Vaativuus ja kontrollointi

Mies vaatii paljon ja käskee ja kontrolloi. Kohtelee toisinaan kuin olisin lapsi.
Niuhottaa jos laitan jalat auton kojelaudalle koska autoa pitää kunnioittaa. Niuhottaa jos olen masentunut enkä yhtenä päivänä jaksakkaan esim tiskejä laittaa kun olen niin maassa, yleensä laitan tiskit hyvin ja teen tarpeeksi.
Puhtaitakaan sukkia ei saa laittaa pöydälle.. Itse laittaa pöydälle rojujansa jotka on likasempia kuin pestyt sukat.
Kaikki asiat ja kotityöt pitäisi hoitaa silloin kun hän haluaa siten kuin hän haluaa. Itse ei yksin ollessaan imuroi ja lattiat paskaset.
Käskee tehdä asioita. Valittaa jos en tee asioita niinkuin hän haluaa.
Neuvoo ja käskee usein kuin olisin lapsi.
Niistän nenän väärin, laitan jalat väärin pukeudun väärin räplään muka liikaa kännykkää... Olen muka liian erilainen kuin hän koska en arvostele ja tuomitse kaikkia ihmisiä,... En saa somessa puhua uskonnosta, en saa somessa ilmasta mielipiteitä, en saa treenata kotona koska sitte haisee hiki, en saa lohduttaa lastani kun hän on komentanut lasta, en saa puhua elokuvan aikana, en saa puhua tunteistani tai ongelmista yms yms
Ei usein pyydä vaan käskee.. Syynä kuulemma ettei jaksa töiden jälkeen lirkutella.. Ikäänkuin ystävälliset sanat ois painavampia ja vaikeempia.
Pöydässä pitää ruuan jälkeen kiittää ku pitää olla kohtelias, itse ei osaa edes kohteliaisuuden perustaa eli ystävällistä ja kunnioittavaa kohtelua minua kohtaan.
Tavaroita pitää kunnioittaa mutta minua ei kunnioiteta..
Mies pilaa aina mun hyvän fiiliksen. Eilenkin oli hyvä päivä kunnes tuli niuhottamaan kun asuntoautossa pelkääjän paikalla levähdin ja nostin toisen jalan kojelaudalle ja asetuin mukavasti ja hetken lepuutin silmiä.
Ärsyttävää kun joku kokoajan kyttää ja arvostelee mitä teen ja miten olen. Ei saa olla rennosti ja oma ittensä.
On kuulemma hänen auto ja toisen omaisuutta pitää kunnioittaa.. Voi hemmetti mitä saivartelua. Auto on vain tavara. Autoon mulle kuin koti varsinkin asuntoauto. Asumme yhdessä ja olen kotonani hänen ostamassa talossa kuin kotonani koska se on munkin koti. Myös hänen autossa olen tietysti kuin kotonani. Hänellä ei ole oikeutta määrätä miten olen vaikka talo ja auto onkin hänen maksama tai oikeastaan auto on hänen äidin maksama.
Koen ettei hän arvosta ja kunnioita minua ja että hän kontrolloi eikä pidä minua järkevänä täysin kykenevänä aikuisena. Koen että hän pitää itseään parempana ja olevansa ylempänä minua. Koen ettei minulla ole vapautta enkä saa olla oma itseni. Koen ettei minua rakasteta tällaisena.
Olemme olleet kaksi vuotta yhdessä.
Onneksi hän on myös osoittanut kykenevänsä muuttamaan jonkin verran käytöstään koska tuo määräily on kyllä vähentynyt koska olen siitä usein puhunut.
Toivoisin vaan että tuo jo loppuisi ja hän alkaisi arvostaa mua. Ja katsoisi mua arvostaen eikä arvostellen.