Vaimoni tekstiiliterroria

Olet väärässä, kyllä sanoo myös mun isäni sanoi usein pusero ja tarkoitti päälitakkia.

En minä laita sitä mihinkään! Ensin vaimoni motkottaa jostakin käyttömukavasta vaatteesta ja sitten se katoaa salaperäisesti.

Alusvaatteiden hankinnassa ei ole moittimista. Suorat housut, silloin harvoin kun tarve tulee, hoituvat siten, että parivuoteemme päiväpeiton päälle ilmestyvät kolmet housut. Vaimo antaa minun valita. Sanoo, että yhdet niistä jäävät. Minä saan päättää mitkä.
T-paitojen hankinta hoituu moitteitta.

Tuolle päällystakin epäilijälle sanon, että se kuuluu markka-ajan ostoksiin. Vaimoni on ostanut minulle yhden toppatakin mutta rakenteeltaan se sopii arktisiin olosuhteisiin joten käyttö on ollut vähäistä.
Tänä talvena hänen ostamansa tuulipusakka on kooste epämukavuuksista. Kangas on kevyttä lierua joten toisen käden saaminen hihaan vaatii omat temppunsa. Povari puuttuu täysin ja sivutaskut ovat matalahkot ja sulku yhdellä nepparilla.
Ei ole nainen paljoa oppinut kymmenien vuosien aikana tai sitten ei välitä.

Silloin harvoin kun olemme lähdössä yhdessä ulos, tapahtuu aina vaatetarkastus. Osaan melko pitkälle ennakoida mutta kokeillessani hyväksymisrajaa menee pukeutuminen usein uusiksi. Itse en kuvittele olevani mikään edustusukko.

Kymmeniä vuosia sitten yritimme käydä vaateostoksilla yhdessä. Se oli tuskallista ja teennäistä. Minä en lähde. Lenkkarit käyn ostamassa itse.

Tuo SPR/kierrätys on harkitsemisen arvoinen vaihtoehto.
Tosin, minusta kaiken tyyppiset rättiostokset ovat vastenmielisiä. Siksi tuo toiminto on urautunut nykyiseen malliin.
Aloituksen "terrori" on ilmaisuna hieman provosoiva.

Kun aktiviteetit ja mielikuvitus loppuvat niin luetaan näitä tikkuasioita.