Olen siis nuori mie joka kärsii kovasta ahdistuksesta.
En uskalla mennä kauppaan, kaverien/vanhempien kyytiin, nähdä kavereita ilman ahdistusta, vaikka ennen olin todella sosiaalinen.
Sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa.
Tahtoisin apua tähän vaivaan, hetikun koitan mennä johonkin mistä ei heti pääse pois, alkaa paniikkikohtaus ja sitä myötä oksennus (kärsin myös oksennusfobiasta.)
En uskalla poistua kotoa
Anonyymi
27
5069
Vastaukset
- Anonyymi
Ahdistus siis myös kotona mutta lievempää t. Ap
- Anonyymi
Mä oon soittanu auttaviin puhelimiin, ok että näitä on olemassa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä oon soittanu auttaviin puhelimiin, ok että näitä on olemassa.
Olen soittanut, mutta ei ollut apua. Ei tosiaan ole itsetuhoisia ajatuksia ollenkaan, hirveä ahdistus vaan.
- Anonyymi
Alkoholi rentouttaa ja niin ne muutkin lääkitse itseään. Ottaisin pari olutta jos mitään rauhoittavia tai beetasalpaajia ei olisi tarjolla ennen kuin lähtisin ulos. Kannattaa yrittää saada lääkärille jos ahdistus hallitsee liikaa , äläkä suostu mihinkään mielialalääkkeisiin. Jos mahdollista niin yritä käydä vaikka kävelyllä luonossa sekin rentouttaa.
- Anonyymi
Alkoholilla lääkitsin aikasemmin, mutta lopetin juomisen koska joka paikkaan mennessä piti ryyppyä ottaa. Mietin että testaisin bentsoja tms rauhoittavia, ainakin siksi aikaa että pystyisin käymään verikokeissa ja psykiatrilla pari ekaa kertaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Alkoholilla lääkitsin aikasemmin, mutta lopetin juomisen koska joka paikkaan mennessä piti ryyppyä ottaa. Mietin että testaisin bentsoja tms rauhoittavia, ainakin siksi aikaa että pystyisin käymään verikokeissa ja psykiatrilla pari ekaa kertaa.
Ok.
- Anonyymi
Ahdistukseesi on varmaan syy jossain elämäntilanteen tapahtumissa. Terapia voisi auttaa. Bentsot rauhoittavat, mutta niihin tulee nopeasti riippuvuus, ja sitten olo on kahta pahempi. Alkoholi on näistä vaihtoehdoista turvallisempi, mutta ei minun varmaan tarvitse sulle selittää, ettei sekään ole kovin turvallinen.:) Mielialalääkkeisiin eli SSRI-tai vastaaviin älä koske, niillä on todella paljon haittoja jo suht. lyhyellä käytöllä (katso vaikka tältä palstalta ketju otsikolla "Masennuslääkkeet ovat lääketieteen suurimpia huijauksia"). Tai googlaa netistä kriittisten psykologien ja psykiatrien sivuja, esim. Aku Kopakkala.
Siis terapiaan. Joko julkisen tai yksityisen kautta. Puhuminen auttaa, ihan oikeasti, pitemmällä tähtäimeillä ainakin ja kun löydät sopivan ihmisen jolle voi puhua luottamuksellisesti.- Anonyymi
Terapiaan haluaisin, mutta hetikun koittaa kotoa lähteä iskee niin kova ahdistus että ei vain voi.
Jos sanoisin tilanteen, voisi tulla pakkohoito jota en todellakaan halua.
Mulla on paljon kavereitakin joita voisin ja jotka haluaisi nähdä, mutta sekin ahdistaa liikaa.
Veikkaan että tilanne ja paha olo fyysisesti ja henkisesti johtuu osaltaan kilpirauhasesta, mutta ei mitään toivoa mennä verikokeisiin ahdistuksen takia.
- Anonyymi
Voi taata että pakkohoitoa ei tulisi. Se on täysin turha pelko.
Omaa itseäni on auttanut ahdistuneisuuden selättämisen ja hallinna tiellä TIETO. Etsin tietoa mistä tämä johtuu, mikä mekanismi siinä on takana, ja yritän soveltaa sitä omaan tilanteeseeni ja kokemaani.
Esim. tämä:
Uhan tulkinta syntyy usean aivoalueen yhteistoiminnassa
.
Hippokampuksella on tärkeä rooli muistojen muodostamisessa.
Muistot uhkaavista tilanteista voivat vaikuttaa koetun uhan tulkintaan
uusissa tilanteissa.
Etuotsalohko, ja etenkin sen mediaaliset alueet, säätelevät tunteita.
Poikkeamat negatiivisten tunteiden säätelyssä voivat altistaa liialliselle
ahdistuneisuudelle.
Mantelitumake on olennainen alue pelon tunteen kokemisessa.
Itsensä ymmärtäminen on mielestäni tärkeä avain ahdistuksen hallinnan opettelussa. Esim. täältä pääsee kivasti alkuun https://www.mielenterveystalo.fi/ .
Itselläni ei ole sosiaaliahdistusta kuten sinulla tuntuu olevan. Minulla on muun tyyppistä mutta ei mitenkään helpompaa joten ymmärrän mistä puhut.
Minulla on käytössä lievä rauhoittava jota otan vain ihan äärimmäisessä tilanteessa. Ja se on erittäin harvoin. Pyrin eri tekniikoilla pärjäämään ilman.
Sanot ette uskalla mennä kavereitten vanhempien kyytiin. Entä omien vanhempiesi? Olisiko mitenkään mahdollista saada itsesi tsempattua pyytämään heitä viemään sinut lääkärin vastaanotolle?- Anonyymi
Ahdistus on todella hirveää, kaikki oireet kun tulee niin olo on todella huono. Tietoa oireista ja syistä olen etsinyt.
Minua helpotti auttavat puhelimet, iso kiitos heille avusta. - Anonyymi
Kiitos kommentista. Ahistus tulee siis nykyään jo oman vanhemman kyydissä ja paikoissa mistä ei ns. Pääse nopeaa pois (johtuu varmaankin oksennuskammosta ja ahdistuneena pari kertaa oksentanut niin pelkää sitten sitä.)
Eli jos olen kotona, niin ei ahdista läheskään niin paljoa, joskus ei jopa ollenkaan.
En tiedä onko ahdistus pahentunut huomattavasti vai sitä kilpirauhasta kun alkanut iltaitkuisuus ja kokoajan todella herkkä olo, mieliala heittelee ilman syytä jne.
Pystyin kuitenkin tänään näkemään yhtä kaveria tässä minun luona, joka on hyvä juttu. - Anonyymi
Et voi taata mitään, eri laitoksissa eri säännöt.
- Anonyymi
Asian positiivinen puoli että kokoajan kun tekee jotain niin ei ahdista tai tule itkuisuutta, tosin sittenkun ilta koittaa niin pahaolo purkautuu räjähdysmäisesti.
- Anonyymi
Sinuna varaisin ajan lääkärille, pyytäisin reseptun mielialalääkkeeseen, rauhoittavia alkuun tueksi ja lähete psykologille ja psykiatrille. Psykiatrin 3kk ja vähintään kahden käynnin jälkeen voit pyytää lausuntoa Kelan tukemaa psykoterapiaa varten.
- Anonyymi
Oon ite 32-vuotias nuori nainen, joka kärsii pakko-oireisesta häiriöstä ja masennuksesta yms. Mua on aikoinaan koulukiusattu ja mun itsetunto ei oo kovin hyvä, mutta suosittelen sua menemään lääkäriin hakemaan apua ja jos sä nyt mietit, mitä muut ihmiset ajattelee, ni sillä ei kannata vaivata päätään, koska sillä ei oo mitään väliä............Jokaisella on varmaan oma napansa mietittävänä ja ainoastaan kusipääihmiset nokittelee toisia pönkittääkseen vaan omaa egoaan............Kärsin itekin sosiaalisten tilanteiden pelosta entisenä koulukiusattuna, usko pois, mutta noh, onneks on tuota itsevarmuutta nykyään enemmän ku sillon aikoinaan............Mulle on naurettu selän takana yms. muuta, mutta se on vaa niiden ihmisten typeryyttä ja lapsellisuutta...........;))
- Anonyymi
Mutta kuka hoitaa sinua jos et liiku yhtään ulkona? Tuo ruokaa ja muuta? Eikä ole sellaisia paikkoja olemassa joista ei pääse pois, huoletta voi liikkua, varmasti ei kukaan halua vangita sinua. Roiku vaikkas ovipielessä ensin. Jospa aivoihin kehittyisi rataa ettei mitään pahaa tapahdu.
- Anonyymi
Minulle myös ahdistus tuli kiusaamisesta, sitä on jatkunut jo pitkään perheen jäsenen osalta. Samoin on ollut muitakin kiusaajia.
Olen joutunut tukeutuman poliisiin ja auttaviin puhelimiin tässä hädässä.
Olen ujo ja viihdyn yksin siksi hyvin. Kun tälläisiä tulee sitten eteen otan liikaa stressiä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulle myös ahdistus tuli kiusaamisesta, sitä on jatkunut jo pitkään perheen jäsenen osalta. Samoin on ollut muitakin kiusaajia.
Olen joutunut tukeutuman poliisiin ja auttaviin puhelimiin tässä hädässä.
Olen ujo ja viihdyn yksin siksi hyvin. Kun tälläisiä tulee sitten eteen otan liikaa stressiä.Isälle tuli ahdistus siskon kuoleman jälkeen, hän kävi lääkärissä sen takia. Hän eli kovan elämän, sota-ajat läheisten menetyksineen.
