Kyllä nykyaikaisessa länsimaisessa asenteessa on ajoittain jotakin kummallista kun ylipaino on todistettu tieteellisesti terveysriskiksi monelta kantilta ja silti ylipainoon pitää suhtautua ylpeydellä, niin kuin se olisi tietoisesti valittu osaksi persoonaa.
Video on täällä. Lääkäri itse on varsin ystävällinen ja luottaa kokonaisvaltaiseen, eli sekä fyysiseen että henkiseen hyvinvointiin: https://youtu.be/XtvauVV0XY8
Itselläkin on ollut ylipainoa ja tiedostan nuo terveysriskit. Ylipainon menettäminen on myös sen kivun menettämistä jonka kanssa on tottunut elämään.
Kun lääkäriä haukutaan "rasvafoobikoksi"
35
66
Vastaukset
- Anonyymi
Voi olla että ajatuksen takana on se että jos ihminen on onnellinen ja hänellä on itsetunto kunnossa ja on muutoin tyytyväinen elämäänsä, niin silloin ylipainon tuoma haitta jää vähäisemmäksi kuin mikä on elämänilon arvo.
Ylipainoa kertyy vähän kerrallaan elämäntavan myötä, ja ylipainon poistaminen edellyttää totutun elämäntavan muutoksia. On varmastikin ihmisiä joilla ei ole oikeastaan mitään käsityksiä kaloreista ja aineenvaihdunnasta, he vain elävät elämää. Ja silloin syöminen on mukavaa tekemistä, eikä sillä ole mitään tekemistä nälän tai ravitsemuksen kanssa. Pullollinen limsaa janoon, ja kakkupalakin maistuu kun sellainen kahvilassa on tarjolla. Elokuvia katsellessa sipsipussi ja makeisia menee mukavasti.
Loppulaskun aika on tietysti jossakin vaiheessa eli kakkostyypin diabetes, ja mahdollinen sydänkohtaus yms.Tietysti siinä on tuo psykologinenkin juttu, nopean ilon saaminen herkuista sen sijaan että katsoo kokonaiskuvaa ja mitä oikeasti haluaisi parantaa siellä taustalla. Itselläkin asia oli näin.
Voi kai sanoa että jonkin pitää pysäyttää jos alkaa tosissaan ajattelemaan koko elämäntavan muutosta ja missä sen onnen lähteen oikeasti haluaisi olevan.
Se onnen löytäminen muusta kun herkuista tosin toimii myös kaksisuuntaisesti. Jos kroppa tervehtyy ensin niin myös henkinen hyvinvointi voi parantua perässä.- Anonyymi
Nolime kirjoitti:
Tietysti siinä on tuo psykologinenkin juttu, nopean ilon saaminen herkuista sen sijaan että katsoo kokonaiskuvaa ja mitä oikeasti haluaisi parantaa siellä taustalla. Itselläkin asia oli näin.
Voi kai sanoa että jonkin pitää pysäyttää jos alkaa tosissaan ajattelemaan koko elämäntavan muutosta ja missä sen onnen lähteen oikeasti haluaisi olevan.
Se onnen löytäminen muusta kun herkuista tosin toimii myös kaksisuuntaisesti. Jos kroppa tervehtyy ensin niin myös henkinen hyvinvointi voi parantua perässä.Kyllä, elämänmuutos ei ole pahasta, mutta se ei aina onnistu ilman sivuvaikutuksia.
Tilanne voi joskus olla kuin alkoholin käytön lopettamisessa, jolloin se raitis istuu juomassa mehua odottaen että tunnelman keventyessä jutut muuttuvat ´viisaammiksi´.
Painon osalta tilanne on toisenlainen. Kun toisella on suu täynnä kakkua ei ole sopivaa puhua omasta painonpudotuksestaan, samalla kun itse juo pelkkää sitruunavettä.
Toisen puolesta ei voi lopettaa tupakointia, liiallista alkoholinkäyttöä, liiallista syömistä, tai vähäistä liikkumista, mutta aina kun joku kysyy, niin hyvä jos voi neuvoa oikean suunnan.
