Avioliitto, onnellisuusautomaatti ?

Korjaan sen verran, että parisuhde on onnellisuusautomaatti. Paljon porua siitä, kun ei saada naista eikä seksiä, mutta ajatustakaan ei uhrata sille, että siitä se työ vasta alkaa. Oletetaan, että kunhan vaan "saa" kauniin, hoikan, nuoren naisen, niin se on kaiken täyttymys ja ongelmat häviää. Typeriä miehiä.

No tämän palstan höpötyksistä ei paljon kostu...

Eipä se onnelliseksi tee

Ätminkäiset kuvittelevat että naisen saaminen jotenkin maagisesti korjaisi heidät ja heidän paskan elämänsä, mutta todellisuudessa siinä vain menisi toinenkin huonompaan suuntaan.

Avioliitosta pois pääseminen oli hyvä ratkaisu ainakin minulle. Ryyppäävän aviopuolison kanssa oli elämä vaikeaa ja ahdistavaa. Onneksi se aika on ohi.

Parisuhteita on niin monenlaisia kuin parejakin.
Huonoimillaan se voi vetää täydelliseen tuhoon. Suoranaiseen helvettiin.
Parhaimillaan se voi nostaa millaisesta helvetistä tahansa, ihan huipulle.

Itselle on käynyt molemmat ääripäät. Onneksi tässä järjestyksessä.

Luultavasti he eivät näe elämässään omaa vastuutaan, vaan koettavat saada toisen parantamaan sen. Hokkuspokkustemppu tapahtuisi, kun toinen ihminen tulisi elämään. Masennus kaikkoaisi ja joku kantaisi heitä, sekä olisi vastaus tunteisiin.

Jonkinmoinen epäilys on, että monikaan ei hoksaa, että heidän tunteensa ja toisten tunteet eivät ole samoja, eli eriytyminen ei ole tapahtunut jostainsyystä, siksi näitä kilttejä tuntuu olevan pilvinpimein, mitkä eivät ymmärrä, miksi heidän kiukkuilu tulkitaan väärin... sehän on naisten vika kun eivät tajua heidän tunteitaan...

No ei todellakaan ole onnellisuusautomaatti! Parhaimmillaankin juuri ja juuri siedettävä.

Mikä saakin ihmisen parisuhteeseen? Onnen hetket ovat nopeita hipaisuja. Minäkin olen onnellisempi yksin kuin huonossa liitossa.

Suosittelen avioliittoa se on aitoa rakkautta.
Kumppanuus on teeskenneltyä rakkautta.

Onnellisuusautomaatti? No tuskin on. Juridisesti se on vakaata elämää kun vanhenemista ajatellaan, esim. lesken eläkettä (pitää mennä naimisiin ennen 50 vuoden ikää). Mutta noin muuten, niin...hyvä liitto olisi onnellisuusautomaatti. Ei avioliitto. Se kun ei nimenä takaa tavoissa mitään.

Kiltti ja kunnollinen mies tekisi naisen onnelliseksi olemalla hänelle kiltti ja kunnollinen. Tästä huolimatta nainen kuitenkin aina valitsee väkivaltaisen jännä-ähkijäjuopon tai narsistisen pankkiirilääkäriyritysjohtajan.

Naiset eivät halua kokea aitoa onnea kiltin ja kunnollisen miehen kanssa.

Varatuista SINKUT palstalla näkee miten onnellista se liitto on.

Toiset ihmiset ovat örkkejä ihmisten hahmossa ja örkit eivät ole onnellisia edes keskenään.

Hei pönttö! Pistähän nimiä tiskiin

Niin, 31 v hääpäivää juhlistettiin käymällä oikein kunnolla ulkona syömässä. Kiitettiin toisiamme kaikesta, koska se oli viimeinen hääpäivämme. Ei meissä kummassakaan ollut mitään perustavanlaatuista vikaa, mutta yhteiselo oli käynyt turhan raskaaksi molemmille, onnettomia kun olimme.

Luulen, että yksi tärkeimpiä elementtejä onnellisessa avioliitossa/parisuhteessa on se, että osaa rakastaa itseään, kokee olevansa rakkauden arvoinen ja että ansaitsee tulla rakastetuksi. Minä en osannut, mutta olen sitä nyt vuoden päivät kovasti opetellut.