Sähläsin liikenteessä ja nyt ahdistaa niin, etten saanut yöllä nukuttua. On hirveän levoton olo ja vatsakin meni kuralle. Moka oli viaton virhetulkinta, josta ei koitunut kenellekään mitään vaaraa, mutta se saattoi vaikuttaa huonokäytöksisyydeltä. Järjellä ajateltuna tiedän, että tällainen reaktio on kohtuuton, mutta helvetti kun osaakin olla tyhmä olo. Siis että osaankin olla idiootti.
Virhe liikenteessä ja kohtuuton ahdistus
Anonyymi
19
1803
Vastaukset
- Anonyymi
Aloittaja jatkaa.
Tajusin juuri, että minulla iso osa ahdistusta tulee kasvojen menettämisen pelosta. Usein minulle pahin moka on se, jossa on mukana muita ihmisiä, ikään kuin todistamassa idioottimaisuuttani. Niin tässäkin tilanteessa. - Anonyymi
Mitähän sitten teit, kyllä kaikki sählää joskus.
- Anonyymi
Sinä juuri opit jotakin.
- Anonyymi
Jos jokainen joka sählää liikenteessä, ahdistuisi, niin ahdistuneita olisi valtavat määrät.
Tosin se on hyvä jos huomaa sählänneensä niin ehkä seuraavalla kerralla osaa toimia eri tavalla eikä tule enää sählänneeksi ainakaan samanlaisissa tilanteissa.
Omatunto on ihan hyvä asia ja se että se toimii, mutta ei kannata liikaa syytellä itseään sillä silloin juuri voi ahdistua. - Anonyymi
Mielialalääkkeet tasaa tällaisia ahdistuksia ja perusteettomia häpeäntunteita. Tulee uskoa, että kaikki selviää. Turha kärsiä turhista asioista ja sitten voi suunnata huomionsa oikeasti tärkeisiin asioihin.
- Anonyymi
"Mielialalääkkeet tasaa tällaisia ahdistuksia ja perusteettomia häpeäntunteita."
Voi hyvä tavaton, älä hulluja puhu! Anteeksi, en tarkoita olla töykeä. Totuus on kuitenkin ihan päinvastainen. Mielialalääkkeet turruttavat tunteita, ja aiheuttavat pitkäaikaiskäytössä joskus hyvinkin haitallista ja vakavia seurauksia aiheuttavaa välinpitämättömyyttä. Kyvyttömyyttä tuntea empatiaa ja kiinnostusta, suhteessa sekä itseen että muihin. Tämä on tutkittu asia. Esimerkiksi professori Peter C. Götzschen kirjassa Tappava psykiatria ja lääkinnän harha on selostettu näiden aineiden vaikutusmekanismeja ja kuvattu, miten ne voivat muuttaa ihmisen persoonaa ja käyttäytymistä.
https://kirja.elisa.fi/ekirja/tappava-psykiatria-ja-laakinnan-harha
Ahdistus ja masennus ovat luonnollisia reaktioita elämän vastoinkäymisiin. Ikävilläkin tunteilla on tehtävänsä ihmisen mielentasapainon säätelyssä. Kun tunteiden viestiä kuuntelee, ja jos voi keskustella niistä jonkun ymmärtäväisen kuulijan kanssa ja jakaa kokemuksiaan, ne alkavat helpottaa.
Aloittajan asiasta. Kasvojen menettämisen kokemus on kurja tunne. Sellaista tapahtuu kuitenkin joskus kaikille. Se hetki kun joutