Kiusaaminen ei lopu

Työskentelen julkisella sektorilla ja osin siksi minun on hyvin vaikea käsittää miksi tämän annetaan jatkua. Koska työkaluja ja ammatti-ihmisiä olisi käytettävissä. Jotenkin kaikki aina painetaan villaisella. Tuntuu ettei esihenkilöstö uskalla lähteä syyttämään kiusaajaa mistään vaikka tietävätkin ongelman.

Kiitos. Kannustuksesi merkitsee minulle paljon, vaikka se on vain nimetön kirjoitus. Eräs tuntematon mies tuli aamulla vastaani lenkillä, tervehti ja hymyili. Multa meinasi päästä itku koska se tuntui niin hyvältä kun joku tuntematon osoitti mulle ystävällisyyttä!
Olen sairaslomalla koska on pakko. En vaan pysty palaamaan kyseiseen työpaikkaan ilmapiiri on niin ahdistava siellä.
Pahin olo on onneksi nyt taittunut. Olen etsinyt paljon tietoa kiusaamisesta/narsismista. Ja olen saanut lohtua kun käsitän mistä on kyse, että vika ei ole minussa. Onneksi mulla on ihana perhe tukena jotka rakastaa minua omana itsenäni.
Yritän etsiä ratkaisua toisesta työpaikasta. Jos ei löydy ei se irtisanoutuminenkaan ole maailmanloppu. 3kk karenssi tietty tulee mutta ennemmin rahaton kun jatkaa siinä helvetissä.

En ole tämän ketjun kirjoittaja, mutta houkutus vastata on suuri. Eka pomoni oli erittäin hieno tyyppi. En todellakaan kuullut, että työparini olisi MINUSTA kannellut, mutta kuulin hänen tuhahtelevan monista työkavereistamme, ettei tee muuta kuin viilaa kynsiään. Eräänä päivänä pomo tuli pyytämään kynsiviilaa lainaan. Näytin kynsiäni, jotka ei todellakaan näyttäneet huolitelluilta, pahoittelin, ettei ole. Katsoin työpariani, jos hän voisi auttaa, mutta hän näytti jotenkin lysähtäneeltä kuin ruoskittu koira. Kävin sitten töiden jälkeen ostamassa viiloja ja kun pomo tuli taas käymään, näytin, että nyt löytyy kynäpenaalista jos on piikki kynnessä ja vilkaisin samalla työparia, taas sama nolo lysähdys. Pomo sai paremman paikan ja seuraajaksi tuli "pikkupoika", vailla ihmistuntemusta. Olin vähän väliä puhuttelussa, pitäisi kunnioittaa vanhempaa ihmistä liiba laaba, ei kertonut mitään konkreettista, mitä olin tehnyt väärin. Sitten hänkin kyllästyi, otti meidät molemmat puhutteluun. Olin vain puolustuskannalla. Yksi rikokseni oli, että olin joskus palannut nauraen huoneeseeni ja samaa luokkaa kaikki muutkin rötökseni. Olisi minullakin ollut syyttelemistä, mutta tavallaan tämä kantelija syytti itseänsä.

Anonyymi kirjoitti:

En ole tämän ketjun kirjoittaja, mutta houkutus vastata on suuri. Eka pomoni oli erittäin hieno tyyppi. En todellakaan kuullut, että työparini olisi MINUSTA kannellut, mutta kuulin hänen tuhahtelevan monista työkavereistamme, ettei tee muuta kuin viilaa kynsiään. Eräänä päivänä pomo tuli pyytämään kynsiviilaa lainaan. Näytin kynsiäni, jotka ei todellakaan näyttäneet huolitelluilta, pahoittelin, ettei ole. Katsoin työpariani, jos hän voisi auttaa, mutta hän näytti jotenkin lysähtäneeltä kuin ruoskittu koira. Kävin sitten töiden jälkeen ostamassa viiloja ja kun pomo tuli taas käymään, näytin, että nyt löytyy kynäpenaalista jos on piikki kynnessä ja vilkaisin samalla työparia, taas sama nolo lysähdys. Pomo sai paremman paikan ja seuraajaksi tuli "pikkupoika", vailla ihmistuntemusta. Olin vähän väliä puhuttelussa, pitäisi kunnioittaa vanhempaa ihmistä liiba laaba, ei kertonut mitään konkreettista, mitä olin tehnyt väärin. Sitten hänkin kyllästyi, otti meidät molemmat puhutteluun. Olin vain puolustuskannalla. Yksi rikokseni oli, että olin joskus palannut nauraen huoneeseeni ja samaa luokkaa kaikki muutkin rötökseni. Olisi minullakin ollut syyttelemistä, mutta tavallaan tämä kantelija syytti itseänsä.

Lue lisää

miksi muuten itse aloit leikkimään omaa kynsiviilaleikkiäsi. Ei kovin aikuismaista. Ei kenties ollutkaan ensimmäinen leikkisi,

Kyllä sitä yksityiselläkin puolella ilmenee ja varsinkin siellä jos hermot ovat kovalla tulospaineista, yksityiselämässä kaikki mättää lapsuudesta saakka ja työkaverikin näyttää olevan itseä parempi. Se on kyllä totta, että julkisella puolella kiusaaminen on hieman toisenlaista ja eri mittakaavassa sekä asiatkin hieman erilaisia...

Anonyymi kirjoitti:

miksi muuten itse aloit leikkimään omaa kynsiviilaleikkiäsi. Ei kovin aikuismaista. Ei kenties ollutkaan ensimmäinen leikkisi,

Se oli mielestäni testi, mistä tietää, että toinen on puhunut selän takana paskaa. Hänen reaktionsa sen kertoi, että oli valehdellut. Ellei olisi, hän olisi voinut tarjota omaa kynsiviilaansa tai pahoitella, ettei hänelläkään ole. Ja miksi pomo pyysi viilaa vain minulta. Henkilö oli jo tuohon mennessä pompottanut minua, uhkaillut pomon puhuttelulla ja niitä tulikin, yksi sen pomon ja useita seuraajan aikana. Ensimmäisen pomon puhuttelu meni siten, että kysyi minultakin, mistä on kyse. Kerroin ja puhuttelu jatkui tyyliin koeta kestää.

Anonyymi kirjoitti:

Se oli mielestäni testi, mistä tietää, että toinen on puhunut selän takana paskaa. Hänen reaktionsa sen kertoi, että oli valehdellut. Ellei olisi, hän olisi voinut tarjota omaa kynsiviilaansa tai pahoitella, ettei hänelläkään ole. Ja miksi pomo pyysi viilaa vain minulta. Henkilö oli jo tuohon mennessä pompottanut minua, uhkaillut pomon puhuttelulla ja niitä tulikin, yksi sen pomon ja useita seuraajan aikana. Ensimmäisen pomon puhuttelu meni siten, että kysyi minultakin, mistä on kyse. Kerroin ja puhuttelu jatkui tyyliin koeta kestää.

Lue lisää

Lisään vielä, ettei aluksi lähtenyt testinä vaan naisihmisenä olin hieman nolona ettei käsilaukussani ollut kynsiviilaa ja vähän kuin (sanattomasti) apua pyytäen käännyin toisen naisen puoleen...jos häneltä löytyisi, näin reaktion ja päättelin loput.

Anonyymi kirjoitti:

Se oli mielestäni testi, mistä tietää, että toinen on puhunut selän takana paskaa. Hänen reaktionsa sen kertoi, että oli valehdellut. Ellei olisi, hän olisi voinut tarjota omaa kynsiviilaansa tai pahoitella, ettei hänelläkään ole. Ja miksi pomo pyysi viilaa vain minulta. Henkilö oli jo tuohon mennessä pompottanut minua, uhkaillut pomon puhuttelulla ja niitä tulikin, yksi sen pomon ja useita seuraajan aikana. Ensimmäisen pomon puhuttelu meni siten, että kysyi minultakin, mistä on kyse. Kerroin ja puhuttelu jatkui tyyliin koeta kestää.

Lue lisää

Aattelepa ystäväni näin päin. Pomo kysyi kynsiviilaa juurikin sinulta siksi kun kyntesi ovat huonossa kunnossa. Pomollasi varmaan on itsellensä omat henk. koht. kynsiviilansa. Oikeastansa hän halusi kiertoilmauksella vihjata asinulle että laitapas likka kyntesi kuntoon. Ja sen uuden pomosikin luokittelit oitis päässäsi "pikkupojaksi" kun hänellä ei ole sitä ihmistuntemusta. Se kävi sinulta äkkiä. Mutta hei oikeasti. Mistä ihmeestä hän uutena ihmisenä edes voisikaan tietää ihmissuhdeleikkejänne , draamojanne ja keskinäisen sodankäyntinne menetelmiä. Ihmetteli varmaan pöydälläsi olevaa kynsiviilojen pinoa, nyrsittyjä kynsiäsi ja ilmassa leijuvaa kaunan ja katkeruuden määrää.

Anonyymi kirjoitti:

Aattelepa ystäväni näin päin. Pomo kysyi kynsiviilaa juurikin sinulta siksi kun kyntesi ovat huonossa kunnossa. Pomollasi varmaan on itsellensä omat henk. koht. kynsiviilansa. Oikeastansa hän halusi kiertoilmauksella vihjata asinulle että laitapas likka kyntesi kuntoon. Ja sen uuden pomosikin luokittelit oitis päässäsi "pikkupojaksi" kun hänellä ei ole sitä ihmistuntemusta. Se kävi sinulta äkkiä. Mutta hei oikeasti. Mistä ihmeestä hän uutena ihmisenä edes voisikaan tietää ihmissuhdeleikkejänne , draamojanne ja keskinäisen sodankäyntinne menetelmiä. Ihmetteli varmaan pöydälläsi olevaa kynsiviilojen pinoa, nyrsittyjä kynsiäsi ja ilmassa leijuvaa kaunan ja katkeruuden määrää.

Lue lisää

Enpä tiedä, pitääkö miehet pedikyyrivarastoa mukanaan satunnaisen tarpeen varalla ja enkä usko, että minun kynnet niin hirveän näköiset silti oli.
Minun kotikasvatuksessa ei hyväksytty kantelemista joten sitä en harrastanut töissäkään paitsi kun olin syytettynä, kerroin oman kantani.
Se "pikkupoika" oli ollut vuosia töissä, mutta ei pomona eikä niissä tehtävissäkään. Lapselliselta adh:lta vaikuttava tapaus eikä viihtynyt pomona vaan etsi parin vuoden päästä uuden paikan ja nosti kytkintä.

Ennen tätä kynsiviilajuttua tapahtunutta:
Tämä työparini oli ollut vuosia yksin siinä huoneessa ja tehtiin sisäisiä siirtoja, tarvittiin lisää huoneita joten minut siirrettiin hänen riesakseen. Olihan hänellä rankkaa kun oli tottunut pitämään tavaroitaan paikassa, missä minä istuin, tunsin todella syyllisyyttä joka-aamuisesta valituksesta mutta minkäpä tein. Aluksi juteltiinkin, jos jokin sanomani ei miellyttänyt häntä (esim kun sanoin, että "vaikka pitäisi olla hyvillään, kun saa lisäveroa, minusta tuntuu mukavammalta saada palautusta") tämä ponkaisi hymyillen ylös ja poistui. Oletin, että jokin muu kiire tuli, mutta kohta hän palasi voitonvarma ilme kasvoillaan ja sanoi: "Mikkopa sanoi, että on aina parempi kun joutuu pikkuisen maksamasn lisää". Samantapaisia sattui muitakin. Hän joutui opettamaan tehtäviään minulle, koska olin hänen sijainen. Oppitunnit oli pääasiassa nöyryyttämistä ja provosointia. Jos sanoin vastaan, heti juoksu pomon puheille. Jos jonkin asian voi tehdä useammalla tavalla ja kysyin, mikä on oikea tapa. "Noo, se on makuasia." Sitten kun olin tehnyt makuni mukaan, löytyi oikeastaan suositeltavampi tapa, joka tietenkin oli se toinen kuin käyttämäni. Välillä tuli huutoa naama punaisena kädet nyrkissä kun olin tehnyt jotain eri tavalla, mitä käsinkirjoitetussa mallissa oli (siis ei virhettä kuitenkaan,) ja joskus taas kun tein tarkasti mallin mukaan, palaute oli "tämä nyt on oikeestaan minun virhe, mutta luulin, että sinä sen verran hoksaat". Jossain vaiheessa iltapäivällä poistuttiin koteihimme ja seuraavana aamuna ei vastannut tervehdykseen, oli selvästi vihainen. Kysyin, olenko loukannut jotenkin ja pyytelin anteeksi mahdollista mitä lieneekään. Vastaus oli, että saa ihmisellä olla omiakin ongelmia eikä niistä tarvitse muille puhua. Niillä mentiin muutama vuosi, sanoin joka aamu huomenta, vastauksena suun nipistäminen tiukaksi, etten vaan luulisi, että sain huomenen toivotuksen. Jos oli pakollista sanottavaa, se tuli tiuskimalla.

Vastaan hiukan ilkeilevään kommenttiisi. En ole ollut vieressä kuuntelemassa, mutta toisten puheista ja teoista saa vihjeitä. Kunhan joudut narsistin kynsiin niin huomaat kuinka peli alkaa pyöriä.. Asioita alkaa tapahtua eikä ne ole sattumaa.. Tosin ei sitä edes heti välttämöttä tajua. Itsellänikin meni yli vuosi asian ymmärtämiseen. Nyt olen hankkinut aiheesta paljon tietoa ja jopa ymmärrän miksi minä valikoiduin kiusaajan kohteeksi.
Lisäksi tämä pomoni suoraan kertoi minulle, että tämä kiusaaja on kertonut minusta aivan ihme tarinoita. Monet työkaverinikin ovat näin kertoneet. Jäljet johtaa aina tähän yhteen ja samaan tyyppiin.
Sitten viimeisenä neuvo niille jotka joutuu kiusaajanarsistin kynsiin. Sulla ei käytännössä ole muuta mahdollisuutta kun lähteä tämän narsistin vaikutuspiiristä pois. Muuten sairastut ja ties mitä tapahtuu. Narsistin kanssa jos lähdet pelaamaan et voi kun hävitä. Ainoa mahdollisuutesi on hankkiutus mahdollisimman kauas narsistista. Ja puhun maallikkona narsistista, vaikka se onkin nykyään "kirosana" ja leimaava nimitys.

Näin kannattaa tehdä. Itse odotin liian kauan, tosi mukaviakin tyyppejä oli töissä ja odotin, että kun joku jää eläkkeelle, asiat paranee. Vakava sairaus pysäytti miettimään, että halusin mielekkään työn, en notkua tyhjän panttina joten pistin sukanvarteen mitä pystyin ja kun kolmen kuukauden palkka oli kasassa, otin karenssin.