https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000005282858.html Eräs ystävä ei edes kahvilaan ehdi kanssani,kun pitää kysyä mieeeeheltä lupa. Miiiiieeeeees määäräääää. Rasittavaa.
Ärsyttää varatut,kuj aina pitää heidän kysyä lupa puolisolta
Anonyymi
1481
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ja joillaan puoliso nalkuuttaa. Minulla ei ole eikä tule olemaan. Olen juuri niinku tahon.
”3. He eivät tunne masentuneeksi, kun ovat yksin.”
Tällä palstalla tämä ei pidä paikkaansa ätmien kohdalla.
Olen sinkku, mutta olen ollut myös parisuhteessa muutaman kerran.
Itse katson, että kun olen parisuhteessa otan huomioon myös toisen osapuolen mielipiteet ja tarpeet. En voi täysin itsekkäästi tehdä mitä tahdon, vaan puhumme asiasta.
Itse en koskaan anna kenenkään määrätä tai rajoittaa. En tee sitä itsekään. Minua kukaan ei tule kieltämään, ja jos tulee se kaikuu kuuroille korville. Asioista on kyettävä puhumaan ja sopimaan kun yhdessä ollaan.
On asioita ja tilanteita joissa toinen voi tuntea tarvetta pyytää toista olemaan menemättä. Silloin puhutaan ja sovitaan. Kaikki ei ole mustavalkoista ja yksioikoista. Elämässä ja ihmissuhteissa on valtavasti vivahteita. Jos kompromisseihin ja huomioon ottamiseen ei pysty, on paras pysyä yksin.
Niin, aika turhaksi sitä parisuhteessa itsensä tuntee, jos olet vaan kuin "esine" hyllyssä, joka otetaan käyttöön piittaamatta mitä "esine" tahtoo. Ja kaikki muut menee jatkuvasti etusijalle.
Ystävät on jees, niitä saa olla kumppanilla, jos niitä on ja kaipaa. Mä en myöskään kieltäis kumppaniltani ystäviä ja heidän kanssaan ilman minua olemista. Mutta todellakin tykkäisin kyttyrää, jos on ystävät jatkuvasti päällimmäisenä.
Kyllä mä odotan ja vaadin, että jos on mun kanssa parisuhteessa, on myös ja ottaa mutkin huomioon. Enkä tarvi perään soitella ja huomiota ja aikaa yhdessä anella. Se pitää olla itsestään selvää, että olen tärkeä ja se näkyy ilman puntissa roikkumista ja anelua. Siihen en alennu, anelemaan.
Muuten saakin painua ystävineen sitten mihin lystää ja ettisin ihmisen, joka kykenee parisuhteeseen ilman laumaa ystäviä kintereillä ja jatkuvasti nykimään johku päin.
Ei tulis mitään mistään haihattelijasta.
Johan oli taas sinkku hypetystä. Ei se parisuhteessa olokaan noin masentavaa ole, kun tuossa koitetaan asiaa kääntää ja näyttää. En ainakaan huomaa muuta eroa itsessäni sinkkuna versus parisuhde, kun että huomioin enemmän kumppaniani kaikinpuolin.
Tingin omista jutuistani, mistä en sinkkuna tingi. Enhän ole yksin, vaan mulla on vastuuta kumppaninkin hyvinvoinnista ja olotilasta sillä miten tässä rinnalla elän.
Olen siis vähemmän lietsussakin.
Kaikki nuo asiat jutussa on luonnekysymyksiä, eikä parisuhdestatuksesta kiinni. Niin varattuja kun sinkkujakin satuttaa, jos ihmissuhteet on solmussa tai niistä tulee pahaa mieltä. Koska tärkeät ihmiset vaan on tärkeitä, eikä eripuraisuus ole kivaa, ihan sama miten hyvin yksinään viihtyy.
