Miehen laiskuus ko?

Suuri? Pintaa? Pihaa? m2?
Yhden suuri on toisen pieni. Koskee kaikkea. Pystyäkseen suhteuttamaan kysymykset omaan asteikkoonsa olisivat numerotiedot tarpaan!
Nuo asiat eivät ratkaisen avauksesi periaatetta mutta vaikuttaisivat mittasuhteiden arviointiin ja suhteuttamiseen omiin kokemuksiin.

Harmi, jos ette pääse yhteisymmärrykseen.

Erilaisia vaihtoehtoja ongelmanne ratkaisemiseksi on, ei sun tarvitse miehesi kanssa ruveta riitaa haastamaan.

1. Muuta nurmikko luonnonniityksi. Luonnonniitty leikataan viikatteella kerran loppukesästä.

2. Hommaa robottiruohonleikkuri. Ei tarttee enää kummankaan leikata nurmikkoa, se tekee duunia väsymättä joka ikinen päivä.

3. Palkkaa talonmies/kiinteistönhuoltofirma. Nurmikon lisäksi hoituu muutkin pikkuhommat joita et enää jaksa tehdä.

Turha huoli pois. Mikään ei estä sinua muuttamasta pienempään asuntoon.
Jätät miehesi viettämään laatuaikaa itsensä kanssa nykyiseen asuntoonne ja mökille.
Sinulla on omaisuutta, myy oman osuutesi talosta tai mökistä pois ja ostat pienemmän kämpän itsellesi.
Jos omaisuuden realisointi ei jostain syystä onnistu, muutat vuokralle esim. kerrostaloon kaksioon tai kolmioon.

Onhan tuo melko mahdoton yhtälö.

Itse puuhaan kaikki illat jotain ja siltikään en halua sekä mökkiä että omakotitaloa. Se on yksinkertaisesti vaan liikaa.

Oletko varma, että ne kaikki työt, jota haluat talossanne tehdä, ovat välttämättömiä.

Välttämättömiä ovat mm. lumen luonti, huoltomaalaus, katon ja rännien putsaus erilaisten suodattimien vaihto/putsaus. Kukat, komposti, marjat, haravointi, nurmikon leikkuu jne eivät ole.

Mitä jos jätät tekemättä nuo ei-välttämättömät asiat ja keskityt välttämättömiin?

Meillä tilanne oli se, että kun lapset lähtivät maailmalle, minä olin valmis muuttamaan isosta omakotitalosta pienempään keskustakotiin., mies ei ollut valmis. Meillä on myös mökki. Se ero meillä on, että mies tykkää puuhastella ja tekee käytännössä kaikki piha- ja korjaushommat sekä hoitaa auton. Minä kokkaan ja keksin vapaa-ajan tekemiset, siis yhteiset. Miehellä on omat peliporukkansa ja metsästysporukkansa myös. Minulla tietenkin myös omat ystävät.

Meni kymmenisen vuotta kissan hännän vedossa. Nyt on tilanne se, että mieskin myöntää, että 200 neliötä ja isoa pihaa mökkiä on turha hänen hoitaa - kenelle? Eli möimme talomme ja nyt asumme ydinkeskustassa talvet ja kesät vietämme mökillä.

Minä tosin muutin jo aiemmin keskustaan, ostin itselleni yksiön, joka on nyt vuokralla. En jaksanut odottaa miehen aprikointia, Kerroin, että rakastan häntä ja haluan yhä viettää vanhuuteni hänen kanssaan, niin kuin olen halunnut tähän astiset 43 vuottakin, yhteiset vuotemme siis.

Suhde on aina myös kompromissien tekoa, jos siis haluaa suhteen toimivan. Jos toinen haluaa välttämättä asua omakotitalossa ja toinen ei, niin silloin ei kyllä voi asua omakotitalossa tai täytyy etsiä pienempi talo, vähempi piha-aluetta, parempi kuntoisempi, rivitalo ym. Myöskään se, että toinen tykkää, että paikat on siistimmin niin ei siinä oo ratkasu se, että toisen pitää vaan tottua epäjärjestykseen, toki vähäistä epäjärjestystä on normaalia hyväksyä. Kyllä ap:n täytyy löytää joku kumpaakin tyydyttävä ratkasu, jos haluaa homman toimivan.

En minäkään jaksa enää hoitaa kotimme kaikkia pihapiirin kukkapenkkejä kun muutakin puuhaa on riittämiin. Väsymys tulee jossakin vaiheessa kun on aina yksin ne hoitanut ja puoliso ei halua opetellakaan. Tulkoon hoitamaan hän jota pihamme hoitamattomuus vaivaa. Nurmikko vielä leikataan.
Armahdan itseni, minulla myös on lupa levätä koska kodistamme emme aio muuttaa ennen kuin on pakko. Eikä ole tämäkään ainoa "hoitamaton" pihamaa.

Ihmiset jakaantuvat karkeasti ottaen kahteen tyyppiin, työmyyriin ja rennosti ottaviin nautiskelijoihin.

Työmyyrät ovat koko ajan puuhaamassa jotain, hyörivät ja pyörivät ympäriinsä, tekevät kaikenlaista "hyödyllistä" aamusta iltaan. Monet työmyyrät ovat pakkotahtisia, sellaisia jotka eivät osaa pysähtyä katsomaan kättensä töitä.

Aloittaja kuuluu työmyyriin, aloittajan mies laiskottelijoihin.

Laiskottelijat tekevät vapaa-ajallaan kaikkea sellaista mikä heistä on kivaa, eivätkä sitä työmyyrien mielestä olisi "hyödyllistä". Laiskottelija nauttii elämästään, hoitaa kuntoaan pelaamalla tennistä, tapaa ystäviään ja katsoo mieliurheiluaan telkasta.
Nurmikko saa kasvaa, sen leikkaaminen ei ole kivaa eikä tuota mielihyvää.
Tämäkös se suututtaa työmyyrää.

Aloittajalle. Sulla kiristää nyt pinna liikaa. Ota vähän rennommin, älä suorita koko ajan jotain. Työt eivät tekemällä lopu, istahda alas, nauti elämästä. Anna ruohon kasvaa, kukkien kukkia ja rikkaruohojen rehottaa. Nauti tästä päivästä, loppukesästä, ole onnellinen, kaikki on hyvin vaikkei nurmikkoa olekaan leikattu.

Harjoitin passiivista vastarintaa.
Asuimme mieheni työsuhdeasunnossa ja hänen mielensä teki kesämökkiä.
Ostimme tontin ja rakensimme rantasauna, saunatupa, terassi yhdistelmän.
Varsinainen huvilapaikka oli katsottu.
Toisena kesänä minä aloin viihtymään enemmän kaupungissa ja yden yksinäisen kesäloman jälkeisenä keväänä mökki myytiin.
Sama juttu veneilyn kanssa. Uusi retkivene varusteineen. Kaksi kesälomaa lasten kanssa järvellä ja vene myyntiin. Nämä lomat menivät minulta hukkaan.

Seesteisiä vuosia joiden aikana miehenikin kypsyi ajatukseen eläköitymisestämme siinä vaiheessa kunnuorempikin lapsemme lähtee opiskelemaan.
Mieheni ei ollut tippaakaan kiinnostunut omakotitalon töistä. Lapsemme olivat hoitaneet ne viimeisinä vuosina.

Lapsiemme lähdettyä talo myyntiin ja muutto keskustan kerrostaloon.
Missään vaiheessa en purnannut enkä osoittanut mieltäni mutta ihasteluni puute oli riittävä viesti.