- Anonyymi
Mielestäni ylipainokeskustelussa tulisi jotenkin ottaa huomioon myös ikä. On paljon surullisempaa jos nuori aikuinen on vakavasti ylipainoinen kuin jos eläkeläinen / vanhus on vakavasti ylipainoinen.
Faktaa on että eläkeellä olevilla/ vanhuksilla ei ole (kaikkia) motivaaation lähteitä pitää itsensä kuosissa joita nuoremmilla on. Ja niinkin on, että ruokaileminen tai herkutteleminen lähes poikkeuksetta korvaa tai tarjoaa eläkeäisille / vanhuksille enemmän elämäniloa kuin nuoremmille.- Anonyymi
Minusta tasapaino löytyy motivaation ja herkuttelun välillä, etenkin nuorempien ihmisten osalla. Minä haluan että markkina-arvoni on vähintäänkin hyvä jos ei puoleensa vetävä, mutta en missään tapauksessa tule koskaan luopumaan ranskalaisista homejuustoista, kaikesta muusta herkullisesta suuhunpantavasta voin luopua, ja olen luopunutkin.
Kun tästä vanhenen riittävsti niin hyvin luultavasti markkina-arvoni ei enää sitten ole kovin merkittävä tekijä, joten postiivisesti katsoen tulee tilaa suuremmalle määrälle ranskalaisia homejuustoja, tai sen sijaan samalle määrä mutta useammin. Anonyymi kirjoitti:
Minusta tasapaino löytyy motivaation ja herkuttelun välillä, etenkin nuorempien ihmisten osalla. Minä haluan että markkina-arvoni on vähintäänkin hyvä jos ei puoleensa vetävä, mutta en missään tapauksessa tule koskaan luopumaan ranskalaisista homejuustoista, kaikesta muusta herkullisesta suuhunpantavasta voin luopua, ja olen luopunutkin.
Kun tästä vanhenen riittävsti niin hyvin luultavasti markkina-arvoni ei enää sitten ole kovin merkittävä tekijä, joten postiivisesti katsoen tulee tilaa suuremmalle määrälle ranskalaisia homejuustoja, tai sen sijaan samalle määrä mutta useammin.En minäkään herkuista ole kokonaan luopunut ja sellaisia kokkailenkin. Pääasia on että kuluttaa sen minkä syökin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minusta tasapaino löytyy motivaation ja herkuttelun välillä, etenkin nuorempien ihmisten osalla. Minä haluan että markkina-arvoni on vähintäänkin hyvä jos ei puoleensa vetävä, mutta en missään tapauksessa tule koskaan luopumaan ranskalaisista homejuustoista, kaikesta muusta herkullisesta suuhunpantavasta voin luopua, ja olen luopunutkin.
Kun tästä vanhenen riittävsti niin hyvin luultavasti markkina-arvoni ei enää sitten ole kovin merkittävä tekijä, joten postiivisesti katsoen tulee tilaa suuremmalle määrälle ranskalaisia homejuustoja, tai sen sijaan samalle määrä mutta useammin.Olen noin nelivitonen mies ja tykkään herkuista melkoisesti ja näkyyhän tämä harrastus päällekin päin.
En ole kauhean huolissani markkina-arvosta tai muustakaan ulkoisesta tekijästä. Minulle herkut merkitsee nautintoa. Mitä isommaksi olen tullut, sitä enemmän ja pidempään olen saanut mielestäni jatkettua nautintoa.
Kilojen tuomasta pehmeydestä tykkään, mutten oleta että se on muiden mielestä mikään ihannetila. Kunhan itselle ok.
Erilaiset maut ja makuyhdistelmät on se juttu. Toisaalta tunnen hyvää oloa siitä, että saan tyhjennettyä pöydän antimet sisääni. Niille löytyy paikkansa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen noin nelivitonen mies ja tykkään herkuista melkoisesti ja näkyyhän tämä harrastus päällekin päin.
En ole kauhean huolissani markkina-arvosta tai muustakaan ulkoisesta tekijästä. Minulle herkut merkitsee nautintoa. Mitä isommaksi olen tullut, sitä enemmän ja pidempään olen saanut mielestäni jatkettua nautintoa.
Kilojen tuomasta pehmeydestä tykkään, mutten oleta että se on muiden mielestä mikään ihannetila. Kunhan itselle ok.
Erilaiset maut ja makuyhdistelmät on se juttu. Toisaalta tunnen hyvää oloa siitä, että saan tyhjennettyä pöydän antimet sisääni. Niille löytyy paikkansa.Kylläpä asettelit sanasi somasti :) ihanaa nälkäistä pehmeyttä :)
Mistäköhän tuollaisen kaverin löytäisi ... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kylläpä asettelit sanasi somasti :) ihanaa nälkäistä pehmeyttä :)
Mistäköhän tuollaisen kaverin löytäisi ...Kaveruudessa tai ystävyydessä kohdataan toisinaan kummeksuntaa, keskinäistä epätasa-arvoa tai jopa mustasukkaisuutta. Oli sitten kyse pehmeydestä tai sen tavoittelusta.
Omien tunteiden avaaminen ei ole välttämättä helppoa femistisiä piirteitä omaavalle miehelle. Vuorovaikutuksessa tekemiseni ja olemiseni ovat ainakin aiemmin saattaneet tuottaa pettymyksen joillekin kavereilleni. Olisivat halunneet enemmän, kuin voin tarjota?
Sanoista saatu informaatio ei välttämättä riitä tunteisiin. Itselläni mielihyvää tuottaa tekeminen ja nautinnon kokeminen sitä kautta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen noin nelivitonen mies ja tykkään herkuista melkoisesti ja näkyyhän tämä harrastus päällekin päin.
En ole kauhean huolissani markkina-arvosta tai muustakaan ulkoisesta tekijästä. Minulle herkut merkitsee nautintoa. Mitä isommaksi olen tullut, sitä enemmän ja pidempään olen saanut mielestäni jatkettua nautintoa.
Kilojen tuomasta pehmeydestä tykkään, mutten oleta että se on muiden mielestä mikään ihannetila. Kunhan itselle ok.
Erilaiset maut ja makuyhdistelmät on se juttu. Toisaalta tunnen hyvää oloa siitä, että saan tyhjennettyä pöydän antimet sisääni. Niille löytyy paikkansa.Jos erilaiset maut ja makuyhdistelmät ovat "se juttu", niin voisiko ajatella niin että mausta voisi nauttia yhtä paljon myös pienempinä annoksina. Ensimmäinen suupala kertoo ruuan maun ja seuraavat vain saman toistoa, ei ruuan määrä makunautintoa lisää. Sen sijaan voisi kokeilla jotakin toista makua, vähän.
Anonyymi kirjoitti:
Jos erilaiset maut ja makuyhdistelmät ovat "se juttu", niin voisiko ajatella niin että mausta voisi nauttia yhtä paljon myös pienempinä annoksina. Ensimmäinen suupala kertoo ruuan maun ja seuraavat vain saman toistoa, ei ruuan määrä makunautintoa lisää. Sen sijaan voisi kokeilla jotakin toista makua, vähän.
Kohtuus kaikessa. Olen kuullut että kannattaakin syödä useammin, mutta pienempinä määrinä.
Sitä paitsi jos jotakin hyvää on liikaa, sen arkistuu ja sen nautintoarvo pienenee.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kaveruudessa tai ystävyydessä kohdataan toisinaan kummeksuntaa, keskinäistä epätasa-arvoa tai jopa mustasukkaisuutta. Oli sitten kyse pehmeydestä tai sen tavoittelusta.
Omien tunteiden avaaminen ei ole välttämättä helppoa femistisiä piirteitä omaavalle miehelle. Vuorovaikutuksessa tekemiseni ja olemiseni ovat ainakin aiemmin saattaneet tuottaa pettymyksen joillekin kavereilleni. Olisivat halunneet enemmän, kuin voin tarjota?
Sanoista saatu informaatio ei välttämättä riitä tunteisiin. Itselläni mielihyvää tuottaa tekeminen ja nautinnon kokeminen sitä kautta.Ihmiset ovat epätäydellisiä ja myös erilaisia. Mitä enemmän löytyy yhteisiä asioita ja mielenkiinnon kohteita, sitä parempi harmonia on mahdollinen.
Pehmeys on jo paljon. Harva sitä osaa arvostaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihmiset ovat epätäydellisiä ja myös erilaisia. Mitä enemmän löytyy yhteisiä asioita ja mielenkiinnon kohteita, sitä parempi harmonia on mahdollinen.
Pehmeys on jo paljon. Harva sitä osaa arvostaa.Olen tosissani yrittänyt kiinnostua hoikista ja sporttisista, lihaksikkaistakin. Mutta en tunne vetovoimaa kuivan näköisiin käsiin tai jalkoihin, kuopallaan olevaan vatsaan tai takapuolettomuuteen.
Pehmeys näyttää ja tuntuu hyvältä. On haluja herättävää. Vielä, kun ymmärtää miten sitä saa...
Kaikki suupalat ovat erilaisia ja eri muotoisia, kokoisia ja makuisia. Niillä on oma tarina kerrottavanaan. Niiden elämä saa uuden merkityksen tungeksiessaan kohti tuntematonta. Jotkut pureskellaan huolella. Jotkut niellään sellaisenaan. Osa vain valuu sisään huomaamattaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen tosissani yrittänyt kiinnostua hoikista ja sporttisista, lihaksikkaistakin. Mutta en tunne vetovoimaa kuivan näköisiin käsiin tai jalkoihin, kuopallaan olevaan vatsaan tai takapuolettomuuteen.
Pehmeys näyttää ja tuntuu hyvältä. On haluja herättävää. Vielä, kun ymmärtää miten sitä saa...
Kaikki suupalat ovat erilaisia ja eri muotoisia, kokoisia ja makuisia. Niillä on oma tarina kerrottavanaan. Niiden elämä saa uuden merkityksen tungeksiessaan kohti tuntematonta. Jotkut pureskellaan huolella. Jotkut niellään sellaisenaan. Osa vain valuu sisään huomaamattaan.Juuri näin se menee parhaassa vaihtoehdossa :)
Ihmisen asia ei ole yrittää kiinnostua sellaisesta, mitä luonto ei ole osaksemme antanut.
Jokainen palanen on erilainen. Jokaiselle palaselle on hetkensä ja paikkansa pehmeässä muodossa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos erilaiset maut ja makuyhdistelmät ovat "se juttu", niin voisiko ajatella niin että mausta voisi nauttia yhtä paljon myös pienempinä annoksina. Ensimmäinen suupala kertoo ruuan maun ja seuraavat vain saman toistoa, ei ruuan määrä makunautintoa lisää. Sen sijaan voisi kokeilla jotakin toista makua, vähän.
Pienet määrät ei oikein tahdo tuntua missään. Niistä ei tahdo tulla kuin paha mieli, kun loppuvat tavallaan kesken.
Luulen, että yksi syy liittyy koon tai massan tuntuun, kyn kiloja kertyy. Liikunta vähenee, kun sen harrastaminen ei enää motivoi hankaluutensa vuoksi. Anonyymi kirjoitti:
Pienet määrät ei oikein tahdo tuntua missään. Niistä ei tahdo tulla kuin paha mieli, kun loppuvat tavallaan kesken.
Luulen, että yksi syy liittyy koon tai massan tuntuun, kyn kiloja kertyy. Liikunta vähenee, kun sen harrastaminen ei enää motivoi hankaluutensa vuoksi.Tosin liikuntakin helpottuu mitä enemmään sitä harrastaa. Se voi olla kivuliasta tai jäykkää aluksi, mutta siitä se lähtee mistä se tuleekin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pienet määrät ei oikein tahdo tuntua missään. Niistä ei tahdo tulla kuin paha mieli, kun loppuvat tavallaan kesken.
