Miten suhtaudutte esim. jos teidän kanssa opiskelee ulkomaalaiset ihmiset, jotka eivät puhu suomea?

Eli ei puhu suomea hyvin* mutta opettaa kieltä

tai ymmärtää kieltä hyvin ja osaa myös puhua, mutta on ujo tai pelkää sanoa jotain väärin

On kiva tutustua uusiin ihmisiin ja jutella heidän kanssaan, ei haittaa vaikka suomi ei suju niin hyvin.

Puhuminen ja kirjoittaminen suomen kielellä ovat monille ulkomaalaisille vaikeita. Kirjoittaminen yleensä vaikeampaa. Olen usein auttanut kirjoittamisen suhteen, että asiat tulevat toisillekin lukuymmärrettäviksi.
Puhumiseen olen aina valmis, tavannut ihania ulkomaalaisia jotka haluavat itselleen ammatin maassamme.

Kansanjohtaja Panu Huuhtasen esimerkkiä seuraten. Yrittäisin jotenkin kertoa niille ettette ole tervetulleita Suomeen ja kertoisin paluun mahdollisuuksista omiin maihinsa. Korostaisin että, ovat pääseet hallituksen takia tänne mutta rivikansalaiset eivät maassaoloaan hyväksy.

Itselle Thaimaalainen harjoittelija olisi paras vaihtoehto. Voisi harjoitella kieltä samalla. Molempien kielitaito, etenkin ammattisanasto paranisi.
Jollekulle toiselle joku muu kieli voi olla se juttu.

Arvostus syntyy arvostamisesta. Jos meidän kulttuuria arvostetaan, on meidän helpompi arvostaa toista kulttuuria.
Nämä monikulttuurisuutta vastustavatkin syövät pizzaa. Yllättävän monella heistä on tai on ollut puoliso eri kulttuurista.

Kielessämme on paljon kielioppisääntöjä, joissa ei ole loogikkaa.
Jo se että haluaa oppia kielemme, on positiivinen osoitus.

Se on hienoa että ihmisillä on edes motivaatiota yrittää oppia suomea, virheet näin vaikean kielen kanssa ovat ihan ymmärrettäviä eivätkä häiritse ainakaan itseäni.

vain todella typerat ihmiset nauravat ulkomaalaisen tehdessa virheita puhuessaan ei-aidinkieltaan.