Samoin itkeskelyä, henkistä väsymystä. Sopeutuminen nykyaikaan oli vaikeaa, eteenpäin pyrkivänä hän halusi silti olla mukana elämässä. Kerran uuden kauppakeskuksen hälinässä hän istui penkille ja sanoi:minä olen niin väsynyt. Maailma vaan muuttui kiireiseksi materialismiksi.
Siskon kuolema aiheutti sitten sairastumisen, vaikka voimat eivät riittäneet hän pöytiin tukeutuen teki kotona "lenkin". Halusi olla elämässä mukana.
Kaatuminen kotona aloitti uuden olotilan, rullatuolissa istuessaan olimme kokoontuneet juhlapöytään. Isä söi sormilla ja sanoi viimeisen sanansa. Elämän halu oli siis kova.
Isän kasvoilla oli kuoleman jälkeen ilme,miksi elämä on niin kovaa. Hautajaiset, minulle tuli niin kova ahdistus etten pystynyt ajamaan autoakaan. Hiljaisuuden kuukaudet, huoneet pölyttyivät hiljalleen. Äidin hiljainen itku, huoneet täynnä surua.
Läheisten poismenot ovat olleet raskaita, joista aiheutui ahdistus ja uupuminen. Voimat vain menivät, lyyhistyin sängylle. Koko elämän ilo häipyi, elämä ei palannut ennalleen.
Tämä olotila on jatkunut ja jatkunut. Pitkä, yli vuosikymmenen jatkunut omaishoitokin otti osansa.
Nykyään päivät ovat samanlaisia, aika tyhjää olemista. Ystävät ovat häipyneet omille teilleen. Poikkeusajan takia joutuu olemaan karanteenissa, sekin lisää stressiä.
Onneksi sain purkaa eletyn elämän äidille, kyllä se koti oli paras paikka. Tähän maailmaan on vaan lähdettävä.
Hiljaisuudessani teen perheemme historiikkiä joka alkaa 1950-luvun alusta. Niin elämä vei perheemme jäsenet eri teilleen, niin paha tämä maailma on että se näytti sitten pahuutensa jokaiselle.
Mistä pahuus sitten johtuu, lukemalla sekin selviää.
Ahdistuksesta ei kenenkään tule kärsiä, keinoja siitä eroon pääsemiseksi on monia.
- Anonyymi
Kiitoksia kaikille palautteesta. Olen nyt voinut olla vanhempien kanssa ahdistumatta.
Uusina oireina tullut ruokahaluttomuus, unettomuus, tuntuu että pää on sekaisin ja jos syön niin monena päivänä oksentelu.
4 päivän ruokasaldo 3 purkkia tonnikalaa.
Vielä pari viikkoa sit söin normaalisti ja paljon. Viimeset 2 vuotta ollu hyviä, ennen sitä olin vuoden sairas ja kärsin samoista oireista.
- ap- Anonyymi
Voi ei...........Otan osaa............Eipä siinä, ei munkaan elämä ja lapsuus mitään onnellista ollut, joskus toivoisin, etten olis koskaan syntynytkään, mutta noh, eletään nyt loppuun asti niillä korteilla, mitkä on saatu.............Mut en suosittele linnottautumaan kotiin sen ahistuksen takia, koska se vaan pahentaa sitä..........Ite lähen ainakin päivittäin omasta luukusta pihalle jo lemmikin omistajana, mikä on hyvä, koska välillä tuntuu, että seinät kaatuu päälle..........En jaksa välittää, mitä muut ihmiset musta ajattelee, vaikka mulla on pakko-oireita ja varmistelen taloyhtiön roskakatoksen ovea jne ja miks pitäis, kun en kuitenkaan häirihe muita ihmisiä millään tavalla.........? Näkeehän tuolla jo monenlaista kulkijaa muutenki, ei niistä muista ihmisistä kannata ahistua, ku ei sillä ole väliä, mitä ne ajattelee, kaikki ollaan ihmisiä kuitenki..........))
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voi ei...........Otan osaa............Eipä siinä, ei munkaan elämä ja lapsuus mitään onnellista ollut, joskus toivoisin, etten olis koskaan syntynytkään, mutta noh, eletään nyt loppuun asti niillä korteilla, mitkä on saatu.............Mut en suosittele linnottautumaan kotiin sen ahistuksen takia, koska se vaan pahentaa sitä..........Ite lähen ainakin päivittäin omasta luukusta pihalle jo lemmikin omistajana, mikä on hyvä, koska välillä tuntuu, että seinät kaatuu päälle..........En jaksa välittää, mitä muut ihmiset musta ajattelee, vaikka mulla on pakko-oireita ja varmistelen taloyhtiön roskakatoksen ovea jne ja miks pitäis, kun en kuitenkaan häirihe muita ihmisiä millään tavalla.........? Näkeehän tuolla jo monenlaista kulkijaa muutenki, ei niistä muista ihmisistä kannata ahistua, ku ei sillä ole väliä, mitä ne ajattelee, kaikki ollaan ihmisiä kuitenki..........))
