Oman kokemukseni mukaan parasta on rajoittamaton päätösvalta omiin tekemisiin. Ei tarvia tehdä kompromisseja eikä suunnitella menojaan muiden kera.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Varmaankin juuri tuo. Eipä tuu pahotettua kenenkään mieltä omilla päätöksillään ja tekemisillään, kun sinkkuna seilaa.
Tänään taas mietin, parisuhteessa kun olen miten pienistä ja turhista asioista sitä osaa kumppanikin mutkuttaa. Ihan kun vaan pitää päästä sanomaan, vaikka voisi olla sanomattakin.
Jostakin syystä sitä kuutenkin itteään piina tolla toisella, kun se on kuitenkin olevinaan tärkeekin.
Pientä torailua kestetään kun pelätään olla yksin.
Ei johdu mulla pelosta, tippaakaan. Jos lapsia ei olisi, tuskin asuttaisi yhdessä. Suhteessa ehkä oltais, mutta tuskin saman katoksen alla..
Syitä voi oll tietenkin muitakin kuin mainitsemani pelko. Pelko on kuitenkin pääsyy.
Heh, mitä ihmettä ihmiset sitten yksinään olossa pelkää? Eihän sen helpompaa voi olla, kun omassa seurassa ja yksin.
Yllättävän moni pelkää jäävänsä yksin.
Siis minä ainakin rakadtan yksinäni olemista. Menen sitten ihmisten tykö, kun kaipaan ihmisten seuraa, mutta sitä tapahtuu todella äärimmäisen harvoin. Parhaiten viihdyn yksiinäni tai lasteni kanssa, muut tuppaa olee rasittavia.
Miks? Mua ei pelota, kun miten vituiksi lasten elämä menee, jos vanhemmat ei tuu keskenään toimeen tai repii kahtaalle. Itteni takia en tunnista yksinään jäämisen pelkoa lainkaan.
Olen sen verran taitava sosiaalisesti ja mielestäni välittävä kumppaninakin, etten osaa olla huolissani mistään väkisin yksinkään jäämisestä. Tai etteikö uutta paria löytyisi. Varmasti löytyy, jos niin haluan.
Mutta mitä toi pelko sitten olisi?
Olisit onnellisempi ilman suhdetta.
Mikä saa sinut roikkumaan kumppanissasi?
Mitäpä sinä sinkkuudesta muistat. Helppo se on parisuhteesta käsin huudella.
No mä kuitenkin nään hänessä vielä rakastettavaakin. Tunnen rakastavani häntä, vaikken aina ymmärtäväni tai jaksavani.
Kuten kerroin lapset 5 ja 7 v. Kumpikin on kertoneet asioita mistä tiiän, että he kärsisi eniten erosta. Ja mä en henk. koht ymmärrä parejakaan, jotka eroaa ensimmäisten vastoinläymisten tultua suhteeseen. Meillä meni näin kauan, että tuli eripuraa ja nipotusta turhista, 10 vuotta.
Ja silti meillä on yhdessä vielä kivaakin.
Tietysti muistan ja eritoten tunnen itseni ja voimavarani. Tuntuu, että kumppanikaan ei tunne mua, vaikka vierellä elää.
Jotakuinkin varmaan noin kun sanot, Kurja on k&k aviomiehen osa ainakin tuon jutun mukaan:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/16452386/vaimolla-ikakriisi-vai-mika
Suhteet muuttuvat ikäviksi.
Mikä on k&k?
Suhteet ei muutu ikäviksi, ihmiset suhteessa muuttuu ikäviksi. Kiltti ja kunnollinen.
Onko kukaan aina k&k?
Ihmiset tuppaavat muuttumaan raastavissa suhteissa ikäviksi.
No ei ole. Jeesusteluahan toi k&k on muutenkin.
Siksi ei ehkä pidäkään mennä suhteeseen niin pysyy ikuisesti k&k:na.
