Tapasin miehen jonka kanssa kaikki tuntui synkkaavan, en sellaista rakkautta ollut tuntenut koskaan. Juttumme alkoi 2 vuotta sitten, ja ollut alussa kertakaikkisen ihanaa monin puolin, mies sai tuntemaan spesiaaliksi ja sitä rataa.
Joskus epäilin, että voimmekohan onnistua, sillä kiinnostuksen kohteet eivät kohtaa tietyiltä osin, olen koulutetumpi ja paremmassa asemassa ja pyrin koko ajan parempaan, minua kiinnostaa uudet kulttuurit, maat, tasokkaat ruuat ym. Mies enemmänkin tyytyväinen työhönsä, ei kunnianhimoa ja on matkustanut vain kerran. Sanoisin, että mies on minua "heikompi" kaikilla osa-alueilla, teen meillä kaikki porakonetta vaativat työt esim myös. Asia ei minua haittaa, mutta tuntuu, että välillä haluaisi jonkun yhtä kannattelevan rinnalle.
Meillä oli alkuvuonna hirveitä riitoja, ja epäilin miestä "säätämisestä" yhden toisen (perheellisen naisen) kanssa, mies väitti että mitään ei ole. Samoihin aikoihin loppui kiinnostus minun tekemisiini, mitä kuuluu eikä jaksanut panostaa enää mihinkään. Järjestin meille kaikkea kivaa, mies ei koskaan.
Nyt sain selville, että mies on tämän epäillyn kanssa jutellut omien sanojensa mukaan paljon alkuvuodesta, näin keskusteluita, joissa vilisi myös sydämiä. Mies väittää, että ovat vain ystäviä, mutta on valehdellut naisen kanssa menemisistä aiemminkin. Pahin kriisimme oli tänä vuonna kuukausia sitten, olimme tapelleet paljon, sillä mies halusi mennä mökkiviikonloppuun, johon en ollut tervetullut ja tämä nainen oli paikalla. Sain ennen tätä mökille lähtöä keskenmenon (erittäin alkuvaiheessa), ja rukoilin miestä jäämään tueksi, mutta lähti mökille kuitenkin. Selitti, että oli niin hajalla muuten meidän riidoista, ettei tuo tuntunut enää miltään. Nyt kesän aikana en ole ollut tervetullut mihinkään miehen juhliin, jouduin järjestämään omat syntympäiväjuhlat miehelle, kun en saanut tulla sinne minne muut.
Olisi pitänyt tajuta silloin laittaa poikki, mutta tunteet niin vahvat ettei minusta ollut siihen. Nyt mies syyttää minua siitä, että jos olisin ollut toisenlainen, ei tuollaista säätämistä olisi kevään aikana ollut, ja että kun toiselle oli niin helppo puhua. Sattuu niin, koska olen meistä ollut se, joka on aina ajatellut toista ja kysynyt miten menee, ja kuulemma olenkin ollut elämässä ainut, joka häntä noin hyvin kohdellut.
Anteeksi pitkästä avautumisesta, enkä oikein edes tiedä mitä tällä haen. Sitä, että joku avaisi silmäni tilanteelle, kun ei ole oikein ketään jolle puhua.
Joskus epäilin, että voimmekohan onnistua, sillä kiinnostuksen kohteet eivät kohtaa tietyiltä osin, olen koulutetumpi ja paremmassa asemassa ja pyrin koko ajan parempaan, minua kiinnostaa uudet kulttuurit, maat, tasokkaat ruuat ym. Mies enemmänkin tyytyväinen työhönsä, ei kunnianhimoa ja on matkustanut vain kerran. Sanoisin, että mies on minua "heikompi" kaikilla osa-alueilla, teen meillä kaikki porakonetta vaativat työt esim myös. Asia ei minua haittaa, mutta tuntuu, että välillä haluaisi jonkun yhtä kannattelevan rinnalle.
Meillä oli alkuvuonna hirveitä riitoja, ja epäilin miestä "säätämisestä" yhden toisen (perheellisen naisen) kanssa, mies väitti että mitään ei ole. Samoihin aikoihin loppui kiinnostus minun tekemisiini, mitä kuuluu eikä jaksanut panostaa enää mihinkään. Järjestin meille kaikkea kivaa, mies ei koskaan.
Nyt sain selville, että mies on tämän epäillyn kanssa jutellut omien sanojensa mukaan paljon alkuvuodesta, näin keskusteluita, joissa vilisi myös sydämiä. Mies väittää, että ovat vain ystäviä, mutta on valehdellut naisen kanssa menemisistä aiemminkin. Pahin kriisimme oli tänä vuonna kuukausia sitten, olimme tapelleet paljon, sillä mies halusi mennä mökkiviikonloppuun, johon en ollut tervetullut ja tämä nainen oli paikalla. Sain ennen tätä mökille lähtöä keskenmenon (erittäin alkuvaiheessa), ja rukoilin miestä jäämään tueksi, mutta lähti mökille kuitenkin. Selitti, että oli niin hajalla muuten meidän riidoista, ettei tuo tuntunut enää miltään. Nyt kesän aikana en ole ollut tervetullut mihinkään miehen juhliin, jouduin järjestämään omat syntympäiväjuhlat miehelle, kun en saanut tulla sinne minne muut.
Olisi pitänyt tajuta silloin laittaa poikki, mutta tunteet niin vahvat ettei minusta ollut siihen. Nyt mies syyttää minua siitä, että jos olisin ollut toisenlainen, ei tuollaista säätämistä olisi kevään aikana ollut, ja että kun toiselle oli niin helppo puhua. Sattuu niin, koska olen meistä ollut se, joka on aina ajatellut toista ja kysynyt miten menee, ja kuulemma olenkin ollut elämässä ainut, joka häntä noin hyvin kohdellut.
Anteeksi pitkästä avautumisesta, enkä oikein edes tiedä mitä tällä haen. Sitä, että joku avaisi silmäni tilanteelle, kun ei ole oikein ketään jolle puhua.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Lähelle on usein vaikea nähdä. Et laittanut poikki väleijä "silloin", mutta tee se nyt. Mies laittaa omat tekosensa sinun syyksi, joten hän on yksi paskaläjä. Nopeasti karkuun nyt.
Kiitos Anonyymi, näin varmasti on, tilanteelle sokeutuu! Ja varmasti minussakin vikaa, niinkuin kaikissa, mutta ei tällaisissa teoissa kyllä voi toista syyttää, olet oikeassa.
-ap
Ihme että vielä roikutte suhteessa joka on noin huonossa jamassa. Äkkiä peli poikki!
Kiinnitin huomion siihen, kun mainitsit pitäneesi miestäsi heikompana "astiana" alusta lähtien. Pysy jatkossa erossa mielestäsi itseäsi heikommista miehistä, se voi olla sinulle väärä lähtökohta suhteelle. Hae dominoivia uroksia, heidän seurassaan löydät helpommin paikkasi laumassa.
Ihan oikein tuollaiselle ihmiselle vastoinkäymiset, joka luokittelee ihmisiä tiettyihin tasoihin ja toisen itseään alemmaksi. Kerrankin paha sai palkkansa.
Aika hirveästi sanottu, en sanonut että mies alempi, ja pelkäsinkin että joku käsittää väärin 😪 olen antanut kaikkeni miehelle ja myös hänen perheelleen, rakastanut ja tukenut, ja kaikki ovat olleet iloisia, että mies ja he saivat minut elämään.
Mies itse kokenut alemmuuskompelksia, ja olen yrittänyt sanoa että rakastan juuri sellaisena kuin on.
"Joskus epäilin, että voimmekohan onnistua, sillä kiinnostuksen kohteet eivät kohtaa tietyiltä osin, olen koulutetumpi ja paremmassa asemassa ja pyrin koko ajan parempaan, minua kiinnostaa uudet kulttuurit, maat, tasokkaat ruuat ym. Mies enemmänkin tyytyväinen työhönsä, ei kunnianhimoa ja on matkustanut vain kerran. Sanoisin, että mies on minua "heikompi" kaikilla osa-alueilla, teen meillä kaikki porakonetta vaativat työt esim myös. Asia ei minua haittaa, mutta tuntuu, että välillä haluaisi jonkun yhtä kannattelevan rinnalle."
Kyllä tuosta voisi olettaa, että koet olevasi parempi kuin miehesi. Ota itsellesi mies, jonka seurassa koet olevasi oikealla tasollasi laumassa.
No siinä tapauksessa ikävää mutta kyllä sitä viattomatkin paskaa saa niskaan ihan yllin kyllin eli et ole poikkeus.
On vaikea rakastaa miestä(naista), jolla alemmuuskompleksi, ellei mahdotonta. Parisuhteessa tärkeintä on toisen molemminpuolinen arvostus. Se lähtee siitä, että molempien pitäisi arvostaa myös itseään. Ellei arvosta itseään, miten toinen voisi arvostaa?
Miehesi on sinut jo hylännyt, enää puuttuu se konkreettinen lähtö. Petailee uutta petiä tuon naisen kanssa. Sinuna lopettaisin kaiken hyysäämisen, ja ylipäätään miehen huomioimisen millään tasolla ja alkaisin varautumaan eroon niin henkisesti kuin taloudellisesti.
T. Saman kokenut nainen
"Sanoisin, että mies on minua "heikompi" kaikilla osa-alueilla, teen meillä kaikki porakonetta vaativat työt esim myös. Asia ei minua haittaa, mutta tuntuu, että välillä haluaisi jonkun yhtä kannattelevan rinnalle"
Puutun nyt tähän kohtaan, koska se on herättänyt keskustelua tuolla edelläkin. Ja sitten vielä tähän "Järjestin meille kaikkea kivaa, mies ei koskaan. ".
Tuo mitä sanoit ei mielestäni ole miehen väheksymistä tai lokerointia ala-arvoisempaan "kastiin". Ei sekään, että miehesi tykkää työstään eikä ole kunnianhimoinen, tykkää hienoista ruuista tai matkustella, se on ihan yhtä ok kuin se mistä sinä tykkäät. Vääjäämättä tuli kuitenkin sellainen fiilis, että itse olet NIIN kunnianhimoinen, pärjäävä, toimeentarttuva jne ettet anna toiselle edes mahdollisuutta olla suhteessa tarpeellinen. Jokainen haluaa nimittäin olla hyvä ja tarpeellinen suhteessaan. Suhteesta, jossa toinen tekee kaiken puuttuu vastavuoroisuus ja sitä myöten toinen koe itseään tarpeelliseksi. Kun yksi on niin "verraton ja toimekas", niin toisen osaksi ei jää mitään.
Joku hyvinvointiguru sanoi hienon ajatuksen "Auta kaveria loistamaan". Minusta se on aivan fantastisesti sanottu ja se sopii ihan mihin suhteeseen vaan. Erityisen tärkeää olisi parisuhteessa kannustaa toista kaikkeen siihen mistä hän eniten pitää, mitä rakastaa. Antaa positiivista nostetta ja kohottaa mielialaa. Tästä tulee kaikkein todennäköisemmin vastavuoroista ja kun molemmat näkevät toisensa aidosti, suhde toimii.
"Sain ennen tätä mökille lähtöä keskenmenon (erittäin alkuvaiheessa), ja rukoilin miestä jäämään tueksi, mutta lähti mökille kuitenkin. "
Tiedätkö, tästä vielä tuli sellainen mieleen - tuo nainen arvatenkin tarvitsi häntä vielä enemmän silloin (tai miehen tarvitsi selvittää välejään tms hänen kanssaan) ja siksi mies lähti mökille. Kaikenlisäksi kun niin oli suunniteltu (tämä on erityisen tarkkaa joillekin- "tulkoon vaikka maailmanloppu mutta jos niin on sovittu"..). Mies arveli, että selviät ihan hyvin keskenmenosta ilman häntäkin. Koska selviät kaikesta.
"Tuo mitä sanoit ei mielestäni ole miehen väheksymistä tai lokerointia ala-arvoisempaan "kastiin". Ei sekään, että miehesi tykkää työstään eikä ole kunnianhimoinen, tykkää hienoista ruuista tai matkustella, se on ihan yhtä ok kuin se mistä sinä tykkäät. Vääjäämättä tuli kuitenkin sellainen fiilis, että itse olet NIIN kunnianhimoinen, pärjäävä, toimeentarttuva jne ettet anna toiselle edes mahdollisuutta olla suhteessa tarpeellinen. Jokainen haluaa nimittäin olla hyvä ja tarpeellinen suhteessaan. Suhteesta, jossa toinen tekee kaiken puuttuu vastavuoroisuus ja sitä myöten toinen koe itseään tarpeelliseksi. Kun yksi on niin "verraton ja toimekas", niin toisen osaksi ei jää mitään."
Mistä te naiset kehittelette noita teorioita siitä, että suhteessa pitäisi päästä loistamaan ja olemaan tarpeellinen?
Jos elämän jakaminen rakkaan kanssa ei riitä, niin muija voi puolestani heittää vaikka kärrynpyörää yksinään.
"Mistä te naiset kehittelette noita teorioita siitä, että suhteessa pitäisi päästä loistamaan ja olemaan tarpeellinen?"
Ei ole teoria, ne ovat olleet aina olemassa. Jos niitä ei ole, erotaan.
Miksi naisen pitäisi pienentää itseään, jotta mies voisi kokea olevansa tarpeellinen? Onhan hän jo rakastettuna tarpeellinen, omana itsenään.
Tuo miten kommentoit sitä, miten mies ei jäänyt tueksi keskenmenon jälkeen(joka hänen olisi ehdottomasti pitänyt tehdä) oli vain pohjattoman ilkeästi sanottu.
Aloittajalle: tuo ei ole, ainakaan enää, rakkaussuhde vaan henkistä väkivaltaa. Mies yrittää hitaasti murentaa ja alistaa sinut syyttelemällä sinua törkeistä teoistaan. Toivottavasti olet jo jättänyt hänet! Muista, rakkaus ei ole tuollaista!!!
Ei kannata. Ota mies joka osaakäytää poraa. Itse osaan ja raksallakin töissä olen ollut monta kertaa.
Kuulostaa kamalalta, jos nainen joutuu poraan eikä mies osaa edes kantaa vastuuta tekemisistään.
Jos toista ei arvosta, ei suhteesta tule mitään.
Nimenomaan, jos halveksit toisen korkeakoulutusta, ulkonäköä, statusta, juopottelua, syöpöttelyä, matalaa koulutusta, vinksahtuneisuutta,narsismia ym.niin eihän siitä mitään tuu.
Miksi olla suhteessa, joka tekee sinulle pahan olon? Ala tekemään pikkuhiljaa mielessäsi eroa, niin kohta huomaat, että tunteet ovat laantuneet. Selviät erosta ja tulet vielä kiittämään, että uskalsit siitä lähteä. Miehen kohtelu sinua kohtaan kuulostaa henkiseltä väkivallalta.
Sanoisin, että lopeta suhteenne heti. Se ei toimi.
Syyllistä on turha lähteä hakemaan, koska se on liian monimutkaista.
Suhteenne voimasuhteet ovat voineet olla persiillään jo alusta alkaen. Sinä olet ollut se fiksu tehokas ideoija ja miehesi on tullut rekenä perässä ja tuntenut ahdistusta jota purkaa uuteen naiseen. Mene ja tiedä.
Ei kannata jatkaa. Eihän tuollaisessa suhteessa mitään hyvää ole.
Olisitko sellainen besserwisser-tyyppi vaikka tietämättäsi?
Sinä ja miehesi olette aivan eri planeetoilta!
Mies ei arvosta mitään mikä sinulle on arvokasta, kuten tukeminen heikolla hetkellä, sinun sinun osallistuminen hänen ystäväpiiriin, sinun halusi saada asiat kuntoon ja hoidetuksi jne.. Lähes kaikki mikä liittyy yhteiseen elämään on miehelle täysin yhdentekevää ja arvotonta.
Alemmuuskompleksia ei voi keksiä noin alamaiseen käytokseen tarpeeksi hyväksi syyksi.
Vain, ole hyvä, laske mies menemään ja hankkiutumaan omanlaistensa - mitään arvostamattomien pintaliitäjien - joukkoon.
Sinä et siihen kuulu.
Olet oikeassa, Sinä olet paljon tuon tason ihmisiä ylempänä!!!!!!!!!!!!!!
Sen toteamiseen ei edes tarvita Freudin teorioita!
Ajattelisin et mies ei yksinkertaisesti sietänyt sinun paremmuuttasi. Olet varmaan tuonut sen joka päivä jotenkin esille. Miehellä ei todennäköisesti ole mitään kompleksia, vaan sinulla koska tuot kirjoituksessakin esille kuinka parempi olet. Kukaan ei kestä toisen ihmisen täydellisyyttä, joka luodaan toista vähättelemällä.