Vai kehtaatteko myöntää varjonne?
Varjon tunnistaminen
Psykologi Carl Jung toi aikoinaan varjon arkityyppiä esille ja teki sen tunnetuksi käsitteenä. Jokaisella ihmisellä, jopa kaikkein herrasmiesmäisimmillä hyväntekijöillä sekä hartailla uskonnollisilla nunnilla on varjo.
Varjominä on eräänlainen pimeä osa itseä, jota yksilö ei ole hyväksynyt täysin. Varjo saattaa olla osittain piilossa, ja siihen tutustuminen saattaa ajoittain jopa pelottaa ihmisiä. Monesti varjoon tutustuminen vaatii työtä ja rehellistä itsetutkiskelua.
Imagon ylläpitäminen
Moni ihminen pitää yllä imagoa itsestään muille. On niin sanottu julkinen minä ja sitten on muilta salattu minä. Julkisuudessa henkilö saattaa puhua terveellisten elintapojen puolesta, postailla sosiaaliseen mediaan upeita kuvia luomuruokalautasista, kantaa mukanaan vihersmoothieta ja valita ravintolassa niin sanotun terveellisen ateriavaihtoehdon.
Ollessaan yksin kotona sama henkilö saattaa kuitenkin mässäillä suklaapatukoilla, korkata päivän päätteeksi pullon kirkasta ja syödä pikaruokaa. Tätä yksityistä puolta henkilö ei missään nimessä haluaisi muiden näkevän, sillä se romuttaisi hänen terveysimagonsa.
Positiivisen imagon ylläpitäminen ja varjon pitäminen piilossa muilta vie hirveästi energiaa. Koko ajan on ikäänkuin jännitystilassa: ”Mitä jos joku näkeekin minun ostavan suklaalevyn kaupasta?” Paljon helpompaa ja vapaampaa olisi olla oma itsensä ja myöntää varjo itselle. Kukaan ei pakota koko ajan syömään superterveellisesti ja pitämään yllä terveysimagoa.
https://valomedia.fi/henkisyys/tunnista-varjosi/
Someimagoa vai ei?
Varjon tunnistaminen
Psykologi Carl Jung toi aikoinaan varjon arkityyppiä esille ja teki sen tunnetuksi käsitteenä. Jokaisella ihmisellä, jopa kaikkein herrasmiesmäisimmillä hyväntekijöillä sekä hartailla uskonnollisilla nunnilla on varjo.
Varjominä on eräänlainen pimeä osa itseä, jota yksilö ei ole hyväksynyt täysin. Varjo saattaa olla osittain piilossa, ja siihen tutustuminen saattaa ajoittain jopa pelottaa ihmisiä. Monesti varjoon tutustuminen vaatii työtä ja rehellistä itsetutkiskelua.
Imagon ylläpitäminen
Moni ihminen pitää yllä imagoa itsestään muille. On niin sanottu julkinen minä ja sitten on muilta salattu minä. Julkisuudessa henkilö saattaa puhua terveellisten elintapojen puolesta, postailla sosiaaliseen mediaan upeita kuvia luomuruokalautasista, kantaa mukanaan vihersmoothieta ja valita ravintolassa niin sanotun terveellisen ateriavaihtoehdon.
Ollessaan yksin kotona sama henkilö saattaa kuitenkin mässäillä suklaapatukoilla, korkata päivän päätteeksi pullon kirkasta ja syödä pikaruokaa. Tätä yksityistä puolta henkilö ei missään nimessä haluaisi muiden näkevän, sillä se romuttaisi hänen terveysimagonsa.
Positiivisen imagon ylläpitäminen ja varjon pitäminen piilossa muilta vie hirveästi energiaa. Koko ajan on ikäänkuin jännitystilassa: ”Mitä jos joku näkeekin minun ostavan suklaalevyn kaupasta?” Paljon helpompaa ja vapaampaa olisi olla oma itsensä ja myöntää varjo itselle. Kukaan ei pakota koko ajan syömään superterveellisesti ja pitämään yllä terveysimagoa.
https://valomedia.fi/henkisyys/tunnista-varjosi/
Someimagoa vai ei?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Mä tykkään puhua egosta. Se mitä haluaisi olla.
Ja taas mikä todella on, on identiteetti.
