Se Oikea on jokainen suhde

Hei Jameson,

en kuvittelekaan tietäväni oikeita vastauksia ja totuutta ei tiedä kukaan. Mutta nämä kysymykset askarruttavat itseäni ja siksi näitä tuumaan. Totuus on itse elämä ja muuttuvainen, mutta tämä projektio ja heijastus on kyllä ihan tosi asia. Mutta ei niinkään helppoja ja yksioikoisia vastauksia antava, koska yhtälailla minä jouduin miettimään, että MIKSI rakastuin ihmiseen, joka vain löysi omia vikojaan minusta, ja oli sokea minun kauneudelleni, sisäiselle ja ulkoiselle. Oma sisäinen todellisuutemme heijastuu ulkoisessa todellisuudessa ihmissuhteissamme. Ainoa vastaus rakastaviin ihmissuhteisiin on vain oppia rakastamaan itseään. Vaikeudet suhteissa eivät johdu suhteen toisesta osapuolesta, vaan omista sisäisistä esteistämme, jotka rakastuminen aktivoi. Sanotaan, että jos näet tai tunnistat kielteisen piirteen kumppanissasi, jota et voi olla siis näkemättä hänessä, ja se aiheuttaa sinussa tarpeen "reagoida", se ärsyttää sinua, niin se tarkoittaa sitä, että sama piirre on kätkettynä itseesi. Kumppanisi ulkoistaa vain sen mitä itsessäsi on piilossa. Ja voi olla niin, että toisessa ei sitä piirrettä tavallaan ole, mutta heijastat oman piirteesi, peilikuvan tavoin kumppaniisi. Yksi klassinen esimerkki on se, että jos koko ajan epäilet kumppanisi pettävän sinua vaikka ainoastaan ajatuksissaan, niin sinä olet teistä se, joka on epäluotettava. Mutta on myös sellaista heijastamista, joka perustuu meissä itsessämme oleviin syviin toiveisiin. Ihminen, joka kaikin tavoin on osoittautunut epäluotettavaksi, mutta sinä vain aina yhä haluat luottaa tähän ihmiseen, niin se kertoo vain tarpeestasi saada nähdä ja kokea ko. ihminen luotettavana. Esim. jos naisen isä on lapsena ollut epäluotettava, niin naisella saattaa olla tarve heijastaa tämä isäsuhteensa kumppaniinsa; hän voi vetää puoleensa kumppanin, joka on epäluotettava (aivan kuten naisen isäkin) ja silti nainen aina vain haluaa uskoa että mies on luotettava. Naisen opittua rakastamaan itseään hän vetää puoleensa luotettavan kumppanin, ja näin menneisyyden haava parannetaan. Voi ehkä toimia toisinkin päin. Että on vaikeuksia luottaa kumppaniinsa, koska oma isä/äiti on ollut epäluotettava. Tavallaan ainoa keino parantua, on nojautua ainoastaan itseensä, rakastaa itseensä, ja luopua heijastuksista, yrittää nähdä ihmiset sellaisina kuin ovat vikoine päivineen. Siitä alkaa oman itsen eheytyminen. Eikö se ole niin, että rakkaussuhteessa ihmiset elävät uudelleet lapsuutensa traumat ja epäilykset. Vasta kun ihminen tuntee itsensä tarpeeksi turvalliseksi, niin hän alkaa antautua ja katsoa psyykellänsä silmiin omia pelkojaan. Eli tästä johtuu se, että läheisyys pelottaa. Ei helpolla haluta antautua rakastumiselle, syville tunteille ja asettua alttiiksi. Kuitenkin rakkaus tarkoittaa juuri eheäksi tulemista. Pelko voi olla niin voimakas, että rakkaus ja rakastuminen torjutaan (pitkässäkin avioliitossa) ja ne itsessä olevat vaikeat tunteet syyllistetään toiseen ihmiseen, kumppanin syyksi. Ja erotaan. Ja mihinkäs ne kivuliaat tunteet katoaisivat kumppanin vaihdon myötä, kun ovat yhä siellä missä alunperinkin olivat. Ja vaikka suhteessa olisikin henkistä tai fyysistä väkivaltaa, niin syyt on yhä molemmissa. Tällainen kuvio mahdollistuu, koska molemmissa on tarvetta näytellä tällaista kuviota. Eli kiusatulla ja kiusaajalla ei juuri ole eroa. Jossain vaiheessa ihminen ehkä tajuaa ja oppii, että hän on itse menneisyytensä vanki. Pelko kuuluu menneisyyteen, ei nykyhetkeen. Rakastava suhde kuuluu nykyhetkeen, ei menneisyyteen.

Se ihminen, jonka kanssa olet tällä hetkellä, hän on sinulle Se Oikea. Tuntuu suhteenne sitten kuinka "huonolta" hyvänsä. Koska kumppanisi peilaa ulos sitä, mitä sinulla on sisimmässäsi. Kahden ihmisen kohtaaminen ja "rakastuminen" ei ole koskaan sattuma, tai huono/ väärä valinta. Kun tappelet kumppanisi kanssa, tappelet oman sisimpäsi kanssa. Jokainen vika, jonka näet muissa, koskettaa heikkoutta, jota et halua nähdä itsessäsi. Kaikki vaikeat ja tuskalliset tunteet, jota rakkaussuhteemme meissä herättää, ei johdu suhteen toisesta osapuolesta, vaan se johtuu meistä itsestämme, meissä itsessämme oolevista vanhoista haavoista, niiden synnyttäneistä tunteista. Todellisuudessa rakkaus on mahdollisuus eheytymiseen. Tämä länsimainen kulttuuri opettaa meille, että rakkaus on jotain minkä pitäisi tehdä meidät jatkuvasti onnelliseksi. Niin se varmaan tekeekin, sen jälkeen kun olemme tehneet eheytymistyömme. Mutta "huono" avioliitto ei ole umpikuja, vaan mahdollisuus molemmille puolisoille löytää todellinen itsensä, ja rakkaus.

Lähde: Polku rakkauteen. Deepak Chopra. Suomalaisessa kirjakaupassa noin 6e. Hieno kirja, kansainvälinen bestselleri, eikä syyttä.

sinikka kirjoitti:

Hei Jameson,

en kuvittelekaan tietäväni oikeita vastauksia ja totuutta ei tiedä kukaan. Mutta nämä kysymykset askarruttavat itseäni ja siksi näitä tuumaan. Totuus on itse elämä ja muuttuvainen, mutta tämä projektio ja heijastus on kyllä ihan tosi asia. Mutta ei niinkään helppoja ja yksioikoisia vastauksia antava, koska yhtälailla minä jouduin miettimään, että MIKSI rakastuin ihmiseen, joka vain löysi omia vikojaan minusta, ja oli sokea minun kauneudelleni, sisäiselle ja ulkoiselle. Oma sisäinen todellisuutemme heijastuu ulkoisessa todellisuudessa ihmissuhteissamme. Ainoa vastaus rakastaviin ihmissuhteisiin on vain oppia rakastamaan itseään. Vaikeudet suhteissa eivät johdu suhteen toisesta osapuolesta, vaan omista sisäisistä esteistämme, jotka rakastuminen aktivoi. Sanotaan, että jos näet tai tunnistat kielteisen piirteen kumppanissasi, jota et voi olla siis näkemättä hänessä, ja se aiheuttaa sinussa tarpeen "reagoida", se ärsyttää sinua, niin se tarkoittaa sitä, että sama piirre on kätkettynä itseesi. Kumppanisi ulkoistaa vain sen mitä itsessäsi on piilossa. Ja voi olla niin, että toisessa ei sitä piirrettä tavallaan ole, mutta heijastat oman piirteesi, peilikuvan tavoin kumppaniisi. Yksi klassinen esimerkki on se, että jos koko ajan epäilet kumppanisi pettävän sinua vaikka ainoastaan ajatuksissaan, niin sinä olet teistä se, joka on epäluotettava. Mutta on myös sellaista heijastamista, joka perustuu meissä itsessämme oleviin syviin toiveisiin. Ihminen, joka kaikin tavoin on osoittautunut epäluotettavaksi, mutta sinä vain aina yhä haluat luottaa tähän ihmiseen, niin se kertoo vain tarpeestasi saada nähdä ja kokea ko. ihminen luotettavana. Esim. jos naisen isä on lapsena ollut epäluotettava, niin naisella saattaa olla tarve heijastaa tämä isäsuhteensa kumppaniinsa; hän voi vetää puoleensa kumppanin, joka on epäluotettava (aivan kuten naisen isäkin) ja silti nainen aina vain haluaa uskoa että mies on luotettava. Naisen opittua rakastamaan itseään hän vetää puoleensa luotettavan kumppanin, ja näin menneisyyden haava parannetaan. Voi ehkä toimia toisinkin päin. Että on vaikeuksia luottaa kumppaniinsa, koska oma isä/äiti on ollut epäluotettava. Tavallaan ainoa keino parantua, on nojautua ainoastaan itseensä, rakastaa itseensä, ja luopua heijastuksista, yrittää nähdä ihmiset sellaisina kuin ovat vikoine päivineen. Siitä alkaa oman itsen eheytyminen. Eikö se ole niin, että rakkaussuhteessa ihmiset elävät uudelleet lapsuutensa traumat ja epäilykset. Vasta kun ihminen tuntee itsensä tarpeeksi turvalliseksi, niin hän alkaa antautua ja katsoa psyykellänsä silmiin omia pelkojaan. Eli tästä johtuu se, että läheisyys pelottaa. Ei helpolla haluta antautua rakastumiselle, syville tunteille ja asettua alttiiksi. Kuitenkin rakkaus tarkoittaa juuri eheäksi tulemista. Pelko voi olla niin voimakas, että rakkaus ja rakastuminen torjutaan (pitkässäkin avioliitossa) ja ne itsessä olevat vaikeat tunteet syyllistetään toiseen ihmiseen, kumppanin syyksi. Ja erotaan. Ja mihinkäs ne kivuliaat tunteet katoaisivat kumppanin vaihdon myötä, kun ovat yhä siellä missä alunperinkin olivat. Ja vaikka suhteessa olisikin henkistä tai fyysistä väkivaltaa, niin syyt on yhä molemmissa. Tällainen kuvio mahdollistuu, koska molemmissa on tarvetta näytellä tällaista kuviota. Eli kiusatulla ja kiusaajalla ei juuri ole eroa. Jossain vaiheessa ihminen ehkä tajuaa ja oppii, että hän on itse menneisyytensä vanki. Pelko kuuluu menneisyyteen, ei nykyhetkeen. Rakastava suhde kuuluu nykyhetkeen, ei menneisyyteen.

