Olemme olleet vuosia yhdessä ja viimeiset pari vuotta on ollut todella raskaita. On ollut vastoinkäymisiä ja parisuhde rakoillut. Riidelty ja huudettu enemmän kuin puhuttu ja ratkottu. On tullut niin paljon mutkia matkaan, mutta sisulla niistä selvitty. Mutta kaiken tämän myräkän keskellä olen henkisesti kasvanut, ajatellut, itkenyt kun et ole nähnyt ja ennen kaikkea huomannut ettei ole mitään parisuhdetta. On vain rikkinäinen perhe ja kasa vastoinkäymisiä. Sinä upotat murheesi liialliseen työntekoon etkä uskalla puhua. Minä huudan kun en tule muuten kuulluksi. Kaksi niin erinlaista ihmistä ja niin eri tasoilla. Olen sen kertonut useita kertoja. Haluan erota. Erota tästä ihmistä syövästä suhteesta ja illuusiosta onnellisesta perheestä. Sinä ripustaudut kulisseihin, eihän ne saa kaatua, nukut sohvalla etkä enää vuosiin vieressäni. Miksi? Minä en jaksa enään, antaisit minun mennä. Mikä saa ihmisen roikkumaan suhteessa josta ei saa mitään, joka ei tee hyvää ja vie elämän ilon?
Voisitko luovuttaa?
Anonyymi
8<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oma isäni lähti vasta kun löysi uuden naisen. Muuten varmaan vieläkin makaisi sohvalla...
Oh my. Tuntuu jotenkin uskomattomalta jankuttaa, mutta toinen ei ota kuuleviin korviinsa. Tai toisena päivä ymmärtää, kuuntelee ja keskustellaan ja ero selvä. Mutta seuraavana aamuna on kuin mitään ei olisi tapahtunut?!
Eron eteen täytyy tehdä konkreettisia asioita. Kaksi ihmistä kun peilaa toisiaan ja vaikka erosta olisi sovittu, niin toinen voi olla silti passiivinen koska toinenkin on. Ja ero voi olla myös pelottava kokemus miehellekin ja siksi vastustaa muuttuvaa tilannetta olemalla tekemättä mitään.
Tätä olen usein miettinyt. Koti on minun, pyydänkö avaimen ja pakkaan hänen laukut? Lasten vuoksi en ole ulos heittänyt. Selvästi minunkin pitäisi tekojen kautta näyttää olevani tosissani.
Lopeta hyvän sään aikaan
Minä? Arvaa olenko yrittänyt.
Eikö aikuisilla ihmisillä pitäs olla sen verran järkeä päässä, että lopettaisivat lastensa kiduttamisen tuommoisessa helvetissä? Kyllähän niille tietenkin sijaiskoti löytyy, jos ovat sen ikäisiä jo, että älyävät pyytää ulkopuolisilta apua. Eihän siinä voi edes koulunkäyntiin keskittyä, jos kotona koko ajan huudetaan.
Hyvänen aika sentään!.Tulosta tai käy hakemassa ne eropaperit ja täytä ja vie,tietääkseni viedään maistraattiin?.Se on sitten siinä.Jos teillä on yhteinen yhdessä hankittu asunto niin en tiedä mitenkä sitten se puolitetaan mutta jos hän jää siihen asumaan niin siinä tapauksessa hän kai voi joutua asumisestaan jotain sinulle maksamaan,varmaankin niin.Etsi joku vuokra kömppä nyt heti tai jos paljon rahaa niin osta sitten oma ja muuta sinne.Ja heti kaikki nuo.(Mikä ihme ihmisiä oikein vaivaa?).Nyt vähän nopeasti hippulat vinkumaan..Ja sanoisin sen lisäksi myös sen asian ettei se uusi puoliso tule olemaan joltain osalta yhtään parempi jos sellaista haaveilet eikä yksinolokaan ole mitenkään kauhean mukavaa mutta kun nyt on noin huonoa jotenkin oleminen niin ero nyt sitten vaan nopeasti!