Toisen äkkipikaisuus huolettaa?

Huoli olemassa, mennyt huomioiden ja tulevaa pohtien? Itsekkyyttä ilmassa, kontrollin puutetta? Toisen kiinnostus voi muuttua hetkessä, onko tällaisen kanssa helppoa ja kannattaako yrittää roikkua pakkomielteisesti mukana? Onko toiseen luottamista vai rikkooko luottamuspula tulevan?

Epäily olemassa, et heikoilla jäillä olen, jos jatkan niin kuin ennenkin, hyvää odottaen ja toivoen paremmasta? Miettinyt olen moneen kertaan mennyttä. Ristiriitaisuudet herättäneet epäilyksiä ja tehneet minusta varovaisemman, ehkä hyvä niin? Ajatellut itseä välillä jopa toisen pelastajana, turhautunut nykytilanteessa? Siksi kirjoitin tämänkin pohdinnan.
6<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Unohdin mainita m-n

Äänestä

Pelastava ritari vetää nyt vain sellaisen johtopäätöksen, että tämä hyvänpäiväntuttu kuka ikinä ei kaipaa huseeraamistasi. Ihan vain sekotekstin perusteella sanon näin.

Äänestä
  • Näin alkanut sen itsekin ymmärtää, kiitos palautteestatasi, tuntemukset toisinaan sekoja, siksikin vaikeaselkoisia. Pikku hiljaa näin ulospääsykin mahdollista, kiusallisia tilanteita kokeneena.

    Äänestä

sama huoli kumppanista, on äkkipikainen ja saattaa suuttuessaan hajoittaa ihan mitä tahansa kodin tavaroita tai irtaimistoa. jatkuvan silmälläpidon alla, että mistä taas raivostuu ja hajoitus alkaa. muuten kyllä tekee kotitöitä ym. ei ole korvannut koskaan mitään hajoittamaansa ja on sen jälkeen kuin ei mitään olisi tapahtunut ja ihmettelee mistä asiasta mökötän.

Äänestä
  • Mulla oli isällä vähän samoja piirteitä, ei nähnyt itsessä koskaan mitään vikaa, vika aina muissa. Vaikea luonne ja raivostuessaan pelottava. Raivo kohtauksen jälkeen, hetken päästä, ihmetteli muiden käytöstä itseään kohtaan? Pelko ja uhkailu toimivat auktoriteetin luonnissa, mut todella huono tapa toimia, kostautuu myöhemmin monella tapaa./ ap

    Äänestä

Äkkipikaisuus on vihoviimeisiä luonteen piirteitä parisuhteessa. Äkkipikainen voi olla hyvinkin hullu.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Huoli olemassa, mennyt huomioiden ja tulevaa pohtien? Itsekkyyttä ilmassa, kontrollin puutetta? Toisen kiinnostus voi muuttua hetkessä, onko tällaisen kanssa helppoa ja kannattaako yrittää roikkua pakkomielteisesti mukana? Onko toiseen luottamista vai rikkooko luottamuspula tulevan?

Epäily olemassa, et heikoilla jäillä olen, jos jatkan niin kuin ennenkin, hyvää odottaen ja toivoen paremmasta? Miettinyt olen moneen kertaan mennyttä. Ristiriitaisuudet herättäneet epäilyksiä ja tehneet minusta varovaisemman, ehkä hyvä niin? Ajatellut itseä välillä jopa toisen pelastajana, turhautunut nykytilanteessa? Siksi kirjoitin tämänkin pohdinnan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu