Sinkkuna eläminen varttuneemmalla iällä on useimmiten parempi vaihtoehto kuin elää parisuhteessa, mutta miltä se tuntuu silloin kun muut ikätoverit elävät ruuhkavuosia?
Ikävuodet 20-45 kaikki sukulaiset ja koko kaveripiiri odottelee uutisia häistä ja perheenlisäyksestä, mutta mitä jos kumppania ei vain löydy vierelle?
Ikävuodet 20-45 kaikki sukulaiset ja koko kaveripiiri odottelee uutisia häistä ja perheenlisäyksestä, mutta mitä jos kumppania ei vain löydy vierelle?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Onneksi on viina, pleikka ja runkku.
Tässä naisen vinkki siltä varalta, että sukulaiset alkavat udella puuttuvasta kumppanista: aina kun sukulaiset ottavat asian esille, heiltä kannattaa kysellä: "Mikä ihme minussa on vikana, kun ei kumppania löydy? Kaikki miehet katoavat kolmansien treffien jälkeen!" Sitten kun sukulaiset alkavat esittää ratkaisuvaihtoehtoja, heille kannattaa (tivaavalla äänensävyllä) esittää 5-7 lisäkysymystä (per hlö) heidän esittämistään ratkaisuvaihtoehdoista. Ja senkin jälkeen kannattaa näyttää tyytymättömältä heidän panokseensa keskustelussa.
Kyselemiset loppuvat tuon jälkeen vikkelästi.
Itse kannattaa tietysti elää juuri sellaista elämää kuin on aina halunnutkin, vaikka kumppani puuttuisikin.
Entä jos joku jää sinkuksi tahtomattaan?
Eihän se tuohon vaikuta.
Jos sukulaiset kysyvät puuttuvasta kumppanista, kannattaa vastata: "En ehdi ajattelemaan noin yhdentekeviä asioita, koska on mielenkiintoisempaa elämänsisältöä."
Ei sellainen vastaus ärsyttäisi sukulaisia yhtä paljon kuin heidän kyselynsä ärsyttävät niiden kohdetta.
Miksi kysely ärsyttää jos asia on yhdentekevä?
Ei se minulle ollut aikanaan yhdentekevä enkä ole tässä ketjussa sellaista väittänyt.
Se oli sitten joku toinen anonyymi joka tuossa edellä kertoili että kannattaa sanoa sukulaisten uteluihin ettei ehdi ajattelemaan noin yhdentekeviä asioita.
Niin oli. Ja sen olisit saanut selville lukemalla tarkemmin, kuka anonyymi vastasi mihinkin viestiin.
Nuorena pitää juoda viinaa ja käydä yökerhossa niin se kumppanikin löytyy. Jos sukujuhlissa sukulaiset huomaavat että nuorikko ei juo muiden mukana, tähän on puututaan ja häntä opastetaan normaaliin juomakulttuuriin. Myös nuorikon bailaustaidoista ja kantakapakoista voidaan kysellä, ja jos kantakuppiloita ei löydy, niin tässäkin voidaan sukulaista opastaa oikealle tielle josta se kumppani löytyy.
t. viinamies
Mä oon elämyt elämni ruuhkavuosia myöten kasvattaen lapsiani 25—-> tähän päivään. Osaan sanoa vain mitä se minulle on ollut...
Ja elämä menee miten menee... on aina helpompaa, mitä vähemmän ihmisiä siihen osuu... mutta varmaan lisää kaipuuta muiden luo?
Tarvitaan paljon ymmärrystä tulla toimeen muiden ihmisten kanssa... toisaalta itseä ei pitäisi ikinä unohtaa.
Ja koko elämän maku tulee hetkistä.. loppu on kuten hengittäminen... välttämätöntä kautapuuroa.
Kannattaa tykätä kaurapuurosta muuten. 😀
Ihme liirumlaarumia.
No dä ootkin elänyt eri tavoin. 😀
Raskasta on mutta juon itseni känniin aina kun voi niin se auttaa jaksamaan. Eli yritän maksimoida ajan jolloin en murehdi sitä.
