Yksinäinen suhteessa

Elämä on valintoja. Oma on ongelmasi 😅, olisi kannattanut miettiä mihin ryhtyy ennen kuin on myöhäistä 😏.

Vaikea tilanne. Keskosen tai sairaan lapsen kanssa suhde joutuu aina poikkeuksellisen koville. Pelko, huoli, stressi, unettomuus tuttuja juttuja. Se mikä itseäni teidän tilanteessa huolettaa on erillään nukkuminen. Huonoina aikoina (20 v ) takana se on välillä ollut ainoa läheisyyden muoto. Siitäkin, toisen ihmisen vierestä, on ollut vaikea päästä fyysiseen kontaktiin (vaan viereen tai seksiin). Kyllä se sitten on onnistunutkin meillä kun elämä ( unettomuus, huolet) on voittanut. Onko vaimosi saman ikäinen vai nuorempi? Kieltäytyykö hän keskustelemasta aiheesta?

Olette kuitenkin olleet yhdessä jo noin pitkään. Jos teidän keskusteluyhteytenne on noin poikki, ettet uskalla vaimosi kanssa istua alas ja jutella suoraan asioista, suosittelen miettimään mistä tämä ongelma oikeasti johtuu.
Vastaus puhumattomuuteen ja läheisyyden puutteeseen ei suinkaan ole vauva.

Sanot jääneesi koko raskausajan siitä ulkopuoliseksi, yksin. Mikä siihen oli syynä?
Ettekö nukkuneet esim. vierekkäin, suudelleet, pitäneet toisianne hyvänä?
Ettekö käyneet neuvolakäynneillä, ultrassa jne yhdessä?
Ettekö jutelleet lapsen saamisesta, raskauteen liittyvistä mahdollisista ongelmista sun muusta keskenänne?
Oliko vaimollasi paljon ongelmia, oliko hän sairaalassa pitkään hoidettavana ennen vauvan syntymää? Jos oli, vietikö siellä kuinka paljon aikaa?
Juttelitteko tilanteesta, kerroitteko toisillenne peloistanne, siitä miten paljon rakastette toisianne ja vauvaa, miten synnytys meni jne jne?

Kun lapsenne syntyi keskosena, hoiditteko häntä yhdessä sairaalassa?


Lapsenne on nyt vasta n. 7 kk vanha. Keskosvauvan kanssa on hirveä huoli ja pelko pitkään mukana ja se on täysin ymmärrettävää. Ehkä vaimosi pelkää esim. kätkytkuolemaa, keskosvauvan kehitysongelmia sun muuta ja on sen takia kykenemätön huomioimaan sinua, mutta pikkuhiljaa vaimosi pitää koettaa päästää pelostaan irti ja palata normaaliin käytökseen.

Hoidatteko vauvaa aina erillänne?
Jos ette sylittele pikkuista yhdessä, käy ulkona kävelyllä yhdessä, niin aloitat yhdessäolon. Ei muuta kuin vaimo toiseen kainaloon ja vauva toiseen ja köllöttelemään vaikka sängyllenne. Ehkä vaimosi estelee alussa, mutta houkuttelet hänet viereen ja teet sitä joka ikinen päivä monta kertaa eri tavoin.

Miksi ihmeessä nukutte eri huoneissa? Kuorsaatko vai mikä on siihen syynä?
Jos kuorsaat, hommaa CPAP-laite. Ongelma on pois.
Jos makuuhuoneeseenne ei mahdu vauvan sänky, tehkää vaikka kotinne suurimmasta huoneesta makuuhuone ja nukkukaa kaikki kolme siellä. Vauva omassa sängyssään, sinä ja vaimosi yhdessä. Joten ei muuta kuin tuo läheisyyden lisääminen ja nukkumismuutos nyt ensi tilassa kotona.

Jos vaimosi ei halua puhua eikä suostu muutoksiin, niin se ei ole oikea vastaus. Sanot suoraan, että lapsi kärsii tällaisesta perhe-elämästä. Teidän pitää olla vanhempia yhdessä, se on lapsen etu, ei erikseen.

Seksi sun muu tulee vasta sitten kuvioihin kun tämä ongelma on hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Joten älä edes ehdottele tässä vaiheessa panemista.

Jotkut se lapsi erottaa jotkut se lähentää. Sulle käynyt eka nakki. Kaikesta pääsee irti jos haluaa. Kaiken voi myös korjata jos haluaa, kumman valitset. Jos vaimosi on masentunut hän tarvitsee tukea, se kestää, mutta jos hän on lakannut rakastamasta sinua, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin että tienne eroaa, silloin voi syntyä sinulle ja lapselle aivan erityinen suhde.

Sama tilanne! Jos oot pk-seudulta, niin lähetäänkö tuopille? Mulla kesällä 2019 syntynyt ihana tyttö.

Mennään oluelle ja tullaan kännissä kotiin, just joo.
Juominen ja asioiden puiminen kapakassahan se korjaa kaikki parisuhdeongelmat. Ja etenkin silloin kun ensimmäinen lapsi on vasta alle vuoden ikäinen.