Lehdissä kun miehiä haastatellaan niin harvoin mies mainitsee mitään vaimostaan tai tyttöystävästään. Sen sijaan AINA kun naisten kommentteja siteerataan, niin ei mene montakaan lausetta kun se pakollinen mies mainitaan. Onko nainen tosiaan niin nollaitsetuntoinen olio, ettei uskaltaisi esiintyä lehtiartikkelissa niin, että joku voisi saada hänestä kuvan, että hänellä ei ole miestä (HERRANENAIKA!!!)
Miksi naisilla on aina ylitseäpääsemätön tarve mainostaa tai mainita miehensä?
Anonyymi
34<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Riippuu millainen juttu.
Minusta on söpöä, kun miehetkin ovat alkaneet kertoa vaimostaan asioita.
Jos on vanhanaikainen rocktähti, niin ei mainosta vaimoaan, vaan pitää tämän visusti salassa, että saisi enemmän faneja.
Naisen status määräytyy edelleen paljolti miehen kautta eikä naisen omien saavutusten kautta. Ehkä yhtä tärkeää on lapset. Nainen on hyvillään, kun voi kehua myyntijohtajamiehellään, pojallaan, joka on 13-vuotiaiden edustusjoukkueessa, tai tyttärellään, joka opiskelee lääkiksessä. Kaverit ovat kateudesta vihreitä. Tarinoitahan voi vähän myös värittää, jotta teho olisi mahdollisimman suuri.
Vastaavasti mies, joka ei etene urallaan, on naiselle suuri häpeän aihe.
Höpö, höpö ja tuleppas nyt 2000-luvulle jos pystyt. Olen mies ja yleisen mittapuun mukaan menestynyt. Mainitsen vaimoni päivittäin koska se on luontevaa ja olen hänestä ylpeä. Mitä outoa tuossa on? Status ajattelu on niin vanhanaikaista että..
Täällä nyt yleistetään kaikki. Turhaan yrität sanoa mitään järkevää. Samaa mieltä olen ja noin toimin itsekkin.
Vanhanaikaista tai ei, siihen törmää edelleen tämän tästä.
Miesten en muista kuulleen tuovan esille vaimojensa saavutuksia. Lapsista on sivumennen ollut puhetta.
Kyllä miehetkin tuovat vaimonsa saavutuksia esiin ja se on vain hieno homma. Erittäin monet miehet tuovat. Juuri luin Juhani Tammisen haastattelun hänen vaimonsa Maritta Tammisen haastattelun. Molemmat puhuivat toisistaan vallan ihastuttavasti, ja asiallisesti.
"Vastaavasti mies, joka ei etene urallaan, on naiselle suuri häpeän aihe."
Että mitä? Jos mies ei etene, niin sitten ei etene. Naisetkin etenevät urallaan jos etenevät - jos nyt edes sellaista haluavat. Lisäksi pitäisi myös vähän funtsia mikä on ura ja onko sillä edes mahdollista edetä.
Eiköhän me laiteta tähän Tyyneysrukous:
"Anna minulle tyyneys hyväksyä asiat joita en voi muuttaa,
Rohkeus muuttaa ne jotka voin,
Ja viisaus erottaa nämä kaksi toisistaan."
Pitäisi siis hyväksyä se, että jokainen etenee urallaan omalla tavallaan tai etene. Kukaan toinen ei voi sitä muuttaa.
Jos joku nyt tuntee häpeää (!), ettei puolison ura etene, se on hänen aivan oma ongelmansa. Onglema johtuu häpeää tuntevan oman mielen sopukoista, tunnelukoista, ties mistä hänestä itsestään. Mutta ei puolison uralla etenemisestä.
Kai miehet vaan yrittää pitää ovea auki uusille ehdokkaille. Ovat olevinaan ikuisia sinkkuja. Vaimoa/kumppania salaillaan viimeiseen asti.
Kun miettii olen huomannut saman, kun tulee kysymys muijalleni sanoo että puhun ensin mieheni kanssa ja päätetään sit.
Päätetään mistä?
No jostakin nyt vaan, äly hoi.
