Elämä on ihmeellistä. Ja lopulta loogista. Palapelin palat alkavat loksahtaa paikalleen, ihmissuhteiden tarkoitus ja merkitys selviää.
On ollut lapsuusajan satumainen kotielämä ja hyvät isovanhemmat, nuoruusajan ihastumisia ja rakastuminen, itsenäistyminen, avioituminen ja lasten hankkiminen, ja siinä sivussa myös mahdollisuus hankkia rakas sukutila muistojen vaalimista varten. Kaikki sen ajan palat loksahtelivat kevyesti paikoilleen Eurooppa-palapelissä ja elämä ehti rakentaa kuvasta jo kolmasosan valmiiksi.
Mahtava Eurooppa-palapeli kuitenkin hajosi globalisaatio- ja kansallisvaltionäkemysten yhteentörmäykseen ja palapelin kuva alkoi muuttua Suomi-palapeliksi .
Suomi-kuva oli valoisa ja värikäs palapeli. Palapelin kokoaminen uudessa suhteessa onnistui vaivattomasti melkein Lappiin asti, mutta sen jälkeen pelin kokoaminen yrityksistä huolimatta alkoi vaikeutua. Paloja hävisi vaivihkaa tai joku kävi niitä hävittämässä. Suomi-suhteen onni oli vanhan Globalisaatio-suhteen epäonni eikä Suomi-palapeliä pystytty uudessa suhteessa yhdessä enää kasaamaan loppuun asti . Suomi-kuva haalistui eivätkä loput löytyneet palat enää sopineet Suomi-kuvaan. Ne muuttuivat yhtenä kesäisenä päivänä jonkun muun palapelin paloiksi.
Se kesäinen päivä ja se kohtaaminen oli, ja on edelleen, kuin unta. Palapelin kuva oli tietämättäni muuttumassa satujen kuvaksi, Ruususen kuvaksi. Yksi kysymys ja yksi vastaus ja yhtäkkiä elämässäni oli mies, jonka kanssa kaikki elämässä oli mahdollista ja saavutettavissa, onnellisuus, nauru ja rakkaus. Kepeästi ja syvällä tunteella. Palapelin kaikki palat olivat taas käytettävissä. En osannut niihin kuitenkaan ajoissa tarttua eikä palapelin kokoaminen lopulta ollut enää mahdollistakaan. Ruususen kasvot olivat yllättäen muuttuneet Pahattaren kasvoiksi.
Jätin palapelin rannalle ja päätin hankkia jossain vaiheessa uuden palapelin, mutta se tuotiinkin eteeni jo seuraavana kesänä. Palapelin kuva oli muuttunut Helsinki-kuvaksi ja sen alussa niin juhlallinen väritys muuttui jossain vaiheessa räiskyväksi ja täynnä kontrasteja olevaksi kuvaksi. Kuvaa oli vaikea hahmottaa ja palojen oikeaa paikkaa löytää. Ihmissuhteet osoittautuivat joko levottomiksi, vaikeiksi tai velvoittaviksi ja elämä oli täynnä työtä lasten ja oman elämän järjestykseen saamista varten. Lopulta Helsinki-kuvan kokoaminen muuttui täysin mahdottomaksi, sille ei yksinkertaisesti annettu mahdollisuutta. Palapelin kokoaminen estettiin joka suunnalta ja kaikin mahdollisin tavoin ja keinoin.
Heitin Helsinki-palapelin roskiin, pistin Helsinki-rajat takanani kiinni ja palasin lapsuuden maisemiin sukutilalleni ja luonnon keskelle. Palapelin kokoamista en enää miettinyt lainkaan, mutta niin se vaan taas tuotiin eteeni. Tällä kertaa palapelin kuvassa oli sukutilan ja tuttujen ihmishahmojen lisäksi muitakin taloja ja asuntoja ja kauniita purpuranpunaisia merellisiä maisemia. Niin kuin kuva kertoisi, että tarina jatkuu ja se voi jatkua - yhdessä tai yksin - jossain kuvassa olevassa talossa tai paikassa, sen mukaisesti miten pitkälle ja mistä kohtaa onnistun palapelin kokoamaan.
Ehkäpä viimein tämä palapeli onnistuu. Viimeistä palaa myöten.
On ollut lapsuusajan satumainen kotielämä ja hyvät isovanhemmat, nuoruusajan ihastumisia ja rakastuminen, itsenäistyminen, avioituminen ja lasten hankkiminen, ja siinä sivussa myös mahdollisuus hankkia rakas sukutila muistojen vaalimista varten. Kaikki sen ajan palat loksahtelivat kevyesti paikoilleen Eurooppa-palapelissä ja elämä ehti rakentaa kuvasta jo kolmasosan valmiiksi.
Mahtava Eurooppa-palapeli kuitenkin hajosi globalisaatio- ja kansallisvaltionäkemysten yhteentörmäykseen ja palapelin kuva alkoi muuttua Suomi-palapeliksi .
Suomi-kuva oli valoisa ja värikäs palapeli. Palapelin kokoaminen uudessa suhteessa onnistui vaivattomasti melkein Lappiin asti, mutta sen jälkeen pelin kokoaminen yrityksistä huolimatta alkoi vaikeutua. Paloja hävisi vaivihkaa tai joku kävi niitä hävittämässä. Suomi-suhteen onni oli vanhan Globalisaatio-suhteen epäonni eikä Suomi-palapeliä pystytty uudessa suhteessa yhdessä enää kasaamaan loppuun asti . Suomi-kuva haalistui eivätkä loput löytyneet palat enää sopineet Suomi-kuvaan. Ne muuttuivat yhtenä kesäisenä päivänä jonkun muun palapelin paloiksi.
Se kesäinen päivä ja se kohtaaminen oli, ja on edelleen, kuin unta. Palapelin kuva oli tietämättäni muuttumassa satujen kuvaksi, Ruususen kuvaksi. Yksi kysymys ja yksi vastaus ja yhtäkkiä elämässäni oli mies, jonka kanssa kaikki elämässä oli mahdollista ja saavutettavissa, onnellisuus, nauru ja rakkaus. Kepeästi ja syvällä tunteella. Palapelin kaikki palat olivat taas käytettävissä. En osannut niihin kuitenkaan ajoissa tarttua eikä palapelin kokoaminen lopulta ollut enää mahdollistakaan. Ruususen kasvot olivat yllättäen muuttuneet Pahattaren kasvoiksi.
Jätin palapelin rannalle ja päätin hankkia jossain vaiheessa uuden palapelin, mutta se tuotiinkin eteeni jo seuraavana kesänä. Palapelin kuva oli muuttunut Helsinki-kuvaksi ja sen alussa niin juhlallinen väritys muuttui jossain vaiheessa räiskyväksi ja täynnä kontrasteja olevaksi kuvaksi. Kuvaa oli vaikea hahmottaa ja palojen oikeaa paikkaa löytää. Ihmissuhteet osoittautuivat joko levottomiksi, vaikeiksi tai velvoittaviksi ja elämä oli täynnä työtä lasten ja oman elämän järjestykseen saamista varten. Lopulta Helsinki-kuvan kokoaminen muuttui täysin mahdottomaksi, sille ei yksinkertaisesti annettu mahdollisuutta. Palapelin kokoaminen estettiin joka suunnalta ja kaikin mahdollisin tavoin ja keinoin.
Heitin Helsinki-palapelin roskiin, pistin Helsinki-rajat takanani kiinni ja palasin lapsuuden maisemiin sukutilalleni ja luonnon keskelle. Palapelin kokoamista en enää miettinyt lainkaan, mutta niin se vaan taas tuotiin eteeni. Tällä kertaa palapelin kuvassa oli sukutilan ja tuttujen ihmishahmojen lisäksi muitakin taloja ja asuntoja ja kauniita purpuranpunaisia merellisiä maisemia. Niin kuin kuva kertoisi, että tarina jatkuu ja se voi jatkua - yhdessä tai yksin - jossain kuvassa olevassa talossa tai paikassa, sen mukaisesti miten pitkälle ja mistä kohtaa onnistun palapelin kokoamaan.
Ehkäpä viimein tämä palapeli onnistuu. Viimeistä palaa myöten.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.