Äitis ja isäs jeesustel kun sinua teki :D
emäntä taitaa olla väsynyt ja nyt pitäisi yllättää aiemmin ne muut oli sitä että tuli buukattua täyteen päivät vain sen vuoksi että sai ”terveellisen elämän tavan” itsekin vaan huomaan viikko ja sit on taas joku uupumus.
Molemmat, nekin kai eroaa. Ainakin riitelee kun perkeleet välillä ja ikivanhoista asioista vitun fossiilit. :D
Kiltti ja kiukkuinen.
Kuulostaa siltä. Aina kun tosi vanhoja aletaan tikulla kaivelemaan, niin silloin katkeruus on jo hyvässä kasvumaassa.
Juu. Yks kaunis päivä...
Niin tai pitäs mennä suhteeseen, missä arvostetaan huolenpitoa ja jämptiyttä eikä niinkään pintaa ja liitoa?
Mikä olleellisinta teeskentelemättä parempaa, kun onkaan silti.
No noin varmaan joo, pitäs osata kattoo se niin hyvin jo lähdössä. Pinta&liito jossain vaiheessa varmaan loppuu tai ainakin vähenee, jos ei sitä siedä tulee varmaan vaikeuksia tosiaan.
Thniin, tulee vaikeuksia, kun niitä tulee sittenkin kun ei jaksa enää miellyttää toista. Vaikka en minä usko siihenkään, että täysin kiistatonta pariskuntaa löytyy. Joka ei ikinä koskaan ole ollut mistään toisilleen nenät pystyssä.
Tai sitten jompi kumpi lipoo persettä ja pitkillä vedoilla.
Lekottelu. Ja keskustelu itsensä kanssa.
Nakkien nakertelu yöaikaan.
Keskustelet öisin itseksesi ja nakertelet nakkeja?😂😂
Luulen että sinkkutesi on parasta miehille.
Aika kummasti nyt yhdistelit asiat 🤔
Etkö keskustele itseksesi kun nakertelet nakkeja?
Noo...voihan siinäkin jotain tulla mutistua....
Mitäs itse teet? Niin
Joku kummallisuus se sinullakin on mitä et ole vielä sanonut.
Mulla ainakin yksinäni on tosi jännää
Tykkään olla kotonani alasti. Nytkin kirjoittelen täällä nakuna.✨
Sissus...
Käytäthän kuitenkin pellettiä?
*Peflettiä !!
Peflettiä.
No melkein sama, puruja pyllyssä whatever 😂
Mihin tunkisin pellettejä.
En minä tiedä 😂😄
En käytä pellettejä enkä peflettiä.
Pampperssia?
😂😂😂
En tarvia mitään.
Kokeiltu molempia, sekä parisuhdetta että sinkkuutta, ja sinkkuus vetää pitemmän korren! En vaida.
En jaksa alkaa luetella syitä, niitä on lukemattomia., mutta mainittakoot tuo aloittajan mainitsema rajoittamaton päätösvalta omiin tekemisiin. Se on minulle äärimmäisen tärkeää.
Viimeisestä parisuhteesta muista miten musta pimeä ahdistus laskeutui sisääni kun kotiin tullessa parkkipaikalla näin kotitalon ja ajattelin tuonne on taas mentävä. Miehessä ei sinänsä mitään sormella osoitettavaa vikaa ollut, en vain sietänyt toisen läsnäoloa ja tilan viemistä. Enemmän kuin mitään halusin omaa kotia yksin ja rauhassa.
Ja sen sain kun erosimme. En todellakaan ole parisuhteeseen sopeutuvaa tyyppiä. En tiedä jos löytyisi mies joka suostuisi erillään asumiseen kummallakin täysin omat huushollit joista päättää ja vastata täysin yksin. Ei sitomista eikä kontrollointia eikä kyttäämistä eikä yritystä sekaantua millään tavalla toisen asioihinin ja päätöksiin.
Jos sitä ei kestä, ei ole minun tyyppiäni. Ja koska sellaista ei toden näköisesti ole, en edes etsi vaan elän elämääni sinkkuna ja tyytyväisenä!