klassiset vs. rytmimuusikot

Ovat klassisen ja kevyen musiikin soittajat erilaisia? suhtaudutaanko nuotteihin/keikkoihin/harjoitteluun eri tavalla?

Todellakin suhtaudutaan eritavalla.

Perus klassisen musiikin soittajat ovat musiikkiopistolla kerran viikossa käyviä opiskelijoita. Ne jotka jatkavat ammattiin asti siirtyvät johonkin kaupungin orkesteriin kuukausipalkalla soittamaan joka on tietääkseni n. 1299-3000 € välimaastossa.

Kun vastaavasti kevyenmusiikin soittajia on niin huru mycket että ei voi laskuissa enää pysyä. Jokanurkassa lumuilevia ja sieniä sateella syntyviä rämärockbändejä syntyy jatkuvasti ja niistä vain marginaali osaa oikeasti jotain soittaakin. Näille annetaan sitten vain 3 % levytys-sopimus ja ohjelmatoimisto shopparipahvit käteen.

Opiskelu-asenteista sen verran että klassisen musiikin puolella nuotit ovat elinehto kun taas kevyenmusiikin puolella vedetään pääosin fiiliksellä tai siis lahjakkaat soittajat vetää fiiliksellä. "Lahjattomat treenaa" vanha sanonta... Vaikka harjoittelu tekee mestarin.

Musiikin puolella soittajien kehittyessä henkilökohtainen kunnianhimo sen kuin kasvaa. Mutta jos kyse on jostain rivi-viulistista niin hänen kunnianhimonsa saattaa olla jossain aivan muualla.

Rokkibändeillä se kunnianhimo on siinä että he haluavat menestyä rockmusallaan ja vetää leipänsä sillä ja nämä harvat rokkarit sen myös tekee. Mutta probleemana on vain se että näitä rokkareita tai siis muusikoita/bändejä on aivan liikaa. Vaikka niistä suurin osa on puhtaita amatöörejä niin kyllä siellä seassa on todella hienoa jälkeä jota ei missään olla kuultu ja ikävää jos tällaiset superlahjakkuudet jäävät vain musiikinopettajaksi tai muuksi hanttiduunariksi elämänsä aikana kun muut rock-yhtyeiden keulakuvat kerkeävät kaatamaan maineensa ja mammonansa viihdenesteellä kurkustansa alas ja vajota alas kuin tähdenlento.

Klassisen musiikin puolella keikoille meneminenkin on paljon akateemisempaa kun orkesterin soittajat ovat siellä virassa. Kun taas kevyenmusiikin muusikot saavat liksansa milloin mistä. Suurin osa kevyenmusiikin muusikoista joutuvat suureen ahdinkoon jos soittotarjouksia ei kuulu tai ole. Siksipä ehkä varmin toimeentulonlähde muusikolla on musiikinopettaja/musiikkipedagogi.

Muusikkojen väliset jännitteet ovat yleisiä molemmilla sektoreilla sekä klassisella että kevyellä puolella. Sanoisin vielä että nämä jännitteet kuten suurimpana kateus kukkii eniten juuri jossain suurissa ja mahtavissa akateemisissa paikoissa kuten Sibelius-Akatemia sen pienet osastot (jazz) ja (Kansanmusiikki-osasto KAMU). Siellä on jatkuvasti ilmassa suunnaton kilpailuhenki joka henkisesti turruttaa ympäriltä kaiken yhteishengen ja aikaansaa koko porukan kilpailemaan jotain tuntematonta vihollista vastaan joka on heidän oma pelkonsa siitä että joku toinen on parempi kuin itse. Sama vitsaus vallitsee myös klasaripuolella. Siellä se saatetaan jopa ilmaista paljon räikeimmin sosiaalisesti kun jotkut vanhan koulukunnan musiikinopettajat klassisella puolella ovat erittäin julmia soitonopettajina. Samoin kateuden ja ylpeyden keinoja käytetään siekailematta hyväksi kyynärpäätaktiikalla molemmilla musiikkialueilla. Todelliset lahjakkuudet harvemmin näitä konsteja käyttää. Mutta myös kevyenmusikin kaupallisella alalla nämä kyynärpääkonstit ovat usein tie sinne "way in business".