muutamasta olen tosin melkein ehtinyt pitääkin, eivätkä ole olleet varsinaisesti prinssejä vaan sellaisia monimutkaisia ihmisiä, mutta en tässä elämäntarinaani jaksa selostaa.
Prioriteetit olisivatkin varmaan toiset, jos olisi lapsia, mutta ei nyt ole, can't help it.
Itse olen kohta 19vuotias(vasta), mutta silti arvostan (jo nyt) miehessä sitä, että hänellä on ammatti (tai ainakin opiskelemassa hyvään ammattiin), että hän on itsenäinen ja ottaa vastuun omasta elämästään. Sanotaan näin, että 25vuotiaana haluaisin saada ensimmäisen lapseni ja sitä ennen olla jo naimisissa sinä 24-25 vuotiaana.
Vakiinnuin 19 v. ja sain ekan lapsen 23 v.
Sitten 53 v. halusin vapautua ja uudelle vakiintumiselle ei mitään haluja.
No satunnaispanot kyllä käy, mutta että joku siihen taas vakituisesti, ei kiitos!
vain 17-vuotias ja minua ei kiinnosta mitkään sekoilut ym "nuoruusvuosien hurjastelut". Tahdon rakkautta, elinikäisen vakaan uskollisen suhteen.. Niitä vaan tuntuu olevan niin harvassa.
Miehen toivon olevan ikäisekseen kypsä, sillä useimmat ikäluokaltani ovat täyskakarapellejä vielä, jotka eivät pidemmän päälle tajua mistään suhteista mitään, ainoastaan mielessä on viina ja kaikki maailman naiset. On hyvä, jos miehellä on vakituinen työpaikka tai hyvät mahdollisuudet töihin. Kunhan ei mikään laiska renttu ole.
Ensimmäisen vauvan haluaisin noin 20-22 vuotiaana, ja lapsia haluaisin vähintään kaksi, tytön ja pojan..
Kenties toiveeni ovat turhanpäiväistä hömpötystä mistä ei ole toivoakaan..
Mutta unelmointi on ilmaista..