Se ihminen, jonka kanssa olet tällä hetkellä, hän on sinulle Se Oikea. Tuntuu suhteenne sitten kuinka "huonolta" hyvänsä. Koska kumppanisi peilaa ulos sitä, mitä sinulla on sisimmässäsi. Kahden ihmisen kohtaaminen ja "rakastuminen" ei ole koskaan sattuma, tai huono/ väärä valinta. Kun tappelet kumppanisi kanssa, tappelet oman sisimpäsi kanssa. Jokainen vika, jonka näet muissa, koskettaa heikkoutta, jota et halua nähdä itsessäsi. Kaikki vaikeat ja tuskalliset tunteet, jota rakkaussuhteemme meissä herättää, ei johdu suhteen toisesta osapuolesta, vaan se johtuu meistä itsestämme, meissä itsessämme oolevista vanhoista haavoista, niiden synnyttäneistä tunteista. Todellisuudessa rakkaus on mahdollisuus eheytymiseen. Tämä länsimainen kulttuuri opettaa meille, että rakkaus on jotain minkä pitäisi tehdä meidät jatkuvasti onnelliseksi. Niin se varmaan tekeekin, sen jälkeen kun olemme tehneet eheytymistyömme. Mutta "huono" avioliitto ei ole umpikuja, vaan mahdollisuus molemmille puolisoille löytää todellinen itsensä, ja rakkaus.

Lähde: Polku rakkauteen. Deepak Chopra. Suomalaisessa kirjakaupassa noin 6e. Hieno kirja, kansainvälinen bestselleri, eikä syyttä.

Juu, kyllä tavallaan myös persoonallisuuden piirteitä. Mutta jollakin ihmisellä projektion, eli peilaamise, heijastamisen tarve on niin vahva, että hän ei kykene näkemään toista ihmistä sellaisena kuin tämä todellisuudessa on, vaan hän heijastaa toiseen ihmiseen määrättyjä piirteitä ja ominaisuuksia. oikeastaan on hyvin totuudellinen keino saada selvyyttä omasta itsestään, omasta sisimmistään kuuntelemalla niitä syytöksiä, joita esimerkiksi kumppanillensa osoittaa. Ja päin vastoin, kumppanin syytökset kertovat hänen OMISTA sisäisistä esteistään. Tämä on oikeastaan hyvin johdonmukaistakin. Se on aika mieletön ihme, että kun kaikissa parisuhdeongelmissa fokusoi vain omaan itseensä ratkaisun löytääkseen, alkaa tekemään "muutostyötä" itsensä kanssa, niin siinä samassa muuttuu ulkoinenkin tilanne. Eli hyvin neutraalisti tutkii ja tarkkailee omaa elämäänsä ja ehkä kohdistaen huomionsa niihin asioihin, jotka ovat kipeitä tai eitoivottuja, ja ottamalla vastuun näistä tilanteista, olet itse luonut ne, ne peilaavat omaa sisintäsi, niin se on jo muutoksen alku.

sinikka kirjoitti:

Juu, kyllä tavallaan myös persoonallisuuden piirteitä. Mutta jollakin ihmisellä projektion, eli peilaamise, heijastamisen tarve on niin vahva, että hän ei kykene näkemään toista ihmistä sellaisena kuin tämä todellisuudessa on, vaan hän heijastaa toiseen ihmiseen määrättyjä piirteitä ja ominaisuuksia. oikeastaan on hyvin totuudellinen keino saada selvyyttä omasta itsestään, omasta sisimmistään kuuntelemalla niitä syytöksiä, joita esimerkiksi kumppanillensa osoittaa. Ja päin vastoin, kumppanin syytökset kertovat hänen OMISTA sisäisistä esteistään. Tämä on oikeastaan hyvin johdonmukaistakin. Se on aika mieletön ihme, että kun kaikissa parisuhdeongelmissa fokusoi vain omaan itseensä ratkaisun löytääkseen, alkaa tekemään "muutostyötä" itsensä kanssa, niin siinä samassa muuttuu ulkoinenkin tilanne. Eli hyvin neutraalisti tutkii ja tarkkailee omaa elämäänsä ja ehkä kohdistaen huomionsa niihin asioihin, jotka ovat kipeitä tai eitoivottuja, ja ottamalla vastuun näistä tilanteista, olet itse luonut ne, ne peilaavat omaa sisintäsi, niin se on jo muutoksen alku.

kiitos, näit paljon vaivaa. Mielenkiintoista luettavaa. Tämä aihe kiinnostaa minua toisaalta siksi kun olen pohtinut mennyttä suhdetta ja niitä virheitä joita tein/hän teki sekä myös siksi etten haluaisi toistaa samoja virheitä mahdollisesti joskus tulevassa suhteessa.

Jameson kirjoitti:

kiitos, näit paljon vaivaa. Mielenkiintoista luettavaa. Tämä aihe kiinnostaa minua toisaalta siksi kun olen pohtinut mennyttä suhdetta ja niitä virheitä joita tein/hän teki sekä myös siksi etten haluaisi toistaa samoja virheitä mahdollisesti joskus tulevassa suhteessa.

Jameson,
eikö tämäkin ole tapa viettää lauantai-iltaa.....
Ok, hyvän asian puolesta. Kuule, en ole kukaan neuvomaan toisia, kun itsekin mietin että miten saisi vastauksia. Kun samat "kysymykset" vain tulevat pinnalle. Tulin siihen tulokseen, että kaikki vastaukset ovat itsellä, koska tavallaan sitä itse myös esittää kaikki kysymyksetkin.. (olen oikea Einstein, eikö vain!) Eli kysymykset nousevat omista tarpeista. Nyt päätin, että en odota ulkopuolisilta vastauksia, annan niiden tulla itselleni, avautua itsessäni.
Jameson, en tiedä vastauksia sulle, mutta itse ajattelisin, että ei ehkä kannata vetää menneisyyttä tulevaisuuteen, miettimällä mitä teit väärin. Teit kaiken niin hyvin kuin osasit, niin kuin me kaikki. Eri asia ehkä miettiä sitä, MITÄ teki. Ja juuri tuota projektio-asiaa. Että se ihmissuhde ja rakkaus onkin ehkä ihan toisenlainen juttu kuin länsimainen kulttuuri meille opettaa.

sinikka kirjoitti:

Hei Jameson,

en kuvittelekaan tietäväni oikeita vastauksia ja totuutta ei tiedä kukaan. Mutta nämä kysymykset askarruttavat itseäni ja siksi näitä tuumaan. Totuus on itse elämä ja muuttuvainen, mutta tämä projektio ja heijastus on kyllä ihan tosi asia. Mutta ei niinkään helppoja ja yksioikoisia vastauksia antava, koska yhtälailla minä jouduin miettimään, että MIKSI rakastuin ihmiseen, joka vain löysi omia vikojaan minusta, ja oli sokea minun kauneudelleni, sisäiselle ja ulkoiselle. Oma sisäinen todellisuutemme heijastuu ulkoisessa todellisuudessa ihmissuhteissamme. Ainoa vastaus rakastaviin ihmissuhteisiin on vain oppia rakastamaan itseään. Vaikeudet suhteissa eivät johdu suhteen toisesta osapuolesta, vaan omista sisäisistä esteistämme, jotka rakastuminen aktivoi. Sanotaan, että jos näet tai tunnistat kielteisen piirteen kumppanissasi, jota et voi olla siis näkemättä hänessä, ja se aiheuttaa sinussa tarpeen "reagoida", se ärsyttää sinua, niin se tarkoittaa sitä, että sama piirre on kätkettynä itseesi. Kumppanisi ulkoistaa vain sen mitä itsessäsi on piilossa. Ja voi olla niin, että toisessa ei sitä piirrettä tavallaan ole, mutta heijastat oman piirteesi, peilikuvan tavoin kumppaniisi. Yksi klassinen esimerkki on se, että jos koko ajan epäilet kumppanisi pettävän sinua vaikka ainoastaan ajatuksissaan, niin sinä olet teistä se, joka on epäluotettava. Mutta on myös sellaista heijastamista, joka perustuu meissä itsessämme oleviin syviin toiveisiin. Ihminen, joka kaikin tavoin on osoittautunut epäluotettavaksi, mutta sinä vain aina yhä haluat luottaa tähän ihmiseen, niin se kertoo vain tarpeestasi saada nähdä ja kokea ko. ihminen luotettavana. Esim. jos naisen isä on lapsena ollut epäluotettava, niin naisella saattaa olla tarve heijastaa tämä isäsuhteensa kumppaniinsa; hän voi vetää puoleensa kumppanin, joka on epäluotettava (aivan kuten naisen isäkin) ja silti nainen aina vain haluaa uskoa että mies on luotettava. Naisen opittua rakastamaan itseään hän vetää puoleensa luotettavan kumppanin, ja näin menneisyyden haava parannetaan. Voi ehkä toimia toisinkin päin. Että on vaikeuksia luottaa kumppaniinsa, koska oma isä/äiti on ollut epäluotettava. Tavallaan ainoa keino parantua, on nojautua ainoastaan itseensä, rakastaa itseensä, ja luopua heijastuksista, yrittää nähdä ihmiset sellaisina kuin ovat vikoine päivineen. Siitä alkaa oman itsen eheytyminen. Eikö se ole niin, että rakkaussuhteessa ihmiset elävät uudelleet lapsuutensa traumat ja epäilykset. Vasta kun ihminen tuntee itsensä tarpeeksi turvalliseksi, niin hän alkaa antautua ja katsoa psyykellänsä silmiin omia pelkojaan. Eli tästä johtuu se, että läheisyys pelottaa. Ei helpolla haluta antautua rakastumiselle, syville tunteille ja asettua alttiiksi. Kuitenkin rakkaus tarkoittaa juuri eheäksi tulemista. Pelko voi olla niin voimakas, että rakkaus ja rakastuminen torjutaan (pitkässäkin avioliitossa) ja ne itsessä olevat vaikeat tunteet syyllistetään toiseen ihmiseen, kumppanin syyksi. Ja erotaan. Ja mihinkäs ne kivuliaat tunteet katoaisivat kumppanin vaihdon myötä, kun ovat yhä siellä missä alunperinkin olivat. Ja vaikka suhteessa olisikin henkistä tai fyysistä väkivaltaa, niin syyt on yhä molemmissa. Tällainen kuvio mahdollistuu, koska molemmissa on tarvetta näytellä tällaista kuviota. Eli kiusatulla ja kiusaajalla ei juuri ole eroa. Jossain vaiheessa ihminen ehkä tajuaa ja oppii, että hän on itse menneisyytensä vanki. Pelko kuuluu menneisyyteen, ei nykyhetkeen. Rakastava suhde kuuluu nykyhetkeen, ei menneisyyteen.

Se ihminen, jonka kanssa olet tällä hetkellä, hän on sinulle Se Oikea. Tuntuu suhteenne sitten kuinka "huonolta" hyvänsä. Koska kumppanisi peilaa ulos sitä, mitä sinulla on sisimmässäsi. Kahden ihmisen kohtaaminen ja "rakastuminen" ei ole koskaan sattuma, tai huono/ väärä valinta. Kun tappelet kumppanisi kanssa, tappelet oman sisimpäsi kanssa. Jokainen vika, jonka näet muissa, koskettaa heikkoutta, jota et halua nähdä itsessäsi. Kaikki vaikeat ja tuskalliset tunteet, jota rakkaussuhteemme meissä herättää, ei johdu suhteen toisesta osapuolesta, vaan se johtuu meistä itsestämme, meissä itsessämme oolevista vanhoista haavoista, niiden synnyttäneistä tunteista. Todellisuudessa rakkaus on mahdollisuus eheytymiseen. Tämä länsimainen kulttuuri opettaa meille, että rakkaus on jotain minkä pitäisi tehdä meidät jatkuvasti onnelliseksi. Niin se varmaan tekeekin, sen jälkeen kun olemme tehneet eheytymistyömme. Mutta "huono" avioliitto ei ole umpikuja, vaan mahdollisuus molemmille puolisoille löytää todellinen itsensä, ja rakkaus.

Lähde: Polku rakkauteen. Deepak Chopra. Suomalaisessa kirjakaupassa noin 6e. Hieno kirja, kansainvälinen bestselleri, eikä syyttä.

Hienoa, että ehkä ajattelet noin kuin olet ottanut otteita kirjasta, mutta tuo ei aina todellakaan toimi. Olisi hienoa jos toimisi.
Eli pitäisikö ajatella että jos minun mieheni valehtelee minulle jatkuvasti ja juo niin se on oikeastaa minun omaa tunnetta tai ajatusta tms.
Vaikeita ovat nämä ihmissuhteet...

sinikka kirjoitti:

Jameson,
eikö tämäkin ole tapa viettää lauantai-iltaa.....
Ok, hyvän asian puolesta. Kuule, en ole kukaan neuvomaan toisia, kun itsekin mietin että miten saisi vastauksia. Kun samat "kysymykset" vain tulevat pinnalle. Tulin siihen tulokseen, että kaikki vastaukset ovat itsellä, koska tavallaan sitä itse myös esittää kaikki kysymyksetkin.. (olen oikea Einstein, eikö vain!) Eli kysymykset nousevat omista tarpeista. Nyt päätin, että en odota ulkopuolisilta vastauksia, annan niiden tulla itselleni, avautua itsessäni.
Jameson, en tiedä vastauksia sulle, mutta itse ajattelisin, että ei ehkä kannata vetää menneisyyttä tulevaisuuteen, miettimällä mitä teit väärin. Teit kaiken niin hyvin kuin osasit, niin kuin me kaikki. Eri asia ehkä miettiä sitä, MITÄ teki. Ja juuri tuota projektio-asiaa. Että se ihmissuhde ja rakkaus onkin ehkä ihan toisenlainen juttu kuin länsimainen kulttuuri meille opettaa.

itseäni hieman puutteellisesti. tällä pohdinnalla ei nyt ole tarkoitus kaivella syyllisiä esiin, syyllisiähän ei oikeasti kai ole, vai mitä?
tarkoituksena on nimenomaan tunnistaa itsessään/toisessa ne haavat joihin tökkääminen on mahdollisesti saanut aikaan kipeitä tuntemuksia ja näin oppia itsestään jotain. toisaalta tästä on tähän mennessä ainakin se hyöty ollut että olen tosiaan huomannut sen ettei minulla ollut mahdollisuutta toimia muuten kuin nyt olen toiminut.
tämä kaipaa hieman taustaa, lyhyesti.
suhde päättyi minun päätöksestä. se oli pakko katkaista siksi ettei mikään suhde elä muutamalla tunnilla viikossa, kaverit ja "bilettäminen" oli hänelle yli kaiken ja toistuvista lupauksista muuttumisesta ja rakkaudentunnustuksista huolimatta mikään ei koskaan muuttunut. tai sitten hänellä oli hauskempaa muualla. yhtäkaikki, väsyin siihen kaikkeen.
toisaalta itselläni oli, ja on vieläkin, tarve mennä elämässä kohti sanoisinko syvempiä arvoja ja jonkinlaista rauhallisuutta.
joten näin menimme eri suuntiin, lyhyesti kerrottuna.

En usko satuihin kirjoitti:

Hienoa, että ehkä ajattelet noin kuin olet ottanut otteita kirjasta, mutta tuo ei aina todellakaan toimi. Olisi hienoa jos toimisi.
Eli pitäisikö ajatella että jos minun mieheni valehtelee minulle jatkuvasti ja juo niin se on oikeastaa minun omaa tunnetta tai ajatusta tms.
Vaikeita ovat nämä ihmissuhteet...

Sisar, vastaukset omiin kysymyksiisi löytyvät vain ja ainoastaan sinusta itsestäsi. Sinä löydät ne ITSE matkallasi eheyteen, onneen: RAKKAUTEEN. Löysit tämän viestin ja sen tarjoaman vastauksen. Kirjoitit, että et usko satuihin. Uskotko sellaisiin satuihin, jotka perustuvat onnettomuuteen, suruun, valehteluun, alkoholin käyttöön ratkaisuna pahaan oloon: siihen, että sinun elämäsi ei voisi olla onnellinen ja rakkaudentäytteinen? Ymmärrätkö, omat syvällä sydämessäsi olevat uskomukset ovat näkyvillä siinä toedellisuudessa, jonka olet itsellesi rakentanut. Tulet löytämään lisää vastauksia riippuen siitä minkälaiseen satuun VALITSET uskoa.
Aurinkoterveisiä sydämestäni Sinulle, Sisar
sinikka

Jameson kirjoitti:

itseäni hieman puutteellisesti. tällä pohdinnalla ei nyt ole tarkoitus kaivella syyllisiä esiin, syyllisiähän ei oikeasti kai ole, vai mitä?
tarkoituksena on nimenomaan tunnistaa itsessään/toisessa ne haavat joihin tökkääminen on mahdollisesti saanut aikaan kipeitä tuntemuksia ja näin oppia itsestään jotain. toisaalta tästä on tähän mennessä ainakin se hyöty ollut että olen tosiaan huomannut sen ettei minulla ollut mahdollisuutta toimia muuten kuin nyt olen toiminut.
tämä kaipaa hieman taustaa, lyhyesti.
suhde päättyi minun päätöksestä. se oli pakko katkaista siksi ettei mikään suhde elä muutamalla tunnilla viikossa, kaverit ja "bilettäminen" oli hänelle yli kaiken ja toistuvista lupauksista muuttumisesta ja rakkaudentunnustuksista huolimatta mikään ei koskaan muuttunut. tai sitten hänellä oli hauskempaa muualla. yhtäkaikki, väsyin siihen kaikkeen.
toisaalta itselläni oli, ja on vieläkin, tarve mennä elämässä kohti sanoisinko syvempiä arvoja ja jonkinlaista rauhallisuutta.
joten näin menimme eri suuntiin, lyhyesti kerrottuna.

Jameson, ihailen viisauttasi. Ihmeellistä, kuinka sinun kertomuksesi, sinun "satusi" on terävä esimerkki siitä, kuinka elämäsi, todellisuutesi muuttui oman valintasi myötä. Sinä valitsit RAKKAUDEN. Luvassa on lisää ihmeitä, jotka avautuvat edessäsi omien uskomuksiesi ja valintojesi myötä. Luota sydämesi ääneen. Oman mielen analysointi, järkeily eivät johda sinua löytämään sydämessäsi olevaa totuutta. Kuuntele sydäntäsi ja luota siihen. Antaudu rakkaudelle sydämessäsi. Saat nähdä ja kokea ihmeitä ja aina vain enemmän rakkautta. Älä murehdi tai huolehdi ex-kumppanisi puolesta. Rakasta häntä sydämessäsi, hänen täytyy tehdä omat valintansa. Sinä et menetänyt rakkautta, vaan valitsit RAKKAUDEN. Emme tiedä, ehkä polkunne johtavat jälleen yhteen, tai sitten ei.

Jameson, kirjoitin tämän vastaukseni sinulle, mutta yhtä lailla se on vastaus minulle itselleni.
Aurinko paistaa
sinikka

Jameson kirjoitti:

itseäni hieman puutteellisesti. tällä pohdinnalla ei nyt ole tarkoitus kaivella syyllisiä esiin, syyllisiähän ei oikeasti kai ole, vai mitä?
tarkoituksena on nimenomaan tunnistaa itsessään/toisessa ne haavat joihin tökkääminen on mahdollisesti saanut aikaan kipeitä tuntemuksia ja näin oppia itsestään jotain. toisaalta tästä on tähän mennessä ainakin se hyöty ollut että olen tosiaan huomannut sen ettei minulla ollut mahdollisuutta toimia muuten kuin nyt olen toiminut.
tämä kaipaa hieman taustaa, lyhyesti.
suhde päättyi minun päätöksestä. se oli pakko katkaista siksi ettei mikään suhde elä muutamalla tunnilla viikossa, kaverit ja "bilettäminen" oli hänelle yli kaiken ja toistuvista lupauksista muuttumisesta ja rakkaudentunnustuksista huolimatta mikään ei koskaan muuttunut. tai sitten hänellä oli hauskempaa muualla. yhtäkaikki, väsyin siihen kaikkeen.
toisaalta itselläni oli, ja on vieläkin, tarve mennä elämässä kohti sanoisinko syvempiä arvoja ja jonkinlaista rauhallisuutta.
joten näin menimme eri suuntiin, lyhyesti kerrottuna.

Jamesonille

http://www.unitingtwinflames.com/about_twinflames.html

http://www.heartflamepublishing.com


sinikka

sinikka kirjoitti:

Sisar, vastaukset omiin kysymyksiisi löytyvät vain ja ainoastaan sinusta itsestäsi. Sinä löydät ne ITSE matkallasi eheyteen, onneen: RAKKAUTEEN. Löysit tämän viestin ja sen tarjoaman vastauksen. Kirjoitit, että et usko satuihin. Uskotko sellaisiin satuihin, jotka perustuvat onnettomuuteen, suruun, valehteluun, alkoholin käyttöön ratkaisuna pahaan oloon: siihen, että sinun elämäsi ei voisi olla onnellinen ja rakkaudentäytteinen? Ymmärrätkö, omat syvällä sydämessäsi olevat uskomukset ovat näkyvillä siinä toedellisuudessa, jonka olet itsellesi rakentanut. Tulet löytämään lisää vastauksia riippuen siitä minkälaiseen satuun VALITSET uskoa.
Aurinkoterveisiä sydämestäni Sinulle, Sisar
sinikka

vasta eron jälkeen huomaan miten luulin ihan väärin,uskoin tuntevani toisen että jopa pääti asioita hänen puolesta!Miksi? Mutta eroa en kadu,koska vapautin toisenkin!

sinikka kirjoitti:

Hei Jameson,

en kuvittelekaan tietäväni oikeita vastauksia ja totuutta ei tiedä kukaan. Mutta nämä kysymykset askarruttavat itseäni ja siksi näitä tuumaan. Totuus on itse elämä ja muuttuvainen, mutta tämä projektio ja heijastus on kyllä ihan tosi asia. Mutta ei niinkään helppoja ja yksioikoisia vastauksia antava, koska yhtälailla minä jouduin miettimään, että MIKSI rakastuin ihmiseen, joka vain löysi omia vikojaan minusta, ja oli sokea minun kauneudelleni, sisäiselle ja ulkoiselle. Oma sisäinen todellisuutemme heijastuu ulkoisessa todellisuudessa ihmissuhteissamme. Ainoa vastaus rakastaviin ihmissuhteisiin on vain oppia rakastamaan itseään. Vaikeudet suhteissa eivät johdu suhteen toisesta osapuolesta, vaan omista sisäisistä esteistämme, jotka rakastuminen aktivoi. Sanotaan, että jos näet tai tunnistat kielteisen piirteen kumppanissasi, jota et voi olla siis näkemättä hänessä, ja se aiheuttaa sinussa tarpeen "reagoida", se ärsyttää sinua, niin se tarkoittaa sitä, että sama piirre on kätkettynä itseesi. Kumppanisi ulkoistaa vain sen mitä itsessäsi on piilossa. Ja voi olla niin, että toisessa ei sitä piirrettä tavallaan ole, mutta heijastat oman piirteesi, peilikuvan tavoin kumppaniisi. Yksi klassinen esimerkki on se, että jos koko ajan epäilet kumppanisi pettävän sinua vaikka ainoastaan ajatuksissaan, niin sinä olet teistä se, joka on epäluotettava. Mutta on myös sellaista heijastamista, joka perustuu meissä itsessämme oleviin syviin toiveisiin. Ihminen, joka kaikin tavoin on osoittautunut epäluotettavaksi, mutta sinä vain aina yhä haluat luottaa tähän ihmiseen, niin se kertoo vain tarpeestasi saada nähdä ja kokea ko. ihminen luotettavana. Esim. jos naisen isä on lapsena ollut epäluotettava, niin naisella saattaa olla tarve heijastaa tämä isäsuhteensa kumppaniinsa; hän voi vetää puoleensa kumppanin, joka on epäluotettava (aivan kuten naisen isäkin) ja silti nainen aina vain haluaa uskoa että mies on luotettava. Naisen opittua rakastamaan itseään hän vetää puoleensa luotettavan kumppanin, ja näin menneisyyden haava parannetaan. Voi ehkä toimia toisinkin päin. Että on vaikeuksia luottaa kumppaniinsa, koska oma isä/äiti on ollut epäluotettava. Tavallaan ainoa keino parantua, on nojautua ainoastaan itseensä, rakastaa itseensä, ja luopua heijastuksista, yrittää nähdä ihmiset sellaisina kuin ovat vikoine päivineen. Siitä alkaa oman itsen eheytyminen. Eikö se ole niin, että rakkaussuhteessa ihmiset elävät uudelleet lapsuutensa traumat ja epäilykset. Vasta kun ihminen tuntee itsensä tarpeeksi turvalliseksi, niin hän alkaa antautua ja katsoa psyykellänsä silmiin omia pelkojaan. Eli tästä johtuu se, että läheisyys pelottaa. Ei helpolla haluta antautua rakastumiselle, syville tunteille ja asettua alttiiksi. Kuitenkin rakkaus tarkoittaa juuri eheäksi tulemista. Pelko voi olla niin voimakas, että rakkaus ja rakastuminen torjutaan (pitkässäkin avioliitossa) ja ne itsessä olevat vaikeat tunteet syyllistetään toiseen ihmiseen, kumppanin syyksi. Ja erotaan. Ja mihinkäs ne kivuliaat tunteet katoaisivat kumppanin vaihdon myötä, kun ovat yhä siellä missä alunperinkin olivat. Ja vaikka suhteessa olisikin henkistä tai fyysistä väkivaltaa, niin syyt on yhä molemmissa. Tällainen kuvio mahdollistuu, koska molemmissa on tarvetta näytellä tällaista kuviota. Eli kiusatulla ja kiusaajalla ei juuri ole eroa. Jossain vaiheessa ihminen ehkä tajuaa ja oppii, että hän on itse menneisyytensä vanki. Pelko kuuluu menneisyyteen, ei nykyhetkeen. Rakastava suhde kuuluu nykyhetkeen, ei menneisyyteen.

Se ihminen, jonka kanssa olet tällä hetkellä, hän on sinulle Se Oikea. Tuntuu suhteenne sitten kuinka "huonolta" hyvänsä. Koska kumppanisi peilaa ulos sitä, mitä sinulla on sisimmässäsi. Kahden ihmisen kohtaaminen ja "rakastuminen" ei ole koskaan sattuma, tai huono/ väärä valinta. Kun tappelet kumppanisi kanssa, tappelet oman sisimpäsi kanssa. Jokainen vika, jonka näet muissa, koskettaa heikkoutta, jota et halua nähdä itsessäsi. Kaikki vaikeat ja tuskalliset tunteet, jota rakkaussuhteemme meissä herättää, ei johdu suhteen toisesta osapuolesta, vaan se johtuu meistä itsestämme, meissä itsessämme oolevista vanhoista haavoista, niiden synnyttäneistä tunteista. Todellisuudessa rakkaus on mahdollisuus eheytymiseen. Tämä länsimainen kulttuuri opettaa meille, että rakkaus on jotain minkä pitäisi tehdä meidät jatkuvasti onnelliseksi. Niin se varmaan tekeekin, sen jälkeen kun olemme tehneet eheytymistyömme. Mutta "huono" avioliitto ei ole umpikuja, vaan mahdollisuus molemmille puolisoille löytää todellinen itsensä, ja rakkaus.

Lähde: Polku rakkauteen. Deepak Chopra. Suomalaisessa kirjakaupassa noin 6e. Hieno kirja, kansainvälinen bestselleri, eikä syyttä.

.. mielenkiintoista lukea tekstiäsi.. juuri eronneena. pohtia omaa itseään ja omaa käytöstään tekstisi kautta..

-kipeää tekee-

autere n kirjoitti:

.. mielenkiintoista lukea tekstiäsi.. juuri eronneena. pohtia omaa itseään ja omaa käytöstään tekstisi kautta..

-kipeää tekee-

Autere hyvä, kaikki järjestyy. Usko itseesi ja pidä itsestäsi hyvää huolta.
sinikka