Toimiiko: verbaalinen nainen ja käytännöllinen mies?

Haluaisin kokemuksia korkeakoulutetuilta keskustelua rakastavilta naisilta jotka ovat valinneet puolisokseen hiljaisemman käytännönläheisen miehen. Toimiiko homma vai haaveiletko salaa syvällisistä keskusteluista, rikkaasta vuorovaikutuksesta ja mietit miehenvaihtoa? Onko vastakohta kuitenkin kiinnostavampi ja toimivampi kuin samantyyppinen haaveilija, kun tavallaan käytännöllinen mies maadoittaisi hyvin? Riittääkö se että saa keskustella muiden ihmisten kanssa ja kumppanin kanssa tehdä muuta arkisempaa, tarvitseeko kumppanin täyttää kaikki tarpeet?

Löysin Deitti.netistä tyypin joka on muuten sopiva paitsi sanallinen vuorovaikutus ei oikein toimi. On paljon yhteisiä harrastuksia ja arvot. Olen itse humanisti, verbaalinen ja rakastan puhumista käsitteellisistä asioista, mutta hän on enemmän käytännön mies. On hassua että juuri tuo käytännöllisyys eli mun vastakohtaisuus on se mikä saa mulla ihastuksen nousemaan. Kun hän fiksaa asioita ja pitää huolta niin johan siinä lähtee munasolut vaeltamaan ja pesänrakennusvietti nousee. =D Hän pitää vanhasta tädistään hyvää huolta ja on hyväsydäminen, näkee kauneutta ympärillään ja suojelee luontoa, ei ole siis mikään tunteeton juntti. En haluaisi ruveta ketään muuttamaan, mutta kun itse olen aikoinaan opetellut siirtymään ujosta tytöstä kertomaan mielipiteeni, uskoisin että hän voisi halutessaan oppia myös paremmaksi keskustelijaksi. Hän ei oikein osaa kuunnella, keskustelusta puuttuu aito vuorovaikutus mitä hän ei lapsuudessa ole oppinut.

Kysymykseni onkin, vaadinko liikaa kun haluaisin miehen jolta hoituu käytäntö mutta myös keskustelu? Onhan se klisee että naiset puhuvat ja miehet tekevät, siitä on nettipalstat täynnä. Petihommat toimii ja sydän tässä kyllä särkyisi ajatuksesta että pitäisi tämä alkava suhde lopettaa. Mutta tämä epäilys on taustalla ja haittaa suhteen etenemistä...