Menin uuteen työpaikkaan 9 vuotta sitten, rakastuin työkaveriin (nainen), se oli kitumista vajaa 5 vuotta, koska nainen oli suhteessa. Muutaman face viestittely vaihdettiin ja yhdessä viestissä hän rivien välistä tunnusti että tunteita on. Mutta koska hän ei suostunut/voinut tavata, yritin vältellä häntä ja olemasta samassa huoneessa, esim. kahvio. Silti tuona aikana nainen oli koko ajan mielessä, ikään kuin syvää koti-ikävän tunnetta rinnassa päivittäin.
No tämä nainen onneksi vaihtoi työpaikkaa, tuostakin alkaa olemaan jo 4 vuotta ja onneksi ei ole enää mielessä.
Pari vuotta sitten tapasin yhden naisen netissä. Alkuun hän oli mukava, mutta tämä paljastui täysin narsistiksi, kutsun häntä "hitleriinaksi". Loppuajasta tuntui jopa ahistavalta mennä tämän naisen luo. Hän ei enää sytyttänyt luonteensa takia edes seksuaalisesti. Tuntui että hän vain käytti minua rahallisesti hyväksi ja yritti saada täysin oman kontrollin alaisuuteen, että olisi pitänyt olla kuin robotti joka käy tienaamassa hänelle vain rahaa, itse kun hän oli työtön. Melkein aina oli isoja riitoja. Huh huh kun ero tuli, se oli ISO helpotus, olen nauttinut 100% sinkkuudestani nämä viimeiset pari vuotta.
Mutta mutta... näinä viime vuosina, ensin iso rakastuminen ja sitten tuommoinen narsisti hitleriina, tuntuu että joku sulake on kärvähtänyt? En tunne enää oikein ketään naista kohtaan yhtään mitään, eli vähän kuin ihmisenä katsot apinoita, ne on vain jotain toisia olioita joita näet ulkona.
Olen tosissaan miettinyt että ehkä elän loppuelämän sinkkuna, ihan ok näinkin asiat menee, en edes kärsi yksinäisyydestä. Koiran vois ehkä hommata seuraksi.
-mies
No tämä nainen onneksi vaihtoi työpaikkaa, tuostakin alkaa olemaan jo 4 vuotta ja onneksi ei ole enää mielessä.
Pari vuotta sitten tapasin yhden naisen netissä. Alkuun hän oli mukava, mutta tämä paljastui täysin narsistiksi, kutsun häntä "hitleriinaksi". Loppuajasta tuntui jopa ahistavalta mennä tämän naisen luo. Hän ei enää sytyttänyt luonteensa takia edes seksuaalisesti. Tuntui että hän vain käytti minua rahallisesti hyväksi ja yritti saada täysin oman kontrollin alaisuuteen, että olisi pitänyt olla kuin robotti joka käy tienaamassa hänelle vain rahaa, itse kun hän oli työtön. Melkein aina oli isoja riitoja. Huh huh kun ero tuli, se oli ISO helpotus, olen nauttinut 100% sinkkuudestani nämä viimeiset pari vuotta.
Mutta mutta... näinä viime vuosina, ensin iso rakastuminen ja sitten tuommoinen narsisti hitleriina, tuntuu että joku sulake on kärvähtänyt? En tunne enää oikein ketään naista kohtaan yhtään mitään, eli vähän kuin ihmisenä katsot apinoita, ne on vain jotain toisia olioita joita näet ulkona.
Olen tosissaan miettinyt että ehkä elän loppuelämän sinkkuna, ihan ok näinkin asiat menee, en edes kärsi yksinäisyydestä. Koiran vois ehkä hommata seuraksi.
-mies
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.