Kuinka katkaista viimeisetkin "ajatussiteet" exään?
Erosta on kulunut nyt muutama kuukausi ja sen työstäminen on omasta mielestäni edennyt varsin
pitkälle, joten asiat niin ollen hyvin mutta aika-
ajoin huomaan ajattelevani hyvinkin tarkkaan exääni.
Tahtoisin mennä eteenpäin omassa elämässäni ja suunnata katsetta eteenpäin mutta tämä asioitten
pohdinta häiritsee, välillä huolestuttaa loppuuko tämä koskaan. Jotenkin tuntuu että pitäisi saada
"repäistyä" itsensä irti menneestä, kuinkahan tehdä
tämä?
Erosta on kulunut nyt muutama kuukausi ja sen työstäminen on omasta mielestäni edennyt varsin
pitkälle, joten asiat niin ollen hyvin mutta aika-
ajoin huomaan ajattelevani hyvinkin tarkkaan exääni.
Tahtoisin mennä eteenpäin omassa elämässäni ja suunnata katsetta eteenpäin mutta tämä asioitten
pohdinta häiritsee, välillä huolestuttaa loppuuko tämä koskaan. Jotenkin tuntuu että pitäisi saada
"repäistyä" itsensä irti menneestä, kuinkahan tehdä
tämä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kärsimättömänä jo haluaisi mennä kohti uusia tuulia, mutta sydän tahmaa vastaan. Ei niitä ajatuksia ja tunteita tuosta vaan katkaista exään. Tiukille ottaa ja yksinäisyys on välillä ainakin itsellä kova. Ehkä menneisyydestä irrottaminen ei ole tarpeen, vaan miettiä mukavia muistoja ja tajuta, että ne ovat ohi. Niin minä sitä pohdin ja sitten vaan antaa aikaa itselle surra. Mutta mistä sitä tietää mitä tulevaisuus tuo mukanaan, koska sitä on valmis ja kohtaako uutta onnea enää?
Itsellä ei ole tuossa ajassakaan tunnesiteet lappuneet,eikä ehä lopu koskaan,mistä olen onnellinen.
kun aloin pohtimaan asiaa, tulin siihen tulokseen että eiköhän kyseessä ole ihan tavallinen ikävöinti.
ja minä kun jo luulin että nyt on pojan päästä tipahtanut viimeinenkin ruuvi.
joskus sitä hetkeksi hämääntyy ja tunteitaan ei tulkitse oikein.
kyllä tämä prosessi etenee niin ettei tarvitse neljää vuotta odotella, tässä ollaan jo kuitenkin voiton puolella...
Itse olen nyt siinä, että en vastusta mitään tunteita, vastarinta vain voimistaa niitä. Annan tunteen tulla, menen siihen syvälle, vaikka kipeää tekisi. Ja sitten huomaan, että se tunteen välttäminen olikin se vaikein kohta. Se pelko, minkä sen tunteen saapuminen herätti. Mutta kun kohtaan sen pelon ja sen tunteen, niin ... en kuollutkaan... eikä se ollutkaan niin paha juttu. Se itse pelko on se pahin... niinhän sitä on kautta aikojen sanottu, tosi kuin vesi
Ajatella! Nostan hattua! Juuri noin pääset elämässäsi eteenpäin - kelaamalla asioita.Se on normaalia surutyötä,jota valitettavasti moni ei halua läpikäydä.Koska helpompaa on ohittaa se bailaamalla,dokaamalla,hankkimalla uusi suhde"näyttääkseen" jne pinnallista.Älä vain ota mallia näistä,koska edessä se surutyö kuitenkin on.Joskin,jos sen "peittää",seuraa takuuvarmasti virheratkaisuja ja ongelmia/masennusta jatkossa.
Itse olen moisen olotilan kokenut(avioeron)2 kertaa: ekalla kerralla syyttelin vaan exää ja hakeuduin pikapikaa uuteen.Lopputuloksena,että tein ison virheen siinä.Tosi ison.En halunnut myöntää,että eka avioero olisi ollut mitenkään kiinni minusta,joten hetiheti halusin näyttää..Ja jumankauta,että olen virheistäni saanut maksaa!!Aivan ihme,että ole työkykyinen ja elossa vielä...
Toivon sulle kaikkea hyvää,lähetän voimahaleja kestää ja kelata asioita!Toivottavasti sä saat puhuttua jonkun kaverin kanssa näistä,se aina helpottaa,vaikka kuinka pienimuotoinenkin jutustelu.