Luulen, että yksi syy liittyy koon tai massan tuntuun, kyn kiloja kertyy. Liikunta vähenee, kun sen harrastaminen ei enää motivoi hankaluutensa vuoksi.Kylläisyyden tunne on ihan oma nautintonsa. Sen tunteen saavuttaminen ei onnistu muuten kuin syömällä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kylläisyyden tunne on ihan oma nautintonsa. Sen tunteen saavuttaminen ei onnistu muuten kuin syömällä.
Kiinnostaisi tietää, miten nainen kokee tuon kylläisyyden tunteen saavuttamisen.
Anonyymi kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, miten nainen kokee tuon kylläisyyden tunteen saavuttamisen.
Ei kai siinä naisen tai miehen välillä suurtakaan eroa ole. Ainakin itse olen kokenut että olen juuri syönyt maukkaan aterian eikä nälästä tarvitse huolehtia. Voi vain oleskella.
- Anonyymi
Nolime kirjoitti:
Ei kai siinä naisen tai miehen välillä suurtakaan eroa ole. Ainakin itse olen kokenut että olen juuri syönyt maukkaan aterian eikä nälästä tarvitse huolehtia. Voi vain oleskella.
En usko että kokemus on samanlainen, koska rasvan määrä muuttaa hormonitoimintaa, joka alunperin päinvastainen.
Mutta rasvan kokonaismäärän eli kilojen kasvaessa erot tuntemuksissa voivat lähentyä toisiaan?
- Anonyymi
Selkärankaisia nisäkkäitä kun ollaan, luulen ettei sukupuolien ero ole niin iso kraatteri kuin kuin uskotaan.
Tuo on hyvä ohje, että syö ja juo sen mukaan mitä kuluttaa.
Nilkat ovat sököinä. Jokainen kilo ylipainoa, vähentää kävelymahiksii tai fillarilla liikkumista.
Överiksi menoa voi loiventaa, käyttämällä vanhana jätkänä rautaa sinkkiä C-vitamiinia ja kuitua joka päivä ympäri vuoden. Myllyn paras lese ja vuoroin pellavamurske saa vattan toimimaan hyvin. - Anonyymi
Moni vatsakas mies joutuu elämään tilanteessa, jossa nainen kritisoi miehen jokaista suupalaa. Olen itse mies ja haluan tarjota nälkäiselle miehelle paremman tilanteen!!
- Anonyymi
Niinhän he tekee. Eikä kukaan ole kritisoinut heidän laihuuttaan tai lihavuuttaan.
Leivon joskus kakkuja ja perheemme ruokapöydässä on muuttunut jokseenkin ärsyttäväksi perinteeksi että puhutaan miten epäterveellistä tämä herkku on jota parhaillaan syödään.
Ei jokaista suupalaa pitäisi kritisoida, pitää elämänilo ruoasta joskus myös säilyttää vaikka muuten painoa katsoisikin.- Anonyymi
Nolime kirjoitti:
Leivon joskus kakkuja ja perheemme ruokapöydässä on muuttunut jokseenkin ärsyttäväksi perinteeksi että puhutaan miten epäterveellistä tämä herkku on jota parhaillaan syödään.
Ei jokaista suupalaa pitäisi kritisoida, pitää elämänilo ruoasta joskus myös säilyttää vaikka muuten painoa katsoisikin.Inhottavaa :(
Latistaa tunnelmaa. Anonyymi kirjoitti:
Inhottavaa :(
Latistaa tunnelmaa.Ainakin silloin kun on ollut itse sen leipuri. 😔
- Anonyymi
Nolime kirjoitti:
Ainakin silloin kun on ollut itse sen leipuri. 😔
Aika ahdasmielistä minusta.
