Minkalaisia kokemuksia löytyy väliaikaisesta asumiserosta? Onko enää paluuta yhteen vai viekö tie lopullisesti erilleen?
Hieman taustatietoja: ollaan alle kolmekymppinen pariskunta, jolla on jo kymmenen yhteistä vuotta takana joista melkein puolet naimisissa. Lapsia ei ole vielä tullut vaikka niistä on haaveiltu pitkään, todellisuus on sitten ihan muuta.
Viimeiset pari vuotta on mennyt päin helvettiä, mikään ei oikein ole tuntunut enää miltään vaikka toisesta välittääkin paljon. Ei oikein osaa erotella rakkautta ja ystävyyttä näin pitkän ajan jälkeen. Seksielämä ei suju vaikka haluja olisi kummallakin.
Ei tässä oikein muutakaan ratkaisua keksi kuin kokeilla asumuseroa, paikoillaan on tahkottu sen verran pitkään ettei mitkään kovin pienet hommat auta suhteen parantamiseksi.
Keskusteltu kyllä on sen verran että tiedetään ne suhdetta hiertävät asiat, eikä niihin hetkessä muutosta tule.
Hieman taustatietoja: ollaan alle kolmekymppinen pariskunta, jolla on jo kymmenen yhteistä vuotta takana joista melkein puolet naimisissa. Lapsia ei ole vielä tullut vaikka niistä on haaveiltu pitkään, todellisuus on sitten ihan muuta.
Viimeiset pari vuotta on mennyt päin helvettiä, mikään ei oikein ole tuntunut enää miltään vaikka toisesta välittääkin paljon. Ei oikein osaa erotella rakkautta ja ystävyyttä näin pitkän ajan jälkeen. Seksielämä ei suju vaikka haluja olisi kummallakin.
Ei tässä oikein muutakaan ratkaisua keksi kuin kokeilla asumuseroa, paikoillaan on tahkottu sen verran pitkään ettei mitkään kovin pienet hommat auta suhteen parantamiseksi.
Keskusteltu kyllä on sen verran että tiedetään ne suhdetta hiertävät asiat, eikä niihin hetkessä muutosta tule.
Vastaukset 2
Vanhimmat
teitä lisää. Ei kannata ottaa riskiä jos haluaa tehdä suhteen eteen töitä.
Aivan kuin olisin itse kirjoittanut tuon tekstin viime syksynä. No, nyt tämän kaiken läpikäyneenä en usko, että asumisero on ratkaisu. Tai siis ei ollut ainakaan meidän tapauksessa. Olisi pitänyt sinnitellä vielä samassa asunnossa, vaikka se olikin mielestäni yhtä h.....Riitelyä, väsymistä, toisesta loittonemista...Me muutimme syksyllä erikseen, toiveissa saada asiat kuntoon, MUTTA loittonimme entisestään, kun ei ollut enää pakko olla yhteydessä. Molemmat olivat kiireisiä ja yhteydenpidot menivät riitelyksi. Itse kehottaisin yrittämään korjata asiat vielä yhdessä asuttaessa, tosin on hyviäkin kokemuksia kuullut asumuserosta...Vaikea sanoa!Jokaisella parilla on omat "matkansa". Meillä toinen puolisko sitten kyllästy tilanteeseen ja vihelsi pelin poikki. Itse jäin kaipailemaan. Kannattaisiko teidän mennä keskustelemaan jonnekin ja voisit ehkä ottaa enemmän omia harrastuksia ja nähdä ystäviä ihan tällä hetkellä.Lähteä jonnekin rauhoittumaan pariksi viikoksi kesälomalla yksin. Katsoa rauhassa, josko kriisi laukeisi. Itse olen todennut, että rakkauskaan ei aina korjaa asioita, mutta tämä ero sattuu todella paljon, enkä voi sitä kenellekään suositella. Ja ps. Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella!Nyt sitä kaipaa viheliäistä arkea, joka otti päähän vuosi sitten. Mutta kaikessa on puolensa.Muista, että yhdessäoleminen on tahtomista!Kaikki lähtee omasta positiivisesta ajattelusta. Mitä sinä haluat?