Juu,vapaus on itelle liian ihanaa,en ala seukkaa. Mumsmums. Ystäville on aina aikaa. Kotoa lähtiessä ei tarvitse kellekkään tehdä raporttia minne meen ja koska tuun takas. Mulle tää sopii. Esim voin lähteä telttaretkille,olla monta vuorokautta frendien seurassa. Kukaan ei pommita viestein tai soitoin. En osaa kuvitella,että jakaisin asuntoakaan toisen kanssa. Mutta näin,eipä tätäkään tarvinne selittää kellekkään.
Miksi pyörit sinkkupalstaa kyttäämässä?
Juu ymmärrän. Ei minuakaan kumppani ole koskaan kieltänyt menemästä tai tekemästä. Tai lupaa tarvi anelle tai selitellä, lapset nyt on pakko huomioida ja sopia kuka niitä vahtii ja autta, jos itse häippäsee jonnekin.
Ts. kumppani ei estä mua elämästä, näkemästä ihmisiä. Minä vaan en itse niin kaipaa menemistä ystävien kanssa. Menisin mielummin kumppanin kanssa tai jopa yksin.
En ole edes sinkkuna mitenkään ystävä orientoitunut, toki nään heitä ehkä helpommin, kun sinkkuna ei ole sellaisia sisäisiä velvollisuudentuntemuksia, mitä näin varattuna ja pikkulasten vanhempana on.
Ja onhan se varattuna kiire miellummin rakkaan luo, kun ystävien. Mä vaan on enemmän parisuhdeorientoitunut, kun ystäväorientoitunut. :)
Kumppani, puoliso on vaan mulle se nro yksi ja omat lapset, ystävät vasta heidän jälkeen. Eikä se tule koskaan muuttumaan muuksi, niin kauan kun parisuhteessa haluan elää.
On mulla sinkkuystäviäkin, miksi ei saisi keskustella varattuna sinkkujen kanssa? Perustele.
Mä en tee ihmisestä eroa statuksien mukaan, yhtä kaikki ihmisiä.
Toki olen itsekin miettinyt pitäisikö ryhtyä haalimaan ystäviä, joiden kanssa touhuta asioita mihin kumppanin mielenkiinto ei riitä.
Ei se hullumpi ajatus ole, en vaan kaipaa sellaisia velvollisuudelta tuntuvia ystävyyssuhteita, missä pitäisi olla jatkuvasti tilittämässä jotain tai yhdessä. Muuten alkaa kyllä ahdistaa ja kovasti.
Mut joku harrastusporukka ystävyys/kaveruus vois toimiakin. :)
Terveessä parisuhteessa toinen otetaan huomioon. Ei tarvitse lupaa kysellä, mutta ilmoitushan on toisesta välittämistä, varsinkin jos jotain yhteistä menoa on sovittu samaan aikaan. Nykyään jokaisella on vielä kännyt ja spit sitä varten. Ei ole iso homma. 😊👌
Ei mies vaan jännämies. Väkivaltainen jännämies narsisti joka hallitsee naista ja naisen elämää täysin. Naisen on heikkoja eivätkä uskalla vastustaa komeaa jännämiestään. Niin se vaan on eikä muuksi muutu.Nainen kuolee jos yrittää erota.
Niinpä niin 😍😘on mullakin ikävä sinua!pakko myöntää se! Mä rakastan sua aina!!!!!!! haluan sut kokonaan itselleni ja en edes tarvitse ketään muuta!!! kuin sinut ja lapset! ja kyllä mä suhteessa sopisin sun kanssa että jos esimerkiksi käyn ystävillä niin kyllä minä sinut mukaan otan tai jos et halua tulla niin sitten menen yksin jos se olisi sinulle ok että voin mennä!!!!!! tarkoitan sitä että jos kyseessä olisi jokin pakollinen meno kuten perhe juhlat? Tämä viesti on naiselta miehelle Kuopioon
Kyse voi olla myös tekosyystä, ei kiinnosta jonkun ihmisen seura, niin sitten voi sanoa tekosyynä että pitää kysyä puolisolta, kun sillä tais olla jotain suunnitteilla tms.