Termit on termejä, mutta ehkä puhutaan samasta asiasta? 🤷♂️
Juu, imago on ehkä se julkikuva mikä tietoisesti halutaan julki näyttää ja samalla piilottaa ne todelliset "kasvot".
Se parempi julkikuva siis, kun mitä oikeasti onkaan. Tiedostaenkin.
No jotkut puhuu egosta. Ehkä imago-sana ei vaikuta niin mahtailevalle? 🤔
Se kuva mitä halutaan luoda ulospäin, ei välttämättä miellytä kuitenkaan sitä omaa itseä ja ehkä sitä vastaan kapinoidaan?
Mutta eikös kultainen keskitie olisi hyvä? 😬
No miellän egon ja imagon erilailla. Imago on nimenomaan julkisuuskuvaa.
Jotakin mikä ei välttämättä ole aitoa.
"Mutta eikös kultainen keskitie olisi hyvä?"
Voi olla, en tiiä.
Ego tai Minä on tietoista toimintaa ohjaileva. Wiki
Ego on siis Reflektiivinen tietoisuus, erotuksena aistitietoisuudesta. Ego liittyy minän käsitteeseen siten, että ihminen tiedostaa ulkoisen todellisuuden olevan eri asia kuin hänen ajatuksensa siitä. Sisäisen puheen avulla kontrolloidaan reflektiivistä tietoisuutta. Tiede.fi
Ego tasapainoilee viettipohjan vaistonalaisuuden ja yliminän järjen välillä wiki
Identiteetti ihmisen yksilöllinen käsitys itsestään. Voi olla omaksuttu muiden odotuksista rakentunut, saa aikaan auktoriteettiuskoa. Kypsän identiteetin omaavia pidetään muita älykkäämpinä, ymmärtäväisempinä. Elämän mittainen projekti. Negatiivinen identiteetti=uhmakas pyrkimys olla ympäristön toiveiden vastainen, perustuu moitteen, häpeän aiheisiin. Myös identiteetti kriisi mahhollinen, esim työttömyys voi aiheuttaa. Wiki
Juu, mutta ego on toimintaa ohjailevaa reflektiivistä tietoisuutta, kun taas imago taas on esimerkiksi ihmisen itsensä antama kuva tai vaikutelma itsestään.
Wikipediasta lainaan.
"Imago (lat. imago, kuva) on henkilön tai yrityksen itsestään antama kuva tai vaikutelma. Termillä voidaan viitata myös henkilöä tai yritystä havainnoivien ihmisten näistä muodostamaan mielikuvaan. Imagon synonyymina on käytetty myös sanaparia julkinen kuva. Imagon käsitteellä kuvataan samantapaista ilmiöitä kuin brändi, jonka yritys pyrkii luomaan tuotteelleen, jotta se erotetaan toisista tuotteista ja siihen voidaan liittää joitakin ennakko-odotuksia kuten esimerkiksi korkea laatu. Maine on myös imagon lähikäsite. Sillä viitataan kokonaisvaltaiseen arvioon minkä yritys toimintoineen tai tuotteineen herättää ihmisten keskuudessa."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Imago
Nämä on kuitenkin vielä eri asia keskenään. :)
"Minä (latinaksi ego) on psykoanalyysin näkemyksessä yksi persoonallisuuden osa. Se on ihmisen psyyken keskimmäinen kerros viettipohjan (lat. id) ja yliminän (superego) välissä. Tietoista toimintaa ohjaileva ego tasapainottelee viettipohjan vaistonalaisuuden ja yliminän järjen välillä. Ristiriitatilanteissa se ottaa käyttöön puolustusmekanismit.
Minä kehittyy, kun lapsen kognitiivinen kehitys etenee ja kun hän saa ympäristöstä palautetta. Ihminen kokee minänsä minähavaintona. Minän toiminnot ovat suurelta osin tietoisia."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Minä_(ego)
Tokihan egolla on sormensa pelissä ja liittyy toisiinsa, mutta asialle on olemassa ihan oma nimikin ja se on imago. Julkikuva.
Voi voi... liikaa selityksiä termeille...🤯
Mutta toisaalta mielenkiintoista... 😛
No tuossa pähkin, että tuo imago, julkinen kuva itsestä, voi myös olla häilyväisesti toisten yksittäin luoma kuva sinusta. Joku näkee sitä, toinen tätä...
Tärkeintä lienee se, miten sen merkitys vaikuttaa itse omaan identiteettiin.
