Apua saa vasta kun on ongelmansa johdosta eläkkeellä ja työkyvytön. Oli kyseessä sitten mielenterveys tai vaikka työstä aiheutunut burnout.
Suomessa ei tunneta sanaa "ennaltaehkäisevä" minkään ongelman hoidossa.
Anonyymi
961
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Heh, heh. Vai eläkkeellä. Nykyään pidetään viimeiseen asti työssä vaikka minkäkuntoisia ihmisiä. Sairaslomaa jaellaan aina vain pari päivää välissä. Työstä "pääsee" pois vasta sitten kun itse lähtee tai saa potkut kun on burnoutin vuoksi söhlännyt pahasti, rikkonut jotakin, tms. Eikä sekään riitä: kun onnistuu vähäksi aikaa pääsemään työttömäksi lepäämään, niin työkkärintädit keksivät kyllä työtä: lähihoitajakouluun vain joka jannu karenssin uhalla. Väliä ei ole sillä onko nuppi kunnossa, selkä jo valmiiksi paskana, tms.
Sitähän aloittaja tarkoitti.
eihän ongelma ole mikään ongelma alkuvaiheessa. Jokaisella on monet addiktionsa joita ei oikeastansa tarvitsekaan ennaltaehkäistä. Näkymättömiä aihioita. Ei ole olemassa sellaista systeemiä joka osaa vuosia etukäteen tunnistaa jonkun ihmisen henk.koht. "ongelmat". Ihmisellä on ehdottomasti oma vastuu itsestänsä ettei hairahdu liian kauas polulta umpimetsään. Valinnoista on useinkin kysymys kun elämältä lähtee matto alta. Toki yllättäviäkin tilanteita tulee eteen. Meillä on taipumus kertoa asiat osatotuuksina jättäen osan faktoista kertomatta. Syy tilanteeseen löytyy helposti muista. "Vaimo petti ja minusta tuli alkoholisti". Otamme helposti nokkiimme jos meille kerrotaan totuus. Olemme joka päivä lopputulema siitä mitä olemme aiemmin elämässämme tehneet ja valinneet. Tein 7-vuotiaana päätöksen etten aloita tupakanpolttoa enkä juo viinaa. Eipä ole keuhkoahtaumaa, eikä vingu maksa. Varsin hyvin ennaltaehkäisevää opastusta on tarjolla, jos vain on "kuulo" ja vähänkään ymmärrystä. Elämä on brutaalia ja omat ohjenuorat ja periaatteet olisi hyvä valita nuorella iällä. Jos ei ole ohjenuoria niin ei ole sitä polkuakaan. Ohjenuorat eivät tee meistä kuolemattomia, mutta ohjenuorat auttavat valinnoissa ja myrskyissä.
Koronan takia työttömäksi jäänyt on varmasti työtön aivan omaa syytänsä. Katsos, ihan oma valinta.
Pointti on myös siinä että ihminen osaa valita itsellensä rakentavan elämänfilosofian riittävän nuorena. Tiedän se ei ole helppoa, kun on eteen tulevia hetkellisiä "haluja" jotka vievät mukanansa. Korona on nyt tässä hetkessä totta, mutta siksipä itsellä olisi hyvä olla jo etukäteen varautumiset ja ohjenuorat valmiina . Silloin ikävät tilanteet ja kaaos on hallittavissa. Muutoin puskista tulevat yllätykset laittavat hekessä elämän päreiksi ja palasiksi. Itse olen ollut työttömänä pitempiäkin aikoja, mutta suistunut en ole työttömyyden takia. Jos elää vain reagointimoodissa, silloin jää helposti jyrän ja telan alle. Joku tuli eteen kolmion takaa. Testamenttikin kannattaa laatia ajoissa. Elämä on lähtökohtaisesti hyvin brutaalia.Kalteva pinta. Eikä edes oikeudenmukaistakaan. Koronasta sekin, että moni on täysin piittaamaton turvaväleistä. On festarien ja terassien aika. Sekin on elämänfilosofiaan liittyvä valinta. Kunnioittaako toista ihmistä tai edes itseänsä.
Oma syy se koronaan sairastuminen on. Mitäs on niin laiska ettei ole varautunut etukäteen sairauksiin.
Ethän halunnut ymmärtää vieläkään. Aloittajan teemasta jos puhutaan. Ennaltaehkäisystä . Aloittajan mukaan suomessa ei tunneta sanaa "ennaltahkäisevä" minkään ogelman hoidossa eikä burnouteihin. Sehän ei pidä ollenkaan paikkaansa. Apua on saatavilla monenlaista. Apua jopa tuputetaan monesta suunnasta. Apua ei tietenkään ole täydellistä. Apua ei edes ole pakko ottaa vastaan jos ei halua. Oma ego lyö rajusti hanttiin jos joutuu puntaroimaan omaa elämäntapaansa kriittisesti. . Sitä rupeaa syyllistämään avun tarjoajaa. Ikään kuin omat ongelmat olisivat avun tarjoajan syytä. Ilmaisia ehkäisyvälineitäkin on saatavilla monessa kunnassa. Onko vastuunottaminen omasta ehkäisystä yhteiskunnan tehtävä ja vastuulla. Ei minusta.
Täysin totta. Oma isäni sai aikoinaan burnoutin (työnjohtajana oli kusipää joka esim. soitteli alaisilleen kotiin ja vittuili joten se on yksi suuri syy loppuunpalamiselle). Siitä sitten alkoikin sairastelukierre joka lopulta vei hänen työkykynsä. Kaksi tai kolme eri lääkäriä antoi hänelle työkyvyttyömyysdiagnoosin, mutta Kelan ihmeparantajien mielestä isäni oli kuitenkin edelleen työkykyinen. Onneksi lopulta pitkään jatkuneen "pommittamisen" jälkeen Kelan lääkärit uskoivat isäni olevan työkyvytön. Tämän jälkeen sosiaalitoimisto ja työkkärikin jättivät hänet rauhaan. Valitettavasti sairastelut olivat tehneet jo tuhojaan eikä isäni enää koskaan toipunut kunnolla.
Onneksi on lomat olemassa. Yläkropan osalta kivuliaat hellittäneet. Pienituloisen vaan on aherrettava lomalla pakastin täyteen,ja tulipa vähin juoksenneltua pitkin suota,ja kuusikoitakin. Että lakkaakin sai itselle,ja myytyä tatteja,mustikoita saan syödä pitkin talvea. Että eikun pian vuoroa kohti nukkumaan,ja kirjoittikin joku nyt vähän ihme asioista tähän ketjuun? Kyllä yli 50 vuotias jo huomaa,kun on vuosia tehnyt keskiraskasta,että ongelmia on,etenkin jaloissa,ja nuo muutkin tulesjutut vastaan käypi. Pumppukaan ennää jaksa niinkuin parikymppisenä. Eikä sitä nuoruutta valitettavasti myydä missään,mielellään hän sitä ostaisi 15 vuotta kun,että pääsisi alle neljäkymppuseksi. Tuo kyllä oli raskasta huumoria vakavasta asiasta,mutta näin se vain kello meillä ihmisillä käy. Eteenpäin kohti vanhuutta.