Huomionkipeä

Miksikö? Olet aiheuttanut miehellesi pettymyksiä, ikäviä kokemuksia, et itse ole huomioinut miestäsi tarpeeksi tai ainakaan oikealla tavalla.
Jne.

Ihminen muuttuu. Suhde muuttuu. Valitan.

Ei sitä jaksa koko ajan hokea eikä olla iholla kiinni parisuhteessa, kun on paljon muutakin akuuttia asiaa työstettävänä.

Ainakin minun parisuhteessa tämä kevät ja korona-aika on vienyt voimia muihin velvoitteisiin. Meillä on monta kuukautta riittänyt se kun edes joskus päästään samaan sänkyyn lusikkaan nukkumaan, tai saadaan syödä lämmin ruoka samaan aikaan saman pöydän äärellä. Nyt alkaa olla homma kummallakin siinä pisteessä että kohta joudutaan molemmat työuupumuksen vuoksi sairaslomille.

Nyt odotellaan ensi viikolla alkavaa kesälomaa. Sitäkin sain vain vaivaiset 10 päivää. Ei edes täyttä 2 viikkoa, neljästä viikosta puhumattakaan. Tällaista on meno hoitoalalla tällä hetkellä. Sokerina pohjalla viime viikolla varoiteltiin lomautuksista, vaikka väkeä ei ole tällä hetkellä työvuoroissa edes normimäärää ollut moneen kuukauteen.

Tätä taustaa vasten, aattelin, että jospa sinunkin miehelläsi on viime aikoina ollut muuta "tärkeämpää" mietittävää kuin sinun itsetuntosi kohottaminen.

Tässä nähdään miten miehet muuttuu ajan kanssa pihtareiksi. Naiset pihtaa seksiä ja miehet huomiota, eikä useimmiten pihtarit huomaa puutteen vakavuutta.

Meillä on ihan samatilanne, mutta toisinpäin, minä myös miehenä kaipaisin samaa hellyyttä, huomiota ja romantiikkaa, mitä ennen oli. Minulla huomiota tulee nuoremmilta naisilta, ja olen pitänyt itseni vähintään kohtuulisessa kunnossa. Olen kyllä todennut, että ihmiset muuttuvat, työ ja muut elämänkokemukset, ystävät, lapset, maailmantilanne ja terveys vaikuttavat meihin kaikkiin. Romanttinen parisuhde helposti siinä väljistyy ja muuttuu lähinnä kaverisuhteeksi. Välillä kyllä ihmettelen miksi me hellyyden kipeät aikuiset emme arkielämässä löydä toisiamme. Täällä internetin ihmeellisessä maailmassa on toki helppo avautua, mutta olisi upea, jos tämän tason keskusteluja voisi käydä ihan oikeassa elämässä. Itse olen yrittänyt herätellä, mutta ei juuri tule vastakaikua.

Ei kai kukaan jaksa koko aikaa, sitä muutakin elämässä kuin kumppani. Joo kyllä mä ton tunnistan kun omasta muijasta kyse. Oli sekin alkuun todella huomion kipeä ja jos ei saanut sitä huomiota kyllä se sen näytti.

Ihmiset muuttuvat, suhde muuttuu.

Ensiksi sanoisin, että lopeta se miehesi kehuminen. Ainakin minulle tulee miehenä tosi hölmö olo, jos koen, että minua kehuskellaan mielistely tarkoituksessa tai minulle ostetaan lahjoja. Ne ovat vain asioita joita en kaipaa yhtään. Älä kuvittele, että miehesi kaipaa samoja asioita kuin sinä itse!

Minulle parisuhteessa on tärkeää sujuva arki. Pidän siitä, että saan lukea lehden rauhassa. Yleensä keitän kahvit itse, mutta koen hyvänä huomionosoituksena, jos toinen tuo minulle kahvikupin, pienen hymyn ja lähtee pois. En juurikaan kaipaa läheisyyttä. Seksin osalta kaipaisin, että vaimoni jaksaisi laittautua enemmän. Yleensä hän laittautuu seksikkääksi lähtiessään juhlaan tai ulos, mutta pesee meikit pois heti ensimmäisenä kotiin saavuttuaan ja vaihtaa seksikkään mekon johonkin väljään kuluneeseen mummomaiseen yöpukuun.

Tiedän, että vaimoni pitää läheisyydestä ja huomion osoituksista. Ostan hänelle usein kukkia ja koruja, koska tiedän, että hän pitää tälläisestä. Kehun aina, kun näen kehumisen tarvetta ja osoitan huomioita, kun siltä tuntuu. Sen sijaan, en ole halunnut lähteä sellaiseen, että kehuisin toista vain koska toinen kaipaa sitä. Koen tärkeänä, että kehut ovat aitoja.

Olen myös kokenut tilanteita, missä toinen kaipaa hurjasti kehuja ja huomiota. Vaimolleni on tärkeää kokea olevansa haluttava ja mitä enemmän hän kokee itse olevansa pulskistunut tai muuta - sitä enemmän kehuja ja huomionosoituksia hän kaipaa. Tämä on miehenä vähän vaikeaa, koska jos näet, että toinen on lihonnut eikä mekko oikein enää istu ja sitten pitäisi kehua entistä enemmän, jotta saa toisen kokemaan itsensä seksikkääksi. Puhuimme tästä kerran ja vaimoni ymmärsi, mikä tuli minulle yllätyksenä...

Ironista kyllä, mitä vähemmän koen, että vaimoni vaatii minulta huomionosoituksia sitä mielekkäämmältä niiden antaminen tuntuu. Kaipa tähän pätee vanha viisaus: Ei kukko käskien laula.

Näistä asioista kannattaa puhua. Ei kannata vaatia tai kerjätä puolisoa tekemään mitään tai syyllistää tätä. Sen sijaan voi vain kertoa, mitä itse kaipaisi ja mistä itselle tulee hyvä mieli ja sitten kysyä samaa puolisolta. Silti tarkoituksena ei voi olla, että toinen täyttää toisen kaikki toiveet, mutta ainakin toinen on tietoinen, mistä toinen pitää ja voi ottaa sen huomioon.