Ruoan tekijöitä ei kauheasti arvosteta tämmöisinäkään aikoina. Ehkä hetken, mutta taas kaikki ruokapaikat aukes, joissa asiakkaille melkein syötetään haluamansa. Niin pitkälle viety kaikki elintarvikkeisiin liittyvä palvelu. Ja valmisruokaa kaikki ostaa vaikka oikeista raaka-aineista sekä kasviksista tehty olisi monipuolisempaa ja terveellisempää.
Mua harmittaa ruoan haaskaaminen. Mieluummin syön loput, kuin laitan pois. Joskus jopa niin, että voin kertoa vieväni loput "pois" vaikka lopulta kaavin kaikki jämätkin suuhuni. Sitä puolta ei vaan aina voi näyttää ulos.
Arvostan sitä, että joku näkee vaivaa tehdäkseen hyvää. Kyllä silloin haluaa antaa toisellekin tilaa ja tehdä hänenkin olonsa mukavaksi. Anonyymi kirjoitti:
Aika ahdasmielistä minusta.
Ruoan tekijöitä ei kauheasti arvosteta tämmöisinäkään aikoina. Ehkä hetken, mutta taas kaikki ruokapaikat aukes, joissa asiakkaille melkein syötetään haluamansa. Niin pitkälle viety kaikki elintarvikkeisiin liittyvä palvelu. Ja valmisruokaa kaikki ostaa vaikka oikeista raaka-aineista sekä kasviksista tehty olisi monipuolisempaa ja terveellisempää.
Mua harmittaa ruoan haaskaaminen. Mieluummin syön loput, kuin laitan pois. Joskus jopa niin, että voin kertoa vieväni loput "pois" vaikka lopulta kaavin kaikki jämätkin suuhuni. Sitä puolta ei vaan aina voi näyttää ulos.
Arvostan sitä, että joku näkee vaivaa tehdäkseen hyvää. Kyllä silloin haluaa antaa toisellekin tilaa ja tehdä hänenkin olonsa mukavaksi.No, kiitos siitä.
Tosin se ainesten epäterveellisyys on se juttu josta muistavat aina märmättää. Makua sentään aina kehuvatkin siitä huolimatta. Mutta kai ymmärrät että vaikka se ei ole pelkkää negatiivisuutta se silti tuntuu rivien välissä hiukan syyllistävältä tai ojentavalta.
Kai silläkin on osuutta asiaan että molemmilla puolilla perhettä on ollut diabetestä joten minullakin on siihen mahdollisuus.
Minulla on kyllä kavereita jotka ovat ketodieetilläkin, mutta epäilen olisiko että minusta kaikkien hiilarien hylkäämiseen. Melko tiukalta kuulostaa.- Anonyymi
Nolime kirjoitti:
No, kiitos siitä.
Tosin se ainesten epäterveellisyys on se juttu josta muistavat aina märmättää. Makua sentään aina kehuvatkin siitä huolimatta. Mutta kai ymmärrät että vaikka se ei ole pelkkää negatiivisuutta se silti tuntuu rivien välissä hiukan syyllistävältä tai ojentavalta.
Kai silläkin on osuutta asiaan että molemmilla puolilla perhettä on ollut diabetestä joten minullakin on siihen mahdollisuus.
Minulla on kyllä kavereita jotka ovat ketodieetilläkin, mutta epäilen olisiko että minusta kaikkien hiilarien hylkäämiseen. Melko tiukalta kuulostaa.Enemmän noissa kaikissa valmiissa eineksissä on lisäaineita ja muuta, mitkä eivät ole hyväksi.
Kyllä ymmärrän syyllistämisen ja ojentamisen. Ihan samaa saan osakseni. Ei voisi syödä mitään, kun olen jo niin iso ja valtava. Sellasetkin ystävät, joiden kanssa olen tullut aiemmin hyvin juttuun, kiinnittävät vain ulkoiseen olemukseen huomiota. Eikä vaikkapa niukkuuteen, mitä muuten elämässä tahtoo olla. Silläpä tulee ihan vältettyä joitakin ihmisiä, kun saa vain arvostelua osakseen.