Yksinäisethän tosiaan juovat eniten, ehkä moni muukin toimii laillasi.
"Sinkkuna eläminen varttuneemmalla iällä on useimmiten parempi vaihtoehto kuin elää parisuhteessa, mutta miltä se tuntuu silloin kun muut ikätoverit elävät ruuhkavuosia?"
Mihin käsitykseen tuo ajatus perustuu?
Elämän onnellisuus tulee omista odotusarvoista ja niiden toteutumista. Joskus asettaa paneita itselleen niistä toisten ihmisten tavoitteista, muuttaa omia käsityksiä siitä mitä kuuluisi siihen onnelliseen elämään. Painopisteet muuttuvat, ajatukset muuttuvat elämän myötä. Kokemukset luovat syvällisiä tunnetiloja siihen mikä milloinkin olisi ehkä se oikea muoto elää, lapseton parisuhde, sinkkuna oleminen tai elo lapsikatraan kanssa.
Suurin ja arvokkain elämäntyö on varmaan lasten kasvattaminen syntymästä aikuisiksi. Ihminen syntyy jostain syystä, eikä se syy taida olla henkilökohtainen koska emme elä ikuisesti. Tuota pohjaa vasten voisi olettaa jatkuvuutta, muuten suku kuolee sukupuuttoon ja edellisten sukupolvien työ olisi merkityksetöntä.
Voi ajatella myös minä itse menetelmällä jolloin voi vakuuttaa ettei muulla ole oikein mitään väliä kun tärkeintä on vain se mitä itse olen, tunnen ja ajattelen. Pieni narsismi usein auttaa jaksamaan omaa pientä elämäänsä ja kestämään kehon vanhentumisen merkkejä ennen sen lopullista kuolemaa.
Niin, mikä on elämän tarkoitus? Elämän helppouden ja miellyttävyyden maksimointi vai jokin muu?
AsianVierestä
"Miltä tuntuu ? " Pöh. Miksi pitäisi tuntua ? Kun oma vapaus on arvokas asia.
-Likinäkörillitäti
Minusta oli ikävää kuulla suvun nuorelta mieheltä kun ei ole vielä lykästänyt ja hän kertoi alkaa menettää itsetuntoa.
sanoin olen huomannut tämän olevan suvun Nuorille miehille vaikeampaa saada kumppania. Pyysin kysymään vanhemmilta, miten he tapasi?.🤔
Itse olen jo likempänä neljää kymppiä ja sinkkumies olen ollut lähes koko elämäni. Ehkä suurimpana syynä on se etten juo enkä polta, joten baareissakaan en ole käynyt. Enkä koe oloani hyväksi missään bilemenoissa kuten festarit ym. joten nekin ovat jääneet välistä. Ainoa mitä on tullut tehtyä on seilattu työpaikoista toiseen ja opiskeltu. Muutamia naisia on kyllä ollut vuosien varrella mutta mitään pysyvää niistä ei ole tullut. No harrastaa työn tekoa niin eiköhän se aikakin kulu suht. nopsaan, tosin mitään omaisuutta on turha kerätä kun perillistä ei näillä näkymin tule. Mieluummin käyttää rahat itsensä huviksi :)
Erittäin hyvältä tuntuu elää vapaata sinkkuelämää, kun näkee vierestä tuttujen ruuhkavuosimeininkiä. Toki muutamia onnellisen oloisiakin perheitä lähipiiristä löytyy, mutta useimmille omille tutuille tuo aika vaikuttaa olevan helvettiä.
Sukulaiset ja kaverit eivät ole koskaan jaksaneet tentata missä viipyy puoliso ja lapset, ovat aina tienneet etteivät moiset kuulu haaveisiini.
Kumppaniehdokkaita on pyörinyt jaloissa riittämiin, mutta kuviot ovat ajautuneet luonnolliseen päätökseen ajan kanssa. Parempi niin, parisuhde-elämä ei ole koskaan kiinnostanut.
👍👍sama täällä.
Kevyttä on. Meni jo. 45 takana muutama kk sitten.
Ei. Teen töitä.