Äly hoi. Tottakai älykäs ihminen, mies tai nainen, keskustelee ensin puolison kanssa ja sitten päättää. Ei tietysti kaikessa välttämättä., mutta esim. isommissa ostopäätöksissä.
Riippuu tietysti ketä haastatellaan ja etenkin missä asemassa ja mistä aiheesta. Monia naisia haastatellaan kuuluisan miehen vaimon asemassa. Aika ihme olisi, ellei sanoisi sanaakaan miehestään vrt Sirpa Selänne. Jos Teemu Selännettä haastatellaan kiekkoasioissa, tuskin hän siinä Sirpasta kertoo mitään. Jos häntä taas haastatellaan naisten lehteen tai jossain avustushommassa, varmasti mainitsee Sirpan.
Monet miehet puhuvat vaimostaan mm. työpaikallaan, ennen se oli harvinaisempaa. Samoin kuin monet naiset puhuvat miehistään, kaikki eivät puhu, ei miehet ei naiset.
Minusta asia kuuluu normaaliin ihmisen päätäntävaltaan; kertooko puolisostaan vai eikö kerro ja mistä kertoo jos kertoo. Se on yksinomaan positiivista. Myös silloin kun puolisosta kerrotaan jotain. Silloinhan ihminen jakaa elämäntarinaansa muille eikä se ole ollenkaan negatiivista. Nollaitsetunnosta ei ole kyse. Vain jos välttämättä haluat niin ajatella.
Huomautuksena vielä, että itseäni tympii "miehet sitä, naiset tätä" -aloitukset, koska niissä tieten tahtoen yritetään asettaa miehet ja naiset vastakkain, vaikka rakentavaa olisi tehdä juuri päinvastoin. Virittää keskustelua siitä miten kaikkien ihmisten välinen vuorovaikutus, mielipiteenvaihto perusteluineen toimisi yhdistävästi. Yhteen hiileen. Yhteispeli.
Ei kaikki sukupuolierot ole valhetta eikä niistä puhuminen ole aina vihamielistä. Eikä kaikki tilastolliset totuudet sovi kaikkiin ihmisiin, mutta se ei tee tilastoja vääriksi.
Ei kaikki yleistykset tietenkään ole tilastollisia totuuksia.
On sukupuolieroja, eroja miesten välillä, eroja naisten välillä, on koulutuseroja, ammattieroja jne.
Olisi hyvä kuitenkin pohtia yhtäläisyyksiä, ja opetella ymmärtämään toisten ihmisten eroavaisuuksia; sillä niistä lähtee yhteispeli. Kaikesta voi myös puhua kunhan osaa esittää asiat muita ihmisiä kunnioittaen.
Aloituksessa on naisia syrjivä sävy. Se oli kirjoitettu vain, että saataisiin taas asetettua vastakkain miehet ja naiset.
Olen nainen. Minua on haastateltu radioon ja telkkariin kerran. En puhunut mitään miehestäni, ei sopinut tilannekuvaan. Yleensä en puhu ystävieni enkä aikuisten lasten, en kenenkään kanssa miehestäni. En ole ainoa tämän tyyppinen nainen. Tiedän kyllä paljon miehiä, jotka vaimoistaan tai tyttöystävistään puhuvat.
Miten aiot nyt saada ongelmasi ratkaistuksi? Kannattaisiko vaikka lopettaa lehtien lukeminen ainakin joksikin aikaa ja keskittyä kirjallisuuteen?
Monestihan lehtijutun luonne muodostuu siitä mitä haastattelija = toimittaja kysyy haastateltavaltaan ja mihin suuntaan keskustelua johdattelee kysymyksillään.
Vielä tänäkin päivänä jotkut yksittäiset "vanhoilliset" ihmiset olettavat että naisen on vaikeampi tehdä työuraa, kun on huolehdittavana myös ne lapset ja kotityöt, palkkatyön ohella. Se kun oli yleistä monissa parisuhteissa joskus 20-30 vuotta sitten, mutta tänä päivänä nainen pystyy tekemään uraa, jos sille polulle haluaa mennä, puolisosta ja lapsista huolimatta.
Ehkä naisilta myös kysytään herkemmin ja useammin parisuhteesta ja lasten olemassa olosta kuin miehiltä ja naiset tietysti vastaavat siihen kysymykseen, koska asia ei ole naisille mitenkään arka eikä hävettävä juttu.
