Eron yhteydessä puhutaan yleensä osituksesta, tunne-elämästä ym. Mutta entäpä kun tilanne kärjistyy niin että saman katon alla oleminen on mahdotonta. Mies ei eroa haluaisi vaikka yhteiselämäkään ei onnistu ja on heittäytynyt monella tapaa hankalaksi. En tiedä kuinka kauan menee että saan oman asunnon ja kuinka selvitä siitä ajasta. Lapsia meillä ei (onneksi) ole. Sukulaset ym. asuvat toisella puolella puolella Suomea koska olemme muuttaneet työn perässä muualle. Täällä minulla on vain lähinnä hyvänpäivän tuttuja joiden nurkkiin en voi mennä. Onko saman kokeneita ihmisiä?
Käytännön asiat
Pulassa
81385
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Käy kuntasi sosiaalitoimen juttusilla. eiköhän sieltä pystytä purkamaan pattitilanetta.
Sama tilanne on ollu jo pari kertaa ennenkin koska kysymyksessä on yhtäkkinen tilanne en ole osannut varata aikaa etukäteen joten ekat päivät olin hotellissa ja kun lopulta pääsin juttusille suhtautuminen oli se että en ollut saanu turpaan joten turvakotiin en kuulu ja vaikka elämä oliskin kun suoraan helvetistä etusijalla on tietysti (ja tottakai pitääkin olla lapsiperheet) joten suositeltiin että mene nyt vaan vielä kotiin ja yritä olla jotenkin. Otettiin yhteyttä mieheen ja kun oli asiallinen puhelimessa niin kaikkihan on ok. Lopulta loppui rahat hotellielämään joten kun mies lupaili parannusta niin menin takas että pääsin kotiin vaikka tiesin että "muutos" kestää vain hetken. Siellä ollessa en voinut viedä asunto asiaa eteenpäin mies olis heittäytyny piruks jos ois saanu tietää enkä voinu asiaa salassa hoitaa joten tilanne siirty eteenpäin ja lopulta oli taas pattitilanne lopulta pääsin asunnottomien asuntolaan laitapuolen kulkijoiden seuraan kunnes lopulta olin henkisesti loppu enkä tiennyt kauanko kestää kunnes saan kämpän joten sama toistui. Nyt olen väliaikaisessa majoituksessa en tiedä mitä ensi viikko tuo tullessaan mutta tunnelin päässä häämöttää jo valoa voi olla että mulla on vielä asunto tässä kuussa kun vain tietäis miten siihen asti. Jahka tää kaikki on ohi ja olen selvinny tästä kunnialla taikka ilman selvitän vielä asiaa jos vielä jolla kulla muulla olis helpompaa.
Hankalaa se välillä on,mutta koita nyt kuitenkin pitää perusasioista kiinni,äläkä mene mihinkään juoppomajoitukseen,jollet juoppo ole.Ero vireille,onko jo?Ja vaatimus saada jäädä asumaan nyk.asuntoon-onko vuokra/omistus/mikä?Etkä tuhlaa rahojasi hotelleihin,torvi!! Asut kylmän rauhallisesti omassa kodissasi siihen saakka,kunnes eron myötä ratkaisu kummankin uudesta asumismuodosta tulee!Jos mies heittäytyy väkivaltaiseksi,pääset turvakotiin.Mutta jos hän taas on ihan rauhanomainen,eikä henkesi ole uhattuna,neuvon laittamaan jäitä hattuun ja asumaan ihan pokkana kotonasi-olipa miehesi siellä tai ei.
Jos olet töissä,voit vuokrata itsellesi asunnon muualta.Jollet ole,laitat paperit vetämään kuntasi asuntotoimistoon.Parasta olisi käydä joko lääkärin juttusilla ja kertoa ihan kaikki(jos olet ihan loppu) ja kysyä neuvoa,sieltä yleensä löytyy ymmärtämistä vaikeissa elämäntilanteissa.Mielellään auttavat ennenkuin olet IHAN loppu.Mielenterveys on tärkeä voimavara:jos sen menettää,voi kestää tosi kauan,ennekuin tasapainon saavuttaa uudelleen.Toivon sulle kaikkea hyvää,lähetän voimahaleja!!Itse olen saman kokenut!!
No joo ihan hyviä ajatuksia joitain asioita en ollu tullutkaan ajatelleeks. En muuten tosiaan ole mikään juoppo itse asiassa musta on tullu lähes absolutisti kun oon joutunu välillä näkeen sen kännistä sähläämistä niin oon alkanu vihata koko alkoholia. V...ttaa kun mies semmonen paska et osaa kiusata toisen äärirajoille ja ylikin mutta pitää huolen ettei tee mitään sellasta et saisin todisteita mistään. pelkään että saan hermarin tai jotain jos joudun oleen sen kans neljän seinän sisällä enää yhtään. Häpeen sen puolesta sitä millanen se todellisuudessa onkaan oon tajunnu sen itekki lopullisesti vasta viime aikoina. En edes halua jäädä siihen asuntoon ettei tarvii pelätä et on vielä joku päivä kännissä (tai ilman) oven takana rähjäämässä. Muutan kokonaan toiselle paikkakunnalle ja pidän huolen ettei saa tietää uutta osoitetta, saan itselleni mielenrauhan. Täytyy vaan ajatella että tästä kun jaloilleni pääsen niin oon taas vähän viisaampi ja osaan jatkossa pitää paremman huolen etten joudu tämmösiin tilanteisiin enää ikinä.
sulle jaksamista! Ja muista,että hermaria et saa,kun niin päätät ja sulla on selkeä suunnitelma mitä teet. Jos on puun ja kuoren välissä,nurkkaan ahdistettuna,voi se hermari tullakin,mutta vaikutat jo saaneen siihen yliotteen.Onnittelen,siitä se lähtee!
pahin vaihe on menossa kun siitä selviää,mutta helppoa se ei ole.
Hei,
Minulla sama ongelma kuin sinulla, mies ei haluaisi eroa ja on pakko asua saman katon alla ainakin niin kauan kun käytönnön asiat saadaan kuntoon. Minulla on vielä tässä kaksi lasta joita pitää ajatella ettei heidän koulunkäyntinsä kärsisi eli uusi asunto pitäisi olla lähellä koulua. Miten joillakin ero onnistuu nopeasti ja puolisot löytävät uuden asunnon, elämän ja jopa uuden puolisonkin tuosta vaan. Itse en uskalla edes unelmoida tuollaisesta.
Pettynyt
Minulla oli tilanne, jossa asuin avomiehen asunnossa 2 oman sekä yhden yhteisen lapsen kanssa. Perheessämme oli miehen alkoholin käytön takia sietämätöntä, jouduimme muutaman kerran yönselkään ja turvakotiin. Kävin AA-klinikalla puhumassa läheisen alkoholin käytöstä sekä mielenterveystoimistolla. Tajusin etten voi ihmistä muuttaa vaan voin vain itseäni muuttaa. Nämä keskustelut antoivat voimia odotellessa auntoa. Sain turvakodista sekä mielenterveyspuolelta lausunnot, joiden avulla ohitin asuntojonossa hakijoita ja asunto järjestyi lähistöltä muutamassa kuukaudessa. Sitten kun asunnon sain tulikin kauhu miten selvitä yksikseen lasten kanssa ja hausin perua koko jutun. Onneksi lopulta käsitin että emme voi asua yhdessä sillä lapsetkin pelkäsivät viikonloppuja kotona kun siellä oli päihtyneenä mieheni.
Kyllä sinäkin jaksat, elämä on rauhallista eron jälkeen. Siinä on odotukselle palkinto.