Puolen vuoden ajan olen ollut todella onnellinen, koska mulla on ollut hyvä ystävä.Nyt kuitenkin tuntuu siltä että se on alkanu kyllästyttämään mua.En vaan enää jaksa tiettyjä piirteitä siinä.Olen niin surullinen.Haluaisin että meillä olisi taas yhtä hauskaa kun sillon joskus.Toivon että en olisi niin kyllästynyt niihin sen ärsyttäviin puoliin.Toivon että se ei oikeasti olis sellanen.
Ystäväni on löytänyt uusia ystäviä ja pelkään niin paljon että ne on sille paremipia ystäviä.Ystäväni ei ole soitellut mulle enää, ennen soitti joka päivä.Itse kyllä soittelen sille vieläkin.Olen niin masentunut tämäntakia...
Ystäväni on löytänyt uusia ystäviä ja pelkään niin paljon että ne on sille paremipia ystäviä.Ystäväni ei ole soitellut mulle enää, ennen soitti joka päivä.Itse kyllä soittelen sille vieläkin.Olen niin masentunut tämäntakia...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mitenkäs se voi olla niin hyvä ystävä, jos toivot sen olevan jotain muuta mitä se on?? En ymmärrä. Et taida tietää mitä ystävyys on.
Tiedätkös, yleensä ihmisillä on useimpia ystäviä kuin yksi. Taidat olla aika nuori vielä... Eikä tarvi soitella tai tavata joka päivä, mutta silti ystävyys säilyy.
Onks tää kenties provo??
pari viestii satuin lukee, ja niis molemmis kikka sä olit kertomas kuinka nuori ketjun aloittaja on, aika jännää.
KUKA HITON KIKKA? :D
Ensinnäkin kirjotin nickillä KikkO. Ei kikka. Opetteleppa lukemaan.
Ja toiseksi kirjotin ekan kerran tällä nickillä. Että aika jännää on joo!
Ja muutenkaan, mitä pahaa siinä on sanoa, että kirjoittaja vaikuttaa nuorelta?
millaset asiat sua siinä ystävässäsi ärsyttää?? Mitä se tekee? Jos rehellisiä ollaan, niin et ole välttämättä edes hänen ystävyyden arvoinen, mikäli jotkut asiat ärsyttää hänessä...todellinen ystävä hyväksyy ystävässään ne ärsyttävätkin puolet? kerro hieman tarkemmin ,olisi helpompi neuvoa...
voisit miettiä, että kannattaako sinun edes yrittää olla hänen ystävä...löydät varmasti toisen ystävän...kummatkin ovat varmasti paljon onnellisempia...kaikista ei voi tykätä, se on tosi asia...
katsos nyt omaan napaasi! en ihmettele jos ystäväsi on löytänyt uusia ystäviä...ystävyys tulee ansaita, sitä ei saa tuosta vaan...mietippä sitä!:)
Ystävässäni ärsyttää se että se on niin täynnä itseään.Se on ollut perheensä ainut lapsi ja sen kyllä huomaa.Se puhuu niin paljon vaan itsestään, eikä ole kiinnostunut kuulemaan miten mä voin.Välillä en meinaa jaksaa sen ylihyvää itsetuntoa...En varmaan ikinä tule löytämään ketään parasta ystävää.
jos ystäväsi ei ole kiinnostunut susta ja sun kuulumisistas, niin sitten et tarvitse sellasta ystävää..eihän sellainen edes ole ystävä...jätä hänet omaan arvoonsa ja hanki itsellesi uusi...olet ilmeisesti ollut vain hänen hätävaransa..(puhun kokemuksesta, olen ollut muutamien hätävara ja se satuttaa)
löydät varmasti arvoisesti ystävän...:)
Sama homma et frendit siirtyy sivummalle.Yleensä ne löytää seurustelu kumppanin ja menee piloille ihmisinä.Multa on "mennyt" jo kolme parasta kaveria joiden kanssa soiteltiin joka päivä ja hengailtiin ympäri kyliä etsien jännittävää puuhaa ja seikkailuja,mut sit kaikki jäi ja nykyään ollaan vain rakkaan kanssa ja jos jonnekin mennään niin totta kai ne on mukana!Tai sitten ystävyydessä tulee sellaisia suvanto vaiheita jolloin ollaan vähän erillään ja ehkä vain siksi ettei alkaisi puuduttamaan.Liika yhdessäolo tuo esiin noita ärsyttäviä piirteitä ja siten kaikki alkaa (kai?) hajoamaan käsiin.Pitäisi olla välittämästä niistä sillä kaikki kaverit on omalaatuisia ja kukaan ei ole täydellinen.
Olen 25 ja mulla on vain yksi kaveri jonka olen tuntenut lapsuudesta.Toisia kavereita on tullut matkanvarrella ja sinne niistä suurin osa on jäänyt.
"Good friends are hard to find."