Laitteiston vaikutus tulokseen

Pallossa on oltava kaasua jotta beami näkyisi eli ei muutenkaan ole tyhjiössä tuo säde. Se aiheuttaa elektronien energian menetystä sitä mukaa kun säde etenee kaasussa. Asioita joita kannattaisi tarkistaa jos siis kyse ei ole yksittäisen labraselkkarin laatimisesta:

- virran ja jännitteen mittauksen tarkkuudet.
- virran ja jännitteen laatu. Toimivatko virtalähteet kuten kuuluukin vai onko esimerkiksi kiihdytykseen käytetyssä jännitteessä paljon vaihtojännitekomponenttia (konkat kuivuneet).
- vaikuttaako elektronitykin virta kuinka paljon tulokseen. Siitä aiheutuu avaruusvarausta ja tykin sisällä pintojen varautumista joka voi muuttaa lähtevien elektronien suuntaa.
- onko laite mekaanisesti oikeallaan eli pallon keskipiste edelleen helmoltzin kelojen akselilla ja kelojen suunnat oikeat ja välimatka sama sekä alhaalla että ylhäällä.
- toimiiko säteen paikan havaitsemiseen käytetty optinen tähystys ja mitta-asteikko kuten sen pitääkin

Yksi mikä aina vaikuttaa tuloksiin on magneettikentän muoto. Helmholzin kelat muodostavat kelaparin akselilla hyvin vakioisen kentän mutta tässä kokeessa itse asiassa ollaan koko ajan kaukana mainitusta akselista ja pienemmillä kiihdytysjännitteillä vieläpä epäsymmetrisesti eli rataympyrän keskipiste ei ole akselilla. Tämä yleensä jää huomioimatta.

Jos putkessa on kaasua, niin se voi vaikuttaa sähkökentän voimakkuuteen. Magneettikentän voimakkuuteen tuskin.
Varmaan tuon saisi selville kytkemällä poikketuslevyihin sopivan jännitteen ja tutkimalla, syntyykö kaasupurkaus tai läpilyönti.
Kannattaa tietysti ensimmäiseksi selvittää se, onko systeemin virrat ja jännitteet oikeat.

Kaikki tarkat mittalaitteet pitää kalibroida määrävälein. Tuon laitteen kalibrointi näyttäisi olevan useamman tunnin homma tehtävään koulutetulta ammattilaiselta. Paljon toisiinsa vaikuttavia säätöjä.

Luultavasti noita valmistettaessa vain osa laitteista saadaan toimimaan tarkasti. Muut pitää purkaa.