Lapset ei osaa leikkiä ilman että ne raahataan jonnekin jukuparkkiin. Minun lapsuudessa ei mitää juku tai seikkailupuistoja ollut. Sitä kiivettiin omin voimin koivunlatvaan rakennettiin maja matkan varrella ja tultiin latvasta alas milloin milläkin menestyksellä ilman turvaköysiä ja suojia. Jos meni jalka sijoilta isä taivutti sen paikoilleen ja äiti-muori toi ratamonlehtiä avohaavoihin. Ei minnekään lääkäriin heti lähdetty tuhlaamaan roposia.
Ihmeellistä touhua tämä nykyaika
Anonyymi
8<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sinäpä sen sanoit. Ennen opittiin taitoja joita nykyajan lapset ei osaa. Leikeissä käytettiin kekseliäisyyttä ja ongelmista selviytymistä.
Nykyään on lapsille kaikki oltava valmista, tietokone ja kännykät vie lasten ajan ja valitus "mitä minä teen" alkaa jos ei voi pelata tai katsoa videoita.
Jo nyt meillä on todella huonosti voivia istuksivia ja huonokuntoisia nuoria ja aikuisia jotka ovat liimautuneet ruutuun niskat jumissa, kädet kipeinä ja lopulta kuolevat noihin vaivoihinsa. He malttavat tuskin ruokapöytään käydä ettei nenän edessä ole kännykkä tai tietokone. Mitä ruokailua sellainen on? Videot pyörii ruokapöydässäkin. On vanhempien vastuulla mitä heidän lapsista tulee, helppo asian ohittaminen pilaa heidän lapsensa. Helpot "lapsenvahdit" tulee helposti tavaksi myös niissä perheissä jotka ei arvosta tällaista käytöstä.
Väsyneet vanhemmat ottaa liian helposti tavaksi sallia lapsilleen mitä tahansa. Vanhemmat itsekin istuvat seurustelemassa kännykkänsä kanssa, ei lastensa. Jokaisen perheen olisi rauhoitettava ruoka-aika syömiseen ja seurusteluun perheen kanssa.
Meillä töissä käy jatkuvasti nuoria kesätyöläisiä, jotka sitten toteavat että täällähän joutuu tehdä töitä, ei kiinnosta ja lähtevät pois.
Kesälomareissuthan ovat perheen yhteistä aikaa. Pelit,kännykät ja videot ovat myös opettavaisia. Omat lapseni ainakin kommunikoivat koneidensa välityksellä.
Suomessa on enenevään päin kaupunkilapsia joilla ei ole luonnon tarjoamia mahdollisuuksia ympärillä. Ja jos on, joku on välittömästi kyttäämässä ja kieltämässä.
Kansalaiset siirretään pienelle alueelle ja tarjotaan virikkeitä teknologiasta ja henkistä apua apteekista.
Vaikka meillä kaikilla olisi maalaisjärkeä, ympäristö ja kehitys estää sen käyttämisen.
Siitä vaan sitten viihdytät mun lapsia ulkona.jos olet noin reipas!minä en enään jaksa kuin perus hoidot antaa. Nuorena olin virkeämpi.mutta Nyt on voimat loppunut.
Miten tämä liittyy kirjoitukseeni?
Äitini oli yksinhuoltaja ja rahatonna kun olimme pieniä, mutta silti hyvin pärjäsimme. Ei mitään ongelmia.
Niinpä, paluuta vanhaan ei ole. Meillä on lentokoneet ja junat ja autot. Monissa talouksissa on televisiokin, jopa mökeillä. Vanhaan aikaan telkku oli harvinaisuus. Päivät kului kotitöissä. Pyykit ja astiat pestiin käsin. Ei ollut tindereitä ja muita somehömpötyksiä ja ihmisillä pelailuja. Kirjeen kirjoittamiseen joutui näkeen vaivaa, ei niitä tykkäyskirjeitä voinut vaan lätkiä kymmeniä päivässä, ehei homma vaati kärsivällisyyttä eikä sitä niin monia vikitelty. Tätä kylmää nykyelämää, tekaistune huvipuistoineen me haluttiin. Ei tästä oikein ole enää paluuta luolamies aikojen keräilijäkulttuuriin. Toki voidaan varovasti vanhoja vaiatoja viritellä vaikkapa mustikan poiminnalla.
Boomer siellä valittaa taas...