Olen 26v nuori mies. Asun toistaiseksi vielä kotona koska opiskeluni ovat vielä kesken ja opiskelen toisella paikkakunnalla. Minulla on 24v sisar joka opiskelee myös toisaalla mutta käy kotona silloin tällöin. Vanhemmillamme on avioero meneillään. Joulukuun lopussa äitini ilmoitti isälleni että hän muuttaa omaan asuntoon. Isäni yllättyi täysin. Itse tiesin siitä jo. Äitini ei asu kaukana.
Pari kuukautta on kulunut ja isälläni on vaikeaa. hän itkee ja suree usein. Onneksi alkoholin käyttö on vähentynyt. Alkoholisti hän ei ole vaikka on aika tavalla aina juonutkin. Se oli osasyy miksi äitini lähti.
Miten te jotka olette nähneet vanhempienne avioeron suhtauduitte siihen? Tarjositteko tukea vai lähdittekö pois? En oikein tiedä miten suhtautua tähän.
Kertokaa kokemuksia ja mielipiteitä.
Pari kuukautta on kulunut ja isälläni on vaikeaa. hän itkee ja suree usein. Onneksi alkoholin käyttö on vähentynyt. Alkoholisti hän ei ole vaikka on aika tavalla aina juonutkin. Se oli osasyy miksi äitini lähti.
Miten te jotka olette nähneet vanhempienne avioeron suhtauduitte siihen? Tarjositteko tukea vai lähdittekö pois? En oikein tiedä miten suhtautua tähän.
Kertokaa kokemuksia ja mielipiteitä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Korvapuusti, Menen nyt aikuinen siinä vatvomaan vanhempiesi asiota, ANNA heidän keskenään tehdä tilinsä selväksi. Olkaa siskonne kanssa se puolueeton osapuoli, jonka puoleen kummankin on mahdollista kääntyä. Jatkakaa elämäänne "normaalisti" .
Tietysti olet tukena, mutta älä sotkeennu heidän riitoihin. Ole puolueeton...
Äitini ja isäni on eronneet aikoja sitten siitä ei ole kommenttia, mutta äitini mies ystävä kun erosi ja rupesi porukoimaan äitin kanssa niin siihen sotkeentu tämän miehen tytär ja se ei ollut kenellekkään kivaa. Ja nyt tytär ei halua olla isänsä kassa tekemisissä, koska ei eronnut hänen käskystään äitistäni.Lapsenlapsiakaan ei saa nähdä. Viimeisintä ei ole nähdyt kuin kuvista jotka on iso-mummon hyllyllä.
Hän myös yritti jossain vaiheessa lypsää rahaa kummaltakin vanhemmaltaan...
älä heittäydy lapseksi uudestaan vaan auta arki asioissa, paperi sodassa..yms Mut älä jää kotiisi vain isäsi takia muuten sinusta tulee katkera ja lopulta rupeat vihaamaan isääsi.
Kiitos palautteesta. En jääkään kotiin hänen vuokseen vaan siksi että työharjoitteluni on kotipaikkakunnalla. Syksyllä menen taas opiskelemaan. Kun valmistun ja saan töitä etsin oman asunnon.
Myönnän että alkoholin käyttö häiritsee minua mutta en voi tuomita ketään. Aikaa ei ole kulunut kuin pari kuukautta mutta jatkuva itsesääli ja surkuttelu ärsyttää hiukan. Olenko tunteeton ihminen? Haluaisin auttaa. En keksi muuta tapaa kuin arkinen aherrus. Isälle on ehdotettu että menisi ammattiauttajan puheille juttelemaan. Olisiko siitä apua?
Sinulla on nyt oma elämäsi elettävänä,vanhempasi ovat tehneet ratkaisunsa,etkä voi siihen vaikuttaa. Älä sotkeudu liikaa,muuten sulla menne vuosia siihen! Toki vanhempasi ovat tärkeitä,mutta hoitakoot omat asiansa -aikuisia ovat.
Mielestäni et ole tunteeton jos tuollainen käytös ärsyttää. Selvästikkin isäsi tarvitsee apua.itse hänen on kuitenkin surtava ja otettava itseään niskasta kiinni. Kirjoittele jos kaipaat tukea. [email protected]
T: minä