Samaten, ehkä, naiset kehuvat herkemmin miestään julkisesti kuin miehet vaimojaan. Mutta enpä ole minkäänlaista tutkimusta tästä tehnyt, kun en noita "naistenlehtiä" enkä iltapäivälehtiä oikeastaan lue koskaan.
Remppa- ja sisustuslehtiä tulee luettua ja ainakin niissä naiset kehuvat estoitta miten miehet ovat rakentaneet tai tehneet kotia/kesämökkejä ja niiden pihoja, mutta samalla tapaa ne miehetkin kehuvat puolisonsa/vaimonsa tehneen. Tosin siellä ne kehuvat estoitta myös tontillaan olleita työmiehiä ja kauppiaitakin :).
Jonkin ostopäätös kun kyseessä niin noin se menee, puoliso odottaa niin kauan kunnes ilmestyn paikalle ja sanoo sitä ennen että pitää miehen kanssa keskustella ennen ostoa, sormuksia ei ole enää joten siitä ei voi päätellä mitään.
Kyllä myös miehet keskustelevat naisten/vaimon kanssa ostopäätöksistä.
Kyse on sinun lukuongelmastasi, ei muusta. Jos sinua häiritsee, niin älä lue tai lue jotain aivan muuta. Kannattaisi aina myös miettiä syitä positiivisen, ei negatiivisen kautta.
Kun itse luen kertomuksen, jossa nainen tai mies puhuu puolisostaan, niin ajattelen vain että siinäpä mukava pari, hyvä tiimi.
Julkkikset kai yrittävät rakentaa täydellistä kokonaisuutta todistamalla miestensä erinomaisuutta.
Taviksilla tilanteet luultavasti vaihtelevat henkilöittäin.
Minulla ja vaimollani on 3:n koulutustason ero eikä sitä ole tarvinnut tiedottaa kenellekään. Se ei ole tullut puheeksikaan kuin edellisen ikäpolven parin naisihmisen toimesta.
Vaimollani oli heikko itsetunto eikä vanha 8-luokkainen kansakoulu antanut paljoakaan eväitä loogisesti ajattelevan, ja kohtuullisen älykkään työläisperheen tytölle.
Avioiduttuamme aimoni kysyi mielipidettäni hänen ay-toimintaan osallistumisestaan. Tietenkin kannustin. Toimittuaan muutaman vuoden työpaikkansa luottamushenkilönä hänet kutsuttiin järjestönsä valtakunnalliseen liittokokoukseen alusyamaan silloin ajankohtaista palvelualan työaikakysymystä.
Teimme yhdessä alustuksen rungon.
Paikallinen työväenyhdistys kiinnostui vaimostani ja liityimme siihen molemmat.
Jotkut vierastivat tilannetta, että minä riistäjäkapitalistin pahimpana agenttina meni ko. porukkaan. Eipä siitä minulle haittaa ollut. Pikemminkinpäin vastoin.
Samoin menemisessä mukaan paikallispolitiikkaan olin tukena. Lautakunta- ja lautamiestehtäviä. Ehdokkaana yksissä vaaleissa.
Kauppaketjun valtakunnallisessa finaalissa vaimoni oli kolmesti.
Kun on ollut sopiva asiayhteys, niin olen kyllä maininnut, ettei peruskoulutuksen puute sentään sulje kaikkia ovia ja käyttänyt esimerkkinä näitä vaimoni "saavutuksia".
Jaa, vaikee sanoo naisista mutta mitä nyt viimeksi muistuu mieleen kun nainen haki toista työpaikkaa niin oli sit sanonut et yö työt ei oikeen sovi kun on mieskin, pitää pystyä hoitaa normi arki yhdessä.
<<Miksi naisilla on aina ylitseäpääsemätön tarve mainostaa tai mainita miehensä?<<
Johtuu perintögeeneistä, jotka valikoituivat jo vuosimiljoonia sitten sopivimmiksi evoluution kannalta.
Mies oli naiselle välttämätön, sillä varhaisissa oloissa yksinhuoltajan mahdollisuudet saada jälkeläisensä lisääntymisikään ja jatkamaan sukua, olivat paljon pienemmät kuin kaksinhuoltajilla.
Silloin mitään yksinhuoltajia ollut. Ihmiset asuivat ja elivät yhteisöissä, joissa sukulaissuhteilla oli merkitystä. On käsitys, että varhaiset yhteisöt olivat matrilineaarisia. Miehestä tuli osa naisen yhteisöä.
Minäkin luulen että patriarkaatti on verraten tuore innovaatio, ehkä 5000-10000 vuotta. Mutta se on lyönyt laudalta kaikki kilpailijat maailmanlajuisesti. Nyt sitä haastaa Suomen oma KELA. Saa nähdä, koituuko KELA patriarkaatin kohtaloksi.
<<On käsitys, että varhaiset yhteisöt olivat matrilineaarisia.<<
Toisaalta patrilineaariset olivat tavallisempia, mutta ei lineaarisuus edes ratkaise kysymystä. Antropologiset ja etologiset tutkimukset viittaavat siihen, että yksinhuoltajuutta oli, ja on nykyisinkin varhaiskantaisissa yhteisöissä ja muilla kädellisillä.
Yhteisöllisyys ei suinkaan poistanut yksinhuoltajuutta.
Solun mitokondrioiden ja Y-kromosomien DNA:n sukupuutoista voidaan laskea, että kivikaudella mies hedelmöitti 17 naista. Vaikka vallitsi moniavioisuus, ydinperheet eivät olleet tätä suuruusluokkaa. Yksinhuoltajia oli paljon.
Ei ole aina. Eikä lähellekään kaikilla naisilla.
Sinulla taitaa olla hampaankolossa asiaan liittyen jotain, kun moiseen asiaan viitsit noin voimakkaasti reagoida.
Menetelmäsi on se, että ensin laadit unen ja sitten unen selityksen. Ei näin.
Aloittaja kertoi tosiasian, ja sille on biologispohjainen selitys, minkä edellä kerroin.
Paitsi että aloittajan näkemys ei ole tosiasia. Ja mikä biologispohjainen selitys on sille, että miehet kertoilevat vaimoistaan/tyttöystävistään lehtien palstoilla? Sillä tämähän on niin arkipäiväistä.
En mä oo huomannut tommosta, mutta en ookaan hirveesti lukenut naisten tai miesten lehtiä.
Miksi miehillä on aina ylitsepääsemätön tarve piilottaa parisuhdestatuksensa? Esitetään ikäänkuin sinkkua, ja pidetään ns. Porttia auki. Yleensä aloitetaan työssä tai koulussa salasuhde vaimon selän takana, vaikka vaimossa ei olisi mitään vikaa.
Tulevaisuuden puheet keskittyvät vain itseensä eikä yhteisestä parisuhteesta puhuen. Samalla toitottaa kuinka ei ole kenellekään tilivelvollinen ja täysin vapaa ja kuinka on omakin elämä... No juu. Mitä seksiin tulee, ei mies ole valmis antaamaan riittävää esileikkiä naiselle kun omat himot ovat tärkeitä ja kaikki on hyvin kun vain tarpeet tulee tyydytettyä. Naisesta tulee palvelija miehelle.
Kyllä se niin on että jos haluu saada, on pakko antaakin!
Kaikilla miehillä ei ole tarve piilottaa puolisoa/kumppania. Kaikki naiset eivät puhu eikä pukahda puolisostaan. Kukin tyylillään.
Miten muuten määrität, että vaimossa (tai toistepäin miehessä) ei oo mitään vikaa? Onko vaimo niin kaunis? Vai onko kiltti ja kaikille mukava? Vai onko työteliäs? Vitsi, että jotkut on typeriä. Kukaan ulkopuolinen ei näe suhteeseen ja esimerkiksi pahimmat tapaukset on monesti ulospäin niin mukavia.
Hmm, kun on seurustellut aikansa on niitä 'muistoja' suunnilleen tuhansia :))
Että mitä niistä sitten nostaisi pinnalle ja esille? Kun tuot jotakin esiin, jää muut mukavat ja hienot muistot taka-alalle... Hih