Nykyään diabetesta osataan hoitaa ja siihen on apuvälineitä. Ja kyllä, sukurasitteita on täälläkin. Jotkut intiaaniheimot kai elivät lähinnä kaakaolla, joten ei kai se sokeri ole niin pahasta kuin väärät rasvat.
Liikkuminen olisi hyväksi. Varsinkin jos saisi voimaa lisää. Anonyymi kirjoitti:
Enemmän noissa kaikissa valmiissa eineksissä on lisäaineita ja muuta, mitkä eivät ole hyväksi.
Kyllä ymmärrän syyllistämisen ja ojentamisen. Ihan samaa saan osakseni. Ei voisi syödä mitään, kun olen jo niin iso ja valtava. Sellasetkin ystävät, joiden kanssa olen tullut aiemmin hyvin juttuun, kiinnittävät vain ulkoiseen olemukseen huomiota. Eikä vaikkapa niukkuuteen, mitä muuten elämässä tahtoo olla. Silläpä tulee ihan vältettyä joitakin ihmisiä, kun saa vain arvostelua osakseen.
Nykyään diabetesta osataan hoitaa ja siihen on apuvälineitä. Ja kyllä, sukurasitteita on täälläkin. Jotkut intiaaniheimot kai elivät lähinnä kaakaolla, joten ei kai se sokeri ole niin pahasta kuin väärät rasvat.
Liikkuminen olisi hyväksi. Varsinkin jos saisi voimaa lisää.Kyllä sitä voimaa jostakin on välillä kummunnut. Itse olen tällainen tapaus että paino on sahannut ylös alas. Jostakin vain pitäisi löytää se pysyvä tasapaino.
- Anonyymi
Nolime kirjoitti:
Kyllä sitä voimaa jostakin on välillä kummunnut. Itse olen tällainen tapaus että paino on sahannut ylös alas. Jostakin vain pitäisi löytää se pysyvä tasapaino.
Uskon, että jokainen kaipaa hyväksyntää kaikkine vikoineen ja miksei hyvine puolineenkin. Eri asia sitten, että pitääkö kaikesta toiselle huolta ja harmia aiheuttavasta huomauttaa kaikissa yhteyksissä.
Toivottavasti saat positiivista huomiota riittävästi osaksesi.
Minulla paino on ollut nousussa hyvässä ja pahassa. Tulee nyt se mikä on tullakseen. Tämmöisenä nälkäisenä miehenä tunnen kyllä vetoa vaikkapa isoihin reisiin. Jostain se intohimokin tulisi suhteeseen löytyä. Jos on löytyäkseen. Kahden välistä kemiaa.
Luulen, että se tasapaino on ennen kaikkea hyväksytyksi tulemista. Anonyymi kirjoitti:
Uskon, että jokainen kaipaa hyväksyntää kaikkine vikoineen ja miksei hyvine puolineenkin. Eri asia sitten, että pitääkö kaikesta toiselle huolta ja harmia aiheuttavasta huomauttaa kaikissa yhteyksissä.
Toivottavasti saat positiivista huomiota riittävästi osaksesi.
Minulla paino on ollut nousussa hyvässä ja pahassa. Tulee nyt se mikä on tullakseen. Tämmöisenä nälkäisenä miehenä tunnen kyllä vetoa vaikkapa isoihin reisiin. Jostain se intohimokin tulisi suhteeseen löytyä. Jos on löytyäkseen. Kahden välistä kemiaa.
Luulen, että se tasapaino on ennen kaikkea hyväksytyksi tulemista.Totta kai kaipaa.
Minusta ainakin tuntuu että sinulle on helppo jutella. Persoonallisuutesi tuntuu olevan erittäin mukava ja se on lopulta ratkaisevaa.- Anonyymi
Nolime kirjoitti:
Totta kai kaipaa.
Minusta ainakin tuntuu että sinulle on helppo jutella. Persoonallisuutesi tuntuu olevan erittäin mukava ja se on lopulta ratkaisevaa.Samoin sinun kanssa.
