Ystävän toinen "kaveri"

Kirjoitan tänne että saisin paremman fiiliksen ja selvitettyä omaa päätäni.

Kyse on erittäin rakkaasta ja tärkeästä ystävästäni. Asumme aika lähellä toisiamme mutta näemme silti ehkä pari kertaa kuussa, hän ei oikein tykkää nähdä muuta kuin vapaapäivinään, olen sen kyllä aina hyväksynyt, ymmärrän että hän on sellainen. Mutta nyt tuli paskan maku suuhun ja lujaa enkä oikein tiedä mitä ajattelisin. Näimme viime viikolla ja sovittiin että nähdään myös tällä viikolla, sunnuntaina hän ilmoitti että ei käykkään kun hänellä on sitä ja tätä tekemistä, nähdään parin viikon päästä, se oli minulle ok. Kuitenkin näin hänet illalla lenkillä naapurinsa kanssa. Tiedän kyllä että käyvät lähes päivittäin lenkillä eikä se sinänsä minua haittaa mutta tästä tuli paska fiilis, minua ei kerkiä nähdä mutta silti naapurin kanssa ehtii lenkille. Se ero tietty on että me olisimme nähneet päivällä, naapurin kanssa käyvät illalla myöhään lenkillä mutta silti alkoi ottaa päähän. Tämä että ottaa päähän johtuu pitkälti siitä kun hän sanoo minulle koko ajan että ei tykkäisi käydä sen naapurin kanssa lenkillä ja puhuu siitä pahaa koko ajan, hän ei ole aikoihin muusta puhunutkaan kuin pahaa siitä naapurista jota joka päivä näkee, mielestäni hänen ei olisi pakko sitä nähdä jos se niin vastenmielistä on. Toisaalta valitan minäkin hänelle ihmisistä joiden kanssa olen tekemisissä, mutta en puhu niistä koko ajan kun näemme. Lisään vielä että tuo naapuri on ihminen jota minä vihaan yli kaiken enkä ymmärrä ollenkaan miksi ystäväni näkee sitä mutta ei se minua ole haitannut ennen kuin nyt kun muusta ei enää edes puhuta. Hän ainakin sanoo että hän menee naapurin kanssa lenkille koska naapuri pyytää eikä hän viitsi kieltäytyä, en tiedä uskonko, jos se on niin kamalaa kun hän väittää niin miksi edes menee.

Olisi ihana kuulla mielipiteitä ystäväni toiminnasta. Onko teidän mielestä ok että musta tuntuu paskalta että mua ei ehdi nähdä mutta sitten kumminkin ehtii lenkille naapurin kanssa jota haukkuu mulle koko ajan? Vaikka oltaisi nähty eri kellon aikaan. Pitäiskö vaa antaa olla ja lopettaa murehtiminen, valittaa itsekkin aina hänelle sydämmen kyllyydestä kun siltä tuntuu