että aloin alle vuosi sitten seurustelemaan ihmisen kanssa jonka treffi pyyntöihin aluksi kieltäydyin jopa 6 kertaan,jostain syystä hän sai sitten minut ulos lähtemään. En ikinä tuntenut kunnolla ihastumisen tunnetta tai palavaa intohimoa häntä kohtaan kuten aikaisemmissa suhteissamme. Nyt olen alkanut miettimään onko järkeä olla tämmöisessä suhteessa? Välitän hänestä paljon ja pidän viettää aikaa hänen kanssaan mutta polttava rakkauden tunne puuttuu. Tai näin luulen.. itse arvelen että olen vaan kiintynyt ihmiseen ja aloin seurustelemaan vaan ns että on joku. Toisaalta olen onnellinen hänen kanssa ja suhteessa periaatteessa kaikki hyvin. Lopettaisiko nyt jo 5 vuoden päästä ero voi olla vielä tuskallisempaa molemmille.
Ongelmani siis on
Anonyymi
9<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Etköhän itse jo vastannut kysymykseesi.
Turhaa pohdit. Eroa.
Vedä ittes hirteen muu ei auta.
On väärin toista kohtaan, toimia vastuuttomasti.
Itse en suostu enää olemaan rakkaudettomassa suhteessa. Se on helvettiä, jos toisella ei ole tunteita. Kerää vaan mansikat suhteesta. Pahimmassa tapauksessa ei näe aiheuttamaansa vahinkoa, vaan kehtaa vielä uhriutua. Uskon sen johtuvan kasvatuksesta. Kotona ei olla osattu opettaa peruskäyttäytymistä, oikeaa ja väärää.
Sairas suhde pilaa sen toisen ihmisen elämän.
"Sairas suhde pilaa sen toisen ihmisen elämän."
Poikkeuksena, jos toista ei haittaa tunteettomuus ja riittää, että kunhan joku on? Tulee mieleen FWB suhde. En niin nyt varsinaisesti välitä susta, rakasta sua, mutta touhuun sun kanssa kuitenkin.
On joskus kokeiltu ryhtyä suhteeseen periaatteella, katsotaan josko se tästä muuttuisi rakkaudeksi ja ei se koskaan muuttunut, missään niistä suhteista missä kokeilin ilman että pohjalla on vahva ihastuminen tai viehtymistä ihmisestä.
En kykenisi menemään yhteen kenenkään kanssa pelkällä järjellä, ilman sitä wau mä olen susta vaikuttunut ja ihastunut suhun. Joten en tiedä, itellä ei noin toimisi kunhan vaan joku on ja ehkä joskus ihastun tms.
Lopettaako suhde? No jos itsestä sille tuntuu, ettei se ole sitä mitä oikeasti haluat, niin miksi tuhlata kummankaan elämää kunhan tässä neppaillaan. Tai toinen on suhun lämässä ja sinä vaan roikut matkassa ilman tunteita? Minusta se on väärin, mutta kukin päättää itse. :)
Nainen on miehen kanssa joko miehen ulkonäön takia tai rahan takia. Siksi rakkautta et tunne mutta jos mies on hyvä ja kunnollinen niin on se parempi olla sellaisen kanssa kuin sellaisen joka kohtelisi sua huonosti.
...ja kolmas vaihtoehto - ja paras! - elä yksin!
Heivaa hemmettiin kaikki ukot, nainen pärjää AINA yksin, ja hyvin!
Kirjoitit, että olette onnellisia, joten miksi pitäisi välttämättä erota? Intohimo on viime kädessä vain hormonimyrskyä, aina tulee tyyntä sen jälkeen, joten on hölmöä perustaa kaikki sen varaan.