Jos miettii imagoa vaikka jonkun firman tuotteeseen, niin se koostuu usein mainonnasta, tai sitten vaan siitä, että tuote on monen kuluttajan vakituisessa suosiossa. Silloin ei pienet vahingot tuhoa tuotteen imagoa, kun valmistaja heti huomioi virheensä ja nostaa käden pystyyn. Pelkkä hittituote taas saa äkkiä turpiin, jos jotain munauksia tulee, siitä ei kasva pitkäjännitteisen varmaa kestosuosikkia.
Esimerkiksi Turun sinapilla oli hyvä imago. Mutta kun se myytiin ruotsalaiselle firmalle, menetti se osan imagostaan, eikä se ole palsnnut, vaikka omistus kaiketi on taas Suomessa?
Ei toi imago toisaalta ole huono juttu... sekinhän on jonkinlainen tapa kertoa tuotteesta tai ihmisestä. Mutta totuushan kummassakin tapauksessa tulee pitemmän ajan seurauksena.
Oispa muuten mielenkiintoista käydä fazerilla kyselemässä, kuka idiootti on vastuussa ”merkkarin” imagosta? 🤔 Vois lätkäistä pari avaria.... varmaan itse imeskelee vain mynthoneita....🤨 Kohta se on tabletin kokoinen karkki...😤😤😤
Hienoa dissis, sinä jaksat päteä palstalla. 🤣🤣
Päteä? Jos kirjoittaa pohdintojaan keskustelupalstalla, onko se pätemistä sinusta? 🤔
Säästäkö täällä pitäis vaan turista? Naisettomuudesta vinkua? Ätmi, ytmi ja jännämiesjuttuja kirjoittaa ja keksiä ne iltapäivälehtien otsikoista, linkata niitä?
Jepjep... whatever....🙄
Hmm. Rohjetaan paljastaa varjoja jotka tiedostan.
Poden toisinaan rattiraivarin, ilmenee kiroiluna ja haukkumalla tolloillutta kuskia autoni kajuutta raikaen. Perään en lähde, enkä näyttele käsimerkkejä, tahi vaaranna liikennettä.
Saan toisinaan myös kunnon raivarin(huudan, kiroan, möykkään) , kun väsy painaa, lapset rähjää, sotkee, riehuu eikä tottele puhetta. Ja kaikki muukin tuntuu olevan sinä kyseisenä hetkenä liian vaikeaa ja ylivoimaista. Kumppanikin on täys kusipää välillä silloin.
Mitäs viellä? En ole kaikille tuttavilleni kertonut rehellisesti kaikkea esim. olen kaapissa hyvin monen edessä. Voin sen myöntää, jos puhetta tulee mutten ominpäin ilmoita ehkä koskaan kaikille.
Eiks tuosta jo voi itse oivsltaa jotain? Pitäiskö jotain rattiraivoa itsessä vaikka hyväksyä? Törttöjähän on enempi nyt, kuin vaikka 30 vuotta sitten? Silloin 80 vuotislla ei ollut korttia edes, nyt niillä on Nissan Kaskaikin alla. 😀
Kyllä mä hyväksyn, että välillä vittuunnun muihin ihmisiin. Niiden järjen hitauteen ja hölmöyteen. Itsehän olen toki yhtä epätäydellinen, paitsi niinä hetkinä... :D
Noh kaikki ei piilota itseään, en minäkään eikä ole varjoa, mitä en olisi kertonut.
Käykö koskaan niin, että kehut jotakin edessäpäin ja haukut takanapäin?
En koe oikeaksi eli en
Okei.
Outoa ajatella, että varjominä tai jokin piilossa oleva osa olisi hävettävä. Sokrates sanoi fiksusti 'tunne itsesi'. Arkikielessä 'olla sinut itsensä kanssa' viittaa varmaan samaan.
Se ei tietysti tarkoita sitä, että itseään pitäisi avata somepalstoilla.
Jotakin tällaista imagoa meinasin. :)
https://youtu.be/zlPU_OxlULU
Someimagolla...
Saatananpalvonta on hyvä ja miellyttävä tapa tutustua omaan varjoonsa. Voi yllättyä, että mistä puolista itseään varsinaiarsti onkin ylpeä.
Rehellisyys voi myös polttaa elävältä, varsinkin jos kuvittelee itsensä kunnon kristityksi!😂😈🔧
Hellraiser! :D
Jopa kuoleman varjon maasta on eräs luvannut lunastaa. On siis tehtävä ratkaisu omasta elämästään. Ratkaisu on mahdollista vain omalla kohdalla, joten kavereita ei edes tarvita.
Jaha. Nyt meni yli mun hilseen. :D
Varjo on tiedostamattoman alitajunnan ja tietoisen minän(ego) rajapinnassa. Se on henkilökohtainen tiedostamaton osa. Tunteet ja unet viestivät varjosta. Esimerkiksi jos sinulle lapsena sanottu, että olet tyhmä, huono matematiikassa jne. Ne ovat varjoasi, tunnet niistä huonommuutta. Asiat, joista kehuttu, taas rakentavat tietoisen minäkäsityksen.(egon). Ego pyrkii vaientamaan varjon viestit, koska sen tehtävä huolehtia kulissista ja ulkoisesta kuvasta.. Tunteet kertovat viestiä varjosta, erityisesti viha, kateus ja häpeä ja nämä varsinkin liioiteltuina. Nämä tunteet kertovat siis itsestä, ne eivät ole muiden aiheuttamia. Jos niitä ei käsittele, nousevat pintaan yhä uudestaan. Sen mitä ihailemassasi ihmisessä eniten ihailet, haluaisit nähdä itsessäsikin. Sitä, mitä eniten vihaat vihaamassasi ihmisessä, et tunnista olevan itsessäsi, et itseesi hyväksy.
Tyytyväisyydenhaaste.fi
"Esimerkiksi jos sinulle lapsena sanottu, että olet tyhmä, huono matematiikassa jne. Ne ovat varjoasi, tunnet niistä huonommuutta. "
Totta, mulle on sanottu usein noin ja mielenkiintoni matematiikkaan oli vuosikausi puhdas nolla, koska minua nimitettiin tyhmäksi opettamatta mitään mitän en osannut ja mihin apua pyysin. Ajattelin että ihan sama olla sitten tyhmä, ilmeisesti ei ole mitään väliä osaanko vai en. :)
Edelleenkin sanon automaattisesti, että olen huono matematiikassa vaikka osaisinkin laskea. Kyllä se egoon vaikuttaa. Mutta entäs se imago? Voisinhan väittää olevani erinomainen matematiikassa, vaikka egoni sanoisikin aivan toista. :)
En ihan heti osta ajatusta varjosta. Joku Jung voi olla tuollaisen määrittänyt, mutta se on vain hänen tapansa jäsentää ihmisyyttä.
Mutta jos nyt leikitään varjo-ajatuksella, niin tietenkin scrg on varjo. Imagoa ylläpitääkseen ei netin ulkopuolella viitsi nauraa kaikelle naurettavuudelle, koska loukkaantuneet ihmiset ovat rasittavia. Mutta kaikki netissä loukkaantuneet ovat vain hassuja.
Okei. Joo nimimerkki on tietysti varjo, vaikka sitäkin voi imagolla kiillottaa lähes uskomattoman hienoksi ja kiiltäväksi. :)
Katsoppas Sergei tätä.
5.3. Analyyttisen psykologian näkemys psyyken rakenteesta
Ego
Ego on välitön, tietoinen mieli. Kaikki tietoinen pohdinta ja itsereflektio tapahtuu mielen hallituimmassa pintakerroksessa, joka on Jungin mukaan todella ohut. Tietoisuus ja tietoinen mieli on tietoisuutta itsestä, kyky sanoa "minä olen olemassa" ja edelleen määritellä itseään jollain tavalla. Ego on tietoisen persoonan keskipiste.
Henkilökohtainen alitajunta
Tämä on alitajunnan ensimmäinen kerros, heti tietoisen egon alla vaikuttava mielen osa. Täällä asustavat henkilökohtaiset kompleksit. Kompleksit ovat monimutkaisia tunnevyyhtejä, jotka ovat jääneet "päälle" jonkin traumaattisen kokemuksen seurauksena. Jungin käsitys alitajunnan pintakerroksesta vastaa pitkälti Freudin käsitystä alitajunnasta.
Kollektiivinen alitajunta
Koko evoluution ajan kasaantunut kollektiivinen kokemus elelee täällä. Kollektiivisessa alitajunnassa on aineksia, jotka periytyvät todella kaukaa, esi-inhimillisistä kehitysvaiheista saakka. Arkkityypit eivät ole muistoja, vaan muotoja ilman sisältöä, malleja, joihin asioita sijoitetaan. Arkkityypit ovat jaettuja malleja, jotka tekevät tietyn tyyppisen toiminnan ja ajattelun mahdolliseksi. Ne synnyttävät samanlaisia myyttisiä ideoita eri kulttuureissa ja ovat kaiken inhimillisen kokemuksellisuuden yhdistäviä tekijöitä. (Jung 1943, 48; 69.) Kaikkien kulttuurien taipumus luoda myyttisiä rakenteita on siis seurausta siitä, että kaikilla on samanlainen kehitystausta, ja kaikkien arkkityyppiset mallit, mielen sapluunat, ovat samanlaisia.
Persoona
Kompromissi todellisen yksilöllisyyden ja yhteiskunnan odotusten välillä, kuin näyttelijän maski. Persoonan avulla annamme itsestämme tietyn kuvan ympäröivälle maailmalle. Valitettavasti monet luulevat olevansa sitä, mitä muille esittävät. Tällöin Ego samaistuu persoonaan ja tulee hyvin haavoittuvaiseksi alitajunnan impulsseille.
Varjo
Persoonan kehittymätön ja eriytymätön puoli. Varjo koostuu kaikista sellaisista taipumuksista ja piirteistä, joita henkilö itse pitää vastenmielisinä tai heikkoina itsessään. Se sisältää myös eläimelliset seksuaaliset taipumukset. Mitä vähemmän henkilö on tietoinen omasta varjostaan, sitä mustempi ja tiiviimpi se Jungin mukaan on. Varjon eristäminen tietoisuudesta johtaa siihen, että siitä tulee ulkoinen demoni. Omat negatiiviset piirteet (oma varjo) projisoidaan ulos ja nähdään muissa henkilöissä tai ryhmissä. Paholainen, käärme ja perisyntioppi ovat kaikki varjo-arkkityypin representaatioita. Persoonallisen kehityksen ensimmäinen askel on Varjon tunnistaminen ja integroiminen persoonan kokonaisuuteen.
Anima ja Animus
Kun varjo on integroitunut persoonaan, seuraava ongelma on henkilön anima (mies) tai animus (nainen), joka on persoonan tai sisäisen asenteen oma arkkityyppi. Arkkityyppinen nainen on miehessä ja päin vastoin. Se koostuu kolmesta tärkeästä lähteestä: Peritystä käsityksestä, omasta sisäisestä naiseudesta ja omasta kokemuksesta suhteessa naiseen.
Psyyken päämäärä on iserealisaatio, individuaatioprosessi, jossa tullaan itseksi.
http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/usk/03a_analyyttisen.shtml
Melkoista tuubaa vai onko. ;)
Äkkiseltään sanoisin, että tuubaa kunnes toisin todistetaan. Yliopistotason opetustahan tuo näyttää olevan, mutta en tunne alaa. Kovasti näihin Jungeihin ja Freudeihin yhä viitataan vielä näin sadan vuoden jälkeenkin, mutta onko heidän ajatuksena ja mallinsa yhä tänä päivänä jotenkin yleisesti hyväksyttyjä vai ei, paha mennä sanomaan.
Jos vertaus luonnontieteisiin sallitaan, niin yhtä lailla siellä vilahtelevat vaikkapa nimet Newton, Einstein ja Bohr. Näissä on kuitenkin kysymys siitä, että ko. henkilöt ovat ensimmäisinä mallintaneet jonkin löydön ja jatkossa nämä on hyväksytty joko sellaisinaan tai varauksin niin, että löydös itsessään on "totuutta" ei vain heidän näkemyksensä siitä.
Kaikilla ihmisillä on erilaisia rooleja erilaisissa tilanteissa. Milloin sitten ollaan aidoimmillaan? Keskimääräinen suomalainen ehkä kesämökillä lomalla täysin tutussa seurassa? Jotkut ehkä vaan omassa seurassaan.
Eilen oli taas todella asiallinen rooli päällä. Töissä joutuu välillä tällaistakin harrastamaan, kun uskottavuuttakin pitäisi olla. Yllättävästi tuntuvat uskovan, kun osaa roolinsa.
En harrasta muuta somea kuin tätä anonyymihömppää, joten uskottavuudesta ja imagosta ei tarvitse siellä huolehtia.