Mulla se ahdistus pahenee lähinnä sillä, että jo ennen lähtöä mietin "mitä jos tulee oksettava olo/paniikkihäiriö" ja paikanpäällä mietin yhä enemmän ja sitten se tulee ja siitä jää taas kammo lähteä yrittämään uusiks.¨
Ennenkin ollut tälläistä, nuorempana, mutta silloin en ahdistuksen takia koskaan oksentanut joten oli helpompi lähteä selättämään pelko. Nyt oksentelen joka kerta kun se iskee.
- Anonyymi
Ongelmakin hankala selvittää, kun on näitä fyysisiä sairauksia todettu mitkä voi aiheuttaa ahdistusta pahentuessaan, niin ei tiedä aiheuttaako sairaus ahdistuksen vai tuleeko jostain muualta.
Jos on huono olo, alkaa ahdistaa se huono olo ja ahdistus taas pahentaa huonoa oloa - siinä on kierre valmis.- Anonyymi
Lähimmäisen rakkaus on tärkeintä, sitä ei pidä unohtaa.
Usko&toivo&rakkaus. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lähimmäisen rakkaus on tärkeintä, sitä ei pidä unohtaa.
Usko&toivo&rakkaus.En minäkään uskalla poistua, ahdistaa ja pelottaa.
- Anonyymi
Mullakin on sama ja mitä ahdistuneempi fiilis, sitä hankalampaa on mennä oven toiselle puolelle. Jonain päivinä kun ei pahasti ahdista, niin ei ole kovinkaan hankalaa käydä kaupassa tms. paikassa. Eilen tyttöystävä kävi, niin ahdistuin siitäkin ja alkoi oikeasti mahassa kiertämään ja niskaan ja selkään nousi nihkeä hiki. Kun hän lähti, niin olo alkoi heti helpottumaan. Tänään pitäisi lähteä vanhempien luona käymään toisella paikkakunnalla, niin pelkkä ajatus siitä saa olon tukalaksi. Huomasin myös, että mitä ahdistuneempi olen ja mitä pidempään sitä tilaa kestää, sen enemmän alkaa selkä ja kyljet kipuilemaan. Joskus jopa jalkoja myöten. Että on tämä ahdistus varsin v_ttumainen seuralainen.
- Anonyymi
Tuttu tunne, itse en kaupalla ole voinut käydä kohta vuoteen (lukuunottamatta kertoja jolloin ollut lievässä humalassa)
Nykyisin jo kotona oleminenkin ahdistaa, koska kokoajan oksettaa ja oksenteluakin on lähes päivittäin nyt. Olo tosi karsea aamusta iltaan.
- Anonyymi
Mä voin kertoo, että olen mäkin taistellut ahdistusken kanssa. Se paheni koronasta. Kävin juttelee chatissa (Sekasin) ja sitten toisessa (Mielenterveystalo) ja sieltä sain sellaisen omahoidon. Ilmaisen. Oon nyt tehnyt kaksi viikkoa sitä ja se on hyvä. Oon tajunnut. jotain. Mutta luulen, että menen myös oikeaan terapiaan joku päivä, jos ei auta kokonaan. Mutta pahin olo välillä poistuu. Tietty palaa, mutta sitten teen taas
niiden neuvojen mukaan.
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ymmärrän paremmin kuin koskaan
Roikut kädessäni ja vedät puoleesi. Näen kuitenkin tämän kaiken lävitse ja kaikkien takia minun on tehtävä tämä. Päästän475146- 3261918
Nainen, se auttaisi jo paljon minua
tuskissani, jos tunnustaisit sinulla olevan tunteita, vaikka et haluaisikaan suhdetta. Olisi upeaa tietää, että olen sin1131838Anja ja Janne
Eli nämä kosulan manipellet sai raploojan tubetuksen loppumaan,sitten selitellään uusimmalla videolla ettei heillä ollut701517Tässä epämiellyttävä totuus
Sinä olet henkisesti sairas ja se on epämiellyttävä totuus jota välttelet ja jota et halua kuulla sanottavan. Sinä elät681467- 811214
Elämäni rakkaus
Miten hirveästi haluaisin olla lähelläsi, halata sinua ja kuiskata monta kertaa, että rakastan sinua. Hyvää yötä! Mieh321213- 361056
- 421035
Mikä sinussa on parasta
Olet sellainen ihana kokonaisuus, että en löydä huonoa juttua. Mutta siis parasta. Tarmokkuus, pitkäjänteisyys, kädet, ä21984