Joskus joutuu kyllä siirtymään oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Vaikka ei kai sitä muuten uusiin ympyröihin vanhoista kaavoistaan pääse. Välillä on hyviä päiviä ja sitten niitä huonompia. Ajatukset pyörii enimmäkseen omissa jutuissa.
Mulla on inhottava tapa alkaa miettimään jo seuraavaa herkutteluhetkeä, vaikka edellinen olisi vielä menossa. Valmistelen sitä mielessäni, ehkä en halua tuntea huonoa omatuntoa :)
Jotkut tykkää kaveriseurasta. Itse olen tottunut nauttimaan enimmäkseen yksin antimista, omassa rauhassa. En tiedä millaista olisi jakaa kokemus jonkun toisen kanssa. Onko eri nautintojen yhdistäminen vielä jotenkin parempaa?
Syön itsekin yksikseni mutta tietyissä tilanteissa jaettu nautinto tuntuu saavan ruoan maistumaan vieläkin paremmalle ja samalla olemaan kohtuullinen kun ajattelee että näitä pöytäkavereitakin kohtaan pitää olla reilu. Sekin auttaa jos jutut ovat hyviä.
Harvemmin sitä kuitenkin minulle tapahtuu kun olen kerran introvertti ja ihmisten ilmoilla kovin itsetietoinen... mutta joskus voi käydä niinkin että huomaa ettei se tilanne niin pahaksi tullutkaan.- Anonyymi
Tykkään olla omissa oloissani, kun tuota puolta ei halua näyttää kaikille. Joutuu ikään kuin tarkkailemaan omaa käytöstään ja tekemistään. Se on aika raastavaa. Varsinkin, jos tulee niitä katseita tai sanoja jotka lannistaa.
Silti toivon, että joskus seurana olisi sellanen sielunkumppani, että voisi antaa vaan mennä ja että kattaus olisi sen verran runsas ettei lopu.
Mun mielestä on ihanaa myös katsella kun toinen syö.. Mun mielestä sen näkee jos toinen nauttii siitä. Omaa syömistään kun ei sillain näe. Tuntee vaan maut, ruoan olomuodot ja sen kun ne ryömii ruokatorvea alas. Kylläisyyden sitten toivottavasti.
Mikä on hyvä tai huono tilanne?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 3763391
Miksi suomalaisia vainajia säilytetään kylmäkonteissa ulkona? Näin kuolleita kohdellaan Suomessa
Suomesta ei löydy enää tilaa kuolleille. Tänä päivänä vainajia säilytetään ympäri maata ulkona kylmäkonteissa. Kontit1691431Olen ärtynyt koska
minulla on tunteita sinua kohtaan. Tunteita joita en voi ilmaista. Kaipaan kaikkea sinussa. Siksi olen välillä hankala.621218Suomalaiset marjat loppuvat
Suomalaiset marjat mätänevät metsään, koska ulkomaalaiset, lähinnä thaimaalaiset poimijat ovat huolehtineet suomalaisten1441102- 117843
Joku tukeva täti syyttää suomalaisia rasisteiksi Hesarissa
”Kaikki valkoiset ihmiset Suomessa ovat kasvaneet rasistiseen ajatteluun”, sanoo Maija Laura Kauhanen: https://www.hs.159784Mitä teen väärin?
Alkaa pikku hiljaa tympäsemään ainainen pakkien saanti. Eka ennen kun nähdään, miehet ovat kiinnostuneita viestittelemää115772Haluaisin tietää
mikä saa sinut tuntemaan olosi rakastetuksi. Ja sitten haluaisin mahdollisuuden tehdä juuri niin. 💔46772Oli mukava tavata irl
Sattuma toi sinut matkani varrelle. Ihmettelin sitä silloin, ehkä vähän vieläkin. Oli ilo jutella ja tuntea, vaikka nyt23757Yhteiskuntaa hyväksi käyttäjät
Kyllä täällä Suomussalmellakin osaavat käyttää näitä Suomen etuja hyväksi. Vuokrataan ns. asunto lapselle että saa asu41729