Oletteko törmänneet itsetunnon pönkkääjiin?

Sanoisin, että sosiaalinen epävarmuus on varsin laajamittaista, eikä hevillä hellitä.

Olen itse satanisti enkä välitä pätkän vertaa muiden ihmisten mielipiteistä ellei niistä ole jotain suoranaista hyötyä minulle.

Säälin ihmisiä, joiden itsetunto on riippuvaista muiden hyväksynnästä. Heillä täytyy tuntua melkein aina paskamaiselta ja syylliseltä.

Saatana rakastaa!

Itselläni hyvä itsetunto,aivan ilman laumaa ystäviä. Muutama fiksu ja hyvä ystävä riittää.

Oma itsetuntoni on noussut hyvin hyvin paljon, uuden rakkauden myötä.
Tunnen todellakin olevani *joku* sille jolle asialla on merkitystä.

Minulle joka päivä kerrotaan, myös olevani rakastettu. Myös minä olen nostannut rakkaani itsetuntoa. Teemme molemmat asioita mitä aiemmin ei oltaisi tehty. Yhdessä ja erikseen.

Muita huomioita. Aikanaan jo monia vuosia sitten, minut leimattiin TE- keskukseen ilmoittautuessa, vaikeasti työllistettäväksi. Siis heti jo ensikäynnillä. Nyt kun elämä on kunnossa, minulle soitellaan ja kysytään, voisinko tulla töihin. Itsetunto on kohillaan, niin töissäkin vain paras mahdollinen kelpaa. suorituksena. Tieto leviää, pienissä piireissä. Nykyisen työn, sain , pomo soitti ja kysyi kiinnostaako? Toisesta paikasta soiteltiin, kiinnostaisiko vaihtaa? Ei kyl kiinnosta, koska nykyinen työ on hauska ja mielenkiintoinen.

Aika jolloin toinen yritti nostaa omaa itsetuntoaan toisen kustannuksella, ei toisen kanssa, on onneksi jo taakse jännyt elämä.