Onko jättäminen ainoa vaihtoehto?
Olen kohta kolme vuotta seurustellut poikaystäväni kanssa, ja alkoholi on liittynyt kuvioon alusta asti. Hän on työtön, eikä ole löytänyt töitä. Sanoo, että kun ei ole aamulla nousua mihinkään niin se on sama minä päivänä ottaa. Juominen on vain kasvanut ja pahentunut vuosien varrella. Unettomia öitä ja huolia on mahtunut mukaan monia.
Yleensä jos hän sanoo viikolla että hakee kaljaa, tulee kaupasta mäyräkoira. Sikspäkki on kuulemma liian vähän. Toisinaan ilta menee ihan ok, hän juo ja laittaa nukkumaan. Kuitenkin joskus juomista on vaikea lopettaa...
Viikonloppuisin hän ryyppää lähes poikkeuksettomasti vähintään yhden illan. Se olisi minusta ihan ok, mutta juominen voi venyä kahden, kolmen päivän mittaisiksi putkiksi. Pitää aina juomisen alkaessa miettiä ottaakohan hän ehkä huomennakin..?
Kun hän on humalassa joudun kaikin tavoin yrittämään miellyttää häntä, ettei vain suuttuisi ja jatkaisi juomista huomennakin.
Humalassa mies on hyvällä päällä tai huonolla...Hän saattaa kohdella minua todella törkeästi kännissä mutta ei aamulla muista mitään. Joskus taas on ystävällinen. Mieliala voi muuttua sekunnissa, hän saattaa esimerkiksi sanoa että ei halua seurustella, sitten taas yhtäkkiä haluaa.
2-5 päivän mittaisia ryyppyreissuja hän tekee satunnaisesti, nytkin hän on lähtenyt sellaiselle ja ei ole paljon pitänyt yhteyttä tänään, sanoi tulevansa sunnuntaina.
Olen yrittänyt vaikka mitä, koska rakastan miestä niin paljon silloin kun hän on selvinpäin. Selvillä hän on mitä ihanin ja huomaavaisin kumppani. Olen uhkaillut, puhunut järkeä, hän on ottanut antabus-kapseleita, olen yrittänyt tehdä sopimuksia ja luottaa, uskoa sekä toivoa. Aina olen antanut anteeksi, koska hän lupaa muuttua ja vaikuttaa olevansa aidosti pahoillaan. Tiedän että se on typerää, mutta aina vain uskon että tulevaisuudessa hän muuttuu kun saa töitä tms.
Minä olen tullut siihen tulokseen että hänellä on alkoholiongelma, kai olette samaa mieltä? Itse myöntää asian, mutta ei oikeasti siihen usko.
Olen kohta kolme vuotta seurustellut poikaystäväni kanssa, ja alkoholi on liittynyt kuvioon alusta asti. Hän on työtön, eikä ole löytänyt töitä. Sanoo, että kun ei ole aamulla nousua mihinkään niin se on sama minä päivänä ottaa. Juominen on vain kasvanut ja pahentunut vuosien varrella. Unettomia öitä ja huolia on mahtunut mukaan monia.
Yleensä jos hän sanoo viikolla että hakee kaljaa, tulee kaupasta mäyräkoira. Sikspäkki on kuulemma liian vähän. Toisinaan ilta menee ihan ok, hän juo ja laittaa nukkumaan. Kuitenkin joskus juomista on vaikea lopettaa...
Viikonloppuisin hän ryyppää lähes poikkeuksettomasti vähintään yhden illan. Se olisi minusta ihan ok, mutta juominen voi venyä kahden, kolmen päivän mittaisiksi putkiksi. Pitää aina juomisen alkaessa miettiä ottaakohan hän ehkä huomennakin..?
Kun hän on humalassa joudun kaikin tavoin yrittämään miellyttää häntä, ettei vain suuttuisi ja jatkaisi juomista huomennakin.
Humalassa mies on hyvällä päällä tai huonolla...Hän saattaa kohdella minua todella törkeästi kännissä mutta ei aamulla muista mitään. Joskus taas on ystävällinen. Mieliala voi muuttua sekunnissa, hän saattaa esimerkiksi sanoa että ei halua seurustella, sitten taas yhtäkkiä haluaa.
2-5 päivän mittaisia ryyppyreissuja hän tekee satunnaisesti, nytkin hän on lähtenyt sellaiselle ja ei ole paljon pitänyt yhteyttä tänään, sanoi tulevansa sunnuntaina.
Olen yrittänyt vaikka mitä, koska rakastan miestä niin paljon silloin kun hän on selvinpäin. Selvillä hän on mitä ihanin ja huomaavaisin kumppani. Olen uhkaillut, puhunut järkeä, hän on ottanut antabus-kapseleita, olen yrittänyt tehdä sopimuksia ja luottaa, uskoa sekä toivoa. Aina olen antanut anteeksi, koska hän lupaa muuttua ja vaikuttaa olevansa aidosti pahoillaan. Tiedän että se on typerää, mutta aina vain uskon että tulevaisuudessa hän muuttuu kun saa töitä tms.
Minä olen tullut siihen tulokseen että hänellä on alkoholiongelma, kai olette samaa mieltä? Itse myöntää asian, mutta ei oikeasti siihen usko.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Menepä kysymään tuolta terveys - alkoholi-palstalta, saat hyviä ja "oikeita" neuvoja sekä linkkejä, miten voit asiaa ruveta hoitamaan.
Nyt vain mahdollistat miehesi juomisen.
Laitoin sinnekkin sitten, kiitti neuvosta en ollut tuota palstaa huomannutkaan...
Heippa!
Mulla lähes samanlainen tilanne, haluatko kirjoitella kanssani?
Ikävä kuulla että jollakulla muullakin on asiat yhtä huonosti kuin mulla.
Voisin kirjoitellakin, tällähetkellä mulla ei vaan ole sähköpostia (jos siis tarkoitit että sähköpostin kautta..?), pitäis käydä tekemässä sellainen.
Jos vaan pystyt hankkimaan sähköpostin, niin voitais kirjoitella ja vaihtaa ajatuksia. Ilmoita
tänne sähköpostiosoitteen, kun sellaisen saat? Kyllä kirjeetkin kelpaa yhtä hyvin.
Luin kirjoituksesi. Elämästäni meni 10-vuotta tuollaisen alkoholiriippuvaisen ihmisen kanssa. Jos haluat säästää itsesi.. lähde jo nyt. Piilopullot ja muut tulevat kuvioihin mukaan. Alkoholisti ei osaa välittää muusta kuin itsestään. Kuningas alkoholi on rakkauttakin väkevämpi, joten useinmiten on paras luovuttaa taistelussa sitä vastaan.
Matti Nykänen ja Mervi on hyvä esimerkki suhteesta, jossa se alkoholi näyttelee aina pääosaa. Ja se Mattikin on niin mukava selvinpäin.
Kyllä minä sisimmässäni tiedän että ei tämä ole oikeaa elämää. Kuitenkin on niin vaikea yrittää olla välittämättä ja lopettaa suhde.
Nytkin tappelen kokoajan itseni kanssa että soitanko hänelle vai enkö soita. Kun ei ole päivään ottanut mitään yhteyttä niin alkaa jo huolestumaan. Olen silti päättänyt olla soittamatta, tulee vaan pahempi mieli. Kylläpä olisi ottanut yhteyttä jos kiinnostaisi...
Vastauksesi on kuin omasta elämästäni. Noin minäkin aina ajattelin . Kun rahat oli loppu niin sitten minuun otettiin yhteyttä. Kyllä sinun täytyy ottaa askel ulos tuosta suhteesta. Usko minua. Kun teet päätöksen ja jaksat raskaimman yli niin elämäsi alkaa uudestaan. Olen kokenut tämän kaiken joten tiedän mistä puhun. Kuuntele omaa sisintäsi, mutta muista jos valitset jatkaa tällä tielläsi se tulee olemaan raskas ja pitkä ja aina vaikeampi erota.
käske muualle juomaan niitä kaljojaan ja pidä viikon
tauko ennen kuin päästät takaisin sillä ehdolla että
pysyy kuivilla tai se on seuravaksi ero.alkoholistin
ainoa vaihtoehto on nolla linja ei mitään alkoholituotteita ei edes korkillista.kuntokin siinä hommassa menee(kokemusta on)
moi epätoivoinen...hmm mulla on itella saman tapainen ongelma jätkä kamun kanssa..hän juo melkein joka viikonloppu ja minä itse aika harvoin minua harmittaa kun poikaystäväni ei pysty muuten näyttää tunteita paitsi kännis ja minusta tuntuu aika pahalta se ku joudun aina kattelee hänen juomista ja kattoo vierestä kun hän haastaa joittenkin kanssa riitaa toinen on se että joudun pitää hameta ja jos mulla ei ole hametta hänen aikana päällä hän uhkailee että saan selkääni tai vaihtuu muija..mutta olen aina peloissani kun hän on tarpeeksi humalassa pelkään että hän suuttuu jos hälle sanoo jotain..olen puhunut hänelle tosta viikonloppu juomisesta mut hän on vaan ohittanut asian mut kyl hän sit joskus huomaa sen kun kuin paljon siihen menee rahaa..usein humalassa oollessa hän ei muista mitä on tehnyt tai puhunut...meillä on aika monta kertaa mennyt välit poikki tämä on nyt kolmas kerta kun yritämme uudestaan..minä itekin rakastan häntä tosi paljon mut toivon että hänkin joku päivä ymmärtää miltä minusta tuntuu kun kattelen hänen juomista..mutta vastaile takas jos sait apua tai uutta tietoa minun jutusta kerron mielusti lisää tai voin antaa jotain minun neuvoja jota ite olen käyttänyt
...omalta tulevaisuudeltasi.
Itse seurustelin kaksi vuotta vastaavanlaisen miehen kanssa. Selvinpäin mitä kultaisin, mutta humalassa kamala, eikä myöhemmin muka muistanut ikäviä tekojaan. Aina juomisesta johtuneiden riitojen jälkeen lupasi parantaa tapansa, kunnes pölyn laskeuduttua korkkasi taas. Saatuani tarpeekseni otin välimatkaa selvittääkseni itselleni mitä haluan, siis täydellinen välien katkaisu joksikin aikaa, enkä pehmennyt, vaikka hän sydäntäsärkevästi valitti, ettei voinut edes saada unta ilman minua (joutui käyttämään mm. unilääkkeitä kuukauden verran erosta). Muutamassa kuukaudessa huomasin, että selviydyn ilman häntäkin ja voin elää parempaa ja onnellisempaa elämää ilman jatkuvaa pelkoa seuraavasta ryyppyreissusta, känniriidoista ja loukkaavista sanoista. Siitä on kulunut nyt 4 vuotta ja elän onnellista elämää, eikä käy yhtään kateeksi hänen nykyistä avovaimoaan, joka kiltisti seuraa perässä, kun mies on heitetty ulos baarista liian humalatilan ja kännitappeluiden takia.
Jokainen ansaitsee kunnioitusta puolisoltaan eikä pidä sietää sellaista, mitä e tulevaisuudeltaan muutenkaan halua.
Kuten varmasti huomaat, meitä on monia ja kaikilla sama neuvo; eroa. Kun olet ottanut etäisyyttä huomaat, että ei ollut mitään tekemistä rakkauden kanssa, vaan olet läheisriippuvainen, niinkuin muutkin alkkarin puolisot on. Hoida siis ennemmin itsesi kuntoon (eroon omasta riippuvuudesta) sitten vasta mieti miten voit auttaa miestä, sikäli jos sinua enää silloin kiinnostaa pätkääkään.
AA ei auta kovin onnistuneesti nuoria ihmisiä, sillä siellä on puleja jotka on juoneet kymmeniä vuosia. Siinä sitten uusi tuore alkoholisti huomaakin, että enhän minä vielä mikään alkkari olekaan, kun en ole vielä noin pohjalla käynyt ja saa taas uuden syyn kieltää ongelmansa. Niiden kuuluu käydä niin pirun pohjalla, ennenkuin ne uskoo, jos uskoo sittenkään. Sinne ei kannata mennä mukana.
mä olin 1,5v sitten kyselemässä samoja asioita, sain samanlaisia vastauksia jne... Ja lopulta pystyin jättämään miehen. Se oli paras päätös lyhykäisen elämäni aikana.. Ekat pari kuukautta oli todella vaikeaa, mutta se on totta että aika parantaa haavat. Mies meni entistä huonompaan jamaan sen jälkeen kun lähdin, ja käytti sitä kans hyväksi, soitteli että etkö tajua kuin rappiolla olen jnejne, haluan takaisin hyvät ajat blaablaa.. Sitä enemmän tajusin kuinka kauan olen ollut huonossa suhteessa, jossa en yhtään voinut elää kahleitta. Aina sai miettiä miehen kautta kaikki asiat. Kuinka ihanaa elämä onkaan nyt kun olen löytänyt miehen, joka satavarmasti tulee kotiin yöksi poikien illasta, joka ei ole tuhlannut tiliä baari-illan jälkeen, joka ei koskaan solvaa minua kännissä eikä selvinpäin, joka arvostaa ja kunnioittaa minua uskomattoman paljon. Uskon taas tulevaisuuteen ja puhtaaseen rakkauteen. Onneksi itse olen nyt tässä tilanteessa että voin sanoa neuvoja, saman kokeneena. Mies tuskin koskaan muuttuu. Voi olla hyviä aikoja, mutta ne huonot ajat paisuvat alkoholin myötä niin suuriksi että hyvät hetket eivät riitä. Oman onnesi tähden, lähde.
Juttus oli ihan ku olisin sen itse kirjoittanut. Samalla systeemillä meilläkin arki pyörii.Mies on pääasiassa viikonloppukännääjä, mutta kyllä viikollakin maistuu ainakin jos "vi***aa". Mielialan vaihtelut on kai ne rankimmat, kun ei tosiaan voi yhtään olla varma että tilanne on sama ku 5 minuuttia aiemmin. Seurustelun hän on pistänyt poikki jo kymmeniä kertoja jne. Viikonloppuisin sitten katoaa jonnekin liikenteeseen ja soittelee kännisiä puheluita, ja edelleen kun puhelimeen vastaan, niin ei ikinä tiedä minkälaista tekstiä sieltä milloinkin tulee. Tunnustaa että alkoholi on ongelma, mutta ei aio tehdä asialle mitään (paitsi morkkiksessa puhuu Antabuksesta jne), kun se olis muka niin hävettävää ja pelkää jäävänsä jostain kivasta jutusta paitsi, jos kaverit lähtee ryyppäämään ja itse ei. Rankkaa tää on mutta jossain ne tulee rajat vastaan eli jos en enää jaksa , lähden ja silloin on myöhäistä enää vinkua takaisin. Toivottavasti miehelle tulee se juomisen raja ennen sitä :)
Voimia
ps. ootko käyny esim päihdelinkin sivuilla, sieltä meitä samassa tilanteessa olevia löytyy useampia