Oli nyt pakko avautua tänne kun en enää tiedä,m itä tekisin.Olen jo aika vanhakin mutta ihan sekaisin.Tapasin ihanan miehen lähes 6v sitten,aika nopsaan päätettiin muuttaa yhteen eli hän muutti mun luokse. Olin jo havainnut ,että hällä oli taloudenhoidon kanssa ongelmia.Kunne koko setti paljastui...luulin siis,että minulla on mies, joka on ahkera,tekee töitä ja raha-asiat on oikeasti kunnossa.No eipä olleet vaan ulosmittauksessa melkoinen määrä. Annoin anteeksi,ettei ollut puhununut ja jos mä yritin puhua niin sai raivarit. Pian sitten huomasinkin sen,että dissaa mua kaikessa,en jopa omaa työtäni osannut enkä sitten muutakaan eli narsistin kanssa kimpassa. Hän ajoi mut hulluuden partaalle ja sain voimia laittaa hänet ulos asunnostani.Nyt kuitenkin nähdään erään asian tiimoilta aika usein, ja mä kaipaan sitä hullua...MIten ihmeessä sen saa loppumaan? Olen jopa mustasukkainen jollain tavalla koska hänellä ilm on joku kierroksessa nyt. Tekisi mieli selvittää kuka ja kertoa,ettei nainen tee samaa virhettä kuin minä mutta siitä tuskin on hyötyä, päinvastoin.Mutta ne tunteet...pitääkö tässä muuttaa ulkomaille vai mitä kun ajatuksen pyörii sen ympärillä liikaa? Järki ja tunteet eivät todellakaan kohtaa.Lisäksi hän on tosi taitava, saa mut hyvälle tuulelle edelleen hetkessä ja sitten olenkin taas ilmaa....
Voi elämä tätä tyhmyyttä
Anonyymi
1186
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onhan se ihan normaalia että tuollaisen jälkeen tunteet heittää häränpyllyä ja elämä tuntuu olevan vuoristorataa. Uskoit ja luotit löytäneesi elämänkumppanin ja kaikki osoittautui suureksi pettymytkseksi. Totta kai reagoit.
On myös ihan normaalia että kun ja jos tunteita on ollut pelissä ei ne niin vain kuole. Pääasia kuitenkin on pitää pää kylmänä ja järki pelissä. Surra ja jopa ikävoida saa, on tärkeäkin käydä tunteet läpi ja antaa niitten tulla. Se on sitä surutyötä.
Elämässä tulee tehtyä välillä tyhmiäkin päätöksiä, pääasia että niistä oppii ja jatkaa sitten elämää hieman viisaampana taas. Tunteita ei pidä yrittää paeta, ei ne mihinkään katoa. Ainoa tie on surra pettymys ja suru pois. Elämä valkenee vielä, usko pois! Ei se tähän kaadu. Hemmottele vaikka vähän itseäsi, suo itsellesi jotain ekstraa ja pidä huoli itsestäsi. Olet sen ansainnut!