Onko kenelläkään vinkkiä siitä, miten elatusmaksusta sovitaan kun sovimme puolisoni kanssa 50/50 yhteishuoltajuudesta lapsemme hoidossa ?
Olemme eroamassa, jään yksin arvokkaaseen vuokra-asuntoomme säilyttääkseni pienen lapsemme kodin sekä tarhapaikan. Vaimoni tulee hakemaan kuitenkin varmasti ensisijaista huoltajuutta vaikka muuttaakin muualle, mutta ensimmäinen sosiaalitapaaminen on viikon kuluttua. Ansaitsen puolisoani paremmin mutta maksan yksin nykyisen asuntomme taataksemme nuo lapsemme edut.
Vinkkejä ? Tietoa ? Kokemuksia ?
Olemme eroamassa, jään yksin arvokkaaseen vuokra-asuntoomme säilyttääkseni pienen lapsemme kodin sekä tarhapaikan. Vaimoni tulee hakemaan kuitenkin varmasti ensisijaista huoltajuutta vaikka muuttaakin muualle, mutta ensimmäinen sosiaalitapaaminen on viikon kuluttua. Ansaitsen puolisoani paremmin mutta maksan yksin nykyisen asuntomme taataksemme nuo lapsemme edut.
Vinkkejä ? Tietoa ? Kokemuksia ?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sinänsä lapsen elatuskuvio menee vuoroasumisratkaisussa samalla tavalla kun "perinteisessa" systeemissä. Arvioidaan lapsen elatustarve (ehkä 500/kk), tästä vähennetään lapsilisä ja loppu jaetaan vanhempien tulojen suhteessa. Tällä tavalla saadaan laskettu "elatusosuus". Jos lapsi on 50/50 niin kummankin kulut ovat puolet tästä 500 - siis 250. Kiinteät maksut (esim ph-maksut) voivat vähän muuttaa tilannetta. Sitten verrataan tämä summa siihen "elatusosuuteen".
Siis hyvätuloisempi joutuu huolehtimaan isommalla osuudella lapsen elatuksesta - mutta yleensä vuoroasumisratkaisussa ei tarvita maksaa elatusmaksuja vaan riittää että pienituloisempi saa lapsilisän ja ehkä hyvätuloisempi ottaa jotkut kiinteät maksut itselleen. Sinänsä asumiskulut ei vaikuta.
Kaikki "kulut" tasan. Jos ajatellaan, että kummassakin paikassa lapsi kuluttaa yhtä paljon, silloin ken saa lapsilisät, toinen vanhempi pääsisi vastaavan summan verran vähemmällä.
Sitä ihmettelen Jaanan kirjoituksessa, miksi "hyvätuloisempi" joutuisi isompaan maksuvelvotteiseen. Mikä on se logiikka? Siksikö, että toinen tienaa enenmän ja vähempituloisen elintasoa kohotetaan kuvatunlaisella jaolla?
Normaalin järjenjuoksun mukaan kaikki menenevät puoliksi, niin lapsilisät, kuin kaikki maksutkin.
Yksinkertaisinta lapsilisien kohdalla olisikin laittaa ne sellaiselle tilille, josta lapsi voi sen itse nostaa täytettyään 18 vuotta.
Kyllä siellä valkenee totuus. Tuo menee joka kerta eri tavlla ja jaanan malli on ihan oikea. Usein se lasketaan juuri noin. tarve n. 500, siitä pois lapsilisä ja jakosuhde sopimuksen mukaan. usein niin kova riitapesä että jaetaan loppuvelvoite just tulojen suhteessa.
Lain mukaan lapsella on oikeus saada elatusta vanhemmiltaan vanhempien elatuskyvyn mukaan. Tästä syystä elatusmaksuissa otetaan huomioon vanhmpien välinen tulosuhde. Ihan sama toimii sitten vuoroasumisratkaisussa. Elareita tosin harvoin tarvitaan vaan tuloerot "katetaan" ohjaamalla lapsilisät pienituloisemmalle ja isompituloinen ottaa jotain kiinteitä maksuja hoidettavaksi. Kyse on siis siitä että lapsen kulut jaetaan vanhempien tulojen suhteessa.
paremminkin minua ihmetyttää tuo 500 EUR/lapsi/kk (josta vähennetään lapsilisä) ... jollain näin toki saattaa olla, me ratkaismme aikanaan ongelman laskemalla lapsemme kulut, eikä summa tuo ollut.
Jako sitten, siinä olen Jaanan kanssa samaa mieltä ... maksukyvyn suhteessa menee (yleensä nettotulojen), ja laki tämän "käsityksen" vahvistaa.
Sitten sovitellaan, paljonko hyvin laajat tapaamiset laskennalista elaria pienentävät (eihän lapsi esim. syö kahdessa paikassa), ja tulema voi hyvinkin olla, että "nollat molemmille" ... mutta ei voi kaavamaisesti todeta näin aina olevan.
Ja mitä lapsilien rahastointiin tulee ... elleivät vanhemmat tuota yhteiskunnan (meidän veronmaksajien) tukea tarvitse siihen mihin tarkoitettu, niin EHDOTTOMASTI tarveharkintaiseksi ja korotettuna niille joille sille todella on käyttöä !! PÖLJÄ ajatus oli sulla...
Tuo 500 e oli vaan esimerkki mitä lapsen elatustarve/kk voisi olla. Juoksevat kulut (ruoka, asuminen, vaatteet, terveydenhuolto) menevät pakostikin puoliksi 50/50-systeemissä mutta kiinteät maksut (ph-maksut, kännyliittymät, harrastusmaksut ym) menee sitten sopimuksen mukaan. Samoin lapsilisä tulee sitten sopimuksen jommallekummalle.
Pakostikin puoliksi....? Ruokamenot kyllä ja akuuttisairaanhoitokulutkin varmaan, mutta eivät välttämästtä vaatehankinnat yms. Joillakin pariskunnilla vaate ym. kuluista neuvotellaan ja toisilla taas vakiintuneen käytännön mukaisesti esim. äiti (voi olla isäkin tietty) hoitaa vaateostokset. Ainakin minä olen havainnut ostavani lasten vaatteet sillä minulla menee aiemmin hermo rispaantuneisiin, liian lyhyeksi käyneisiin jne. Noh, meillä ei kyllä elareita ole lainkaan sillä minun "viikonloppulapseni" eivät ole biologisesti minun. Heh, biologinen isä maksaa siis kyllä normaalikulut ja minä ex-bonusäitinä hoidan vaatehankinnat kun exän lapset tulevat käymään lahkeet polvissa lepattaen...
toisen luona niin eihän niitä vaatteita kuskata edestakaisin - ja kyllä se isä/äiti joutuu sitten vaan jossain vaiheessa niitäkin hankkimaan.
Toinen tapa on että avaa erillisen pankkitilin tätä varten - sinne ohjataan lapsilisä ja joku tietty summa/vanhempi - ja tästä tilistä ostetaan kaikki lapsen hankinnat.
Makuasioita ...
Jep, jos lapsella on kaikkia kaksin kappalein ja vanhemmilla varaa ylläpitää sitä systeemiä niin no hätä; ei kannata laskeskella ollenkaan :)
"Meitin" lapsilla on aina olleet yöpymisvälineet kaikissa kolmessa kodissaan, mutta eipä ole tullut mieleen hankkia koko arsenaalia. No, eipä meillä ole 50/50 systeemiäkään sellaisenaan.
Jokainen tyylillään, se on oikea ohje. Vanhemmistahan kaikki on kiinni ja siitä mikä parhaiten sujuu. En vaan ihan oikeasti usko, että 50/50 lapsilla kaikilla on vermeet tuplana. Omasta puolestani ajattelen, että vaikka rahat riittäisivätkin moisen varustetason ylläpitämiseen niin periaatetasolla ei moisessa ole järkeä vaan se tuntuu "tuhlaukselta" kumminkin.
Meillä on erotilanteessa päädytty 50/50 tilanteeseen jokin aika sitten. Lastenvalvojan luona teimme 0 sopimuksen, mitäs järkeä "elareita" on maksella kun lapsi on yhtä paljon molempien luona. Meidän tilanteessa toinen on paljon suuri tuloisempi ja pieni menoisempi, hänellä olisi käytännössä enemmän mahdollisuuksia rahottaa lapsen vaatekuluja, harrastusmaksuja jne... Olemme kuitenkin tehneet hankintoja yhdessä ja muutenkin ajattelemme lapsen parasta, emme toistemme rahapussin pulleutta.
Elatusmaksut ja tuet on mielstäni tarkoitettu ainoastaan yksinhuoltajaisän- tai äidin lasten elintason turvaamiseksi. Onhan heillä varmasti vähemmän rahaa käytössä jos lapsen toista vanhempaa ei ole mukana kuvioissa. Tai tilanteissa, joissa yhteishuoltajuus ei ole 50/50. Nykyäänhän suurin osa eronneista päätyy yhteishuoltajuuteen, ainakin jossain muodossa.
Lisään vielä, että ei kaikki yksinhuoltajatkaan pienituloisia ole, kaikista yhteiskuntaluokista tulee eronneita vanhempia, miehiä ja naisia. Elatumaksu ja tuki on kuitenkin tarkoitettu lapselle, ei vanhemmalle.
Ensinmäiseen palstaasi ei ole kommentoitavaa, aikuisten ihmisten toimitaa, josta versoaa kypsyys.
Mutta toisen palstan sananvalinta ja muoto kaipaa huomiotani; Nimittäin elatussopimuksessa lukee selvästi, että kyseessä on lapselle suoritettetava elatusapu, ei hänen huoltajan elintason turvaaminen. Pieniä sanoja, mutta merkittäviä asiassa pysymisen kannalta.
Lain mukaan elatusmaksut maksetaan lapselle, mutta käytännössä ne ohjautuvat toiselle vanhemmalle ja vastaavasti lähtevät toiselta, jolloin ne ilman muuta vähentävät tämän toisen vanhemman mahdollisuuksia hoitaa vanhemmuuttaan muulla tavoin kuin pelkän maksun muodossa. Usein kaikki mahdollinen tuki ja elatusmaksut ohjautuvat samalle vanhemmalle, jolloin on varsin tavallista, ettei ns. etävanhempi voi tarjota lapselleen vastaavaa elintasoa luonaan. Ongelma koskee myös kuluja, jotka eivät riipu lainkaan luonapidosta kuten sellaisen asunnon hankinnasta ja ylläpidosta, jossa lapsi voisi käydä edes joskus.
Elatusmaksuilla pyritään aivan avoimesti oikeuskäytännössä turvaamaan lapsen elintaso tilanteessa, jossa se ei voi oikeasti säilyä, koska kulut nousevat esim. kahden asunnon vuoksi. Tästä johtuen lopputulos on se, että ns. etävanhemman elintaso pudotetaan usein aivan kohtuuttoman alas ja vastaavasti ns. lähivanhempi hyötyy ansiotta lapselle tarkoitetusta elintason säilyttämisestä. Tästä seuraa usein sellaisia riitoja, ettei koko elämästä (sen enempää lapsen kuin vanhempienkaan) tule yhtään mitään.
Roskakoriin vain koko nykykäytäntö ja lainsäädäntö! Tilalle tarvitaan kokonaan uutta ajattelua.
käsityksiä, uskomuksia ja huhuja pystyttäisiin oikomaan; Edelleen on vallalla vanhoja käsityksiä esim. automaattisesti 10% maksavan puolison nettotuloista. Kohtuulista vai kohtuutonta? Jokainen tapaus on omanlaisensa, onhan mukana myös tunteet, puhumattakaan siitä raa´asta rahasta.
Mitä tulee lastenvalvojiin ja heidän tehtäviensä hoitoon, lähestulkoon kaikki eivät ole täysin objektiivisia sopimusta sorvatessa, vai ovatko? Ainahan "tuppaa" ihmisillä tunteet ja sääli kääntymään "heikomman" puolelle. Johan periaatteessa yhteiskunta "takaa" n. 250 euron verran lapsen elatukseen, ellei enenmmän, jos maksajaksi määritelty luistaa velvotteistaan.
kyvyistä hoitaa noi asiat lapsen/lasten etujen mukaisesti, ei omien menojen mukaisesti. Monilla on se tilanne, että elatusmaksu on välttämätön ja se ihan ok. juttu.
Meillä toi 50/50 on niin, että ei elatusmaksuja ole ja hyvin kummatkin on osuutensa hoitanut. Lapsilisät menevät yhteiselle tilille ja ovat siellä pahan päivän varalle.
Olen seurannut näitä elatusmaksu keskusteluja ja kysynkin mielipiteitä tilanteessa jossa itse olen.
Elarit sovittiin miehen tuloihin nähden pieniksi,kun lupasi osallistua lastensa kuluihin säännöllisesti ilman muuta.Ei ole karkkipussia enempää ostanut..No hyvä sekin.
Ei olisi halunnut tapaamisiakaan paperille,kun hoituvat ilman muuta.
Mutta ne halusin ylös kirjattavan.Lasten piti olla isällänsä joka toinen viikonloppu ja kerran viikolla.
Ei toteutunut.Ainoastaan pari tuntia viikolla.Onni sekin,lasten puolesta!
Nyt kaikki ruokamenot ovat minulla.Murrosikäiset pojat myös syövät todella paljon ja haluavat aina "kunnon" ruokaa.
Ilolla pidän lapset luonani ja elän heidän ehdoillaan,mutta joka toisen viikonlopun jos voisin poikien osalta ruokalaskusta vähentää sekin jo auttasi vaate ja harrastus ynm menoissa!
Voi olla turhaa rutinaa,mutta tuntuu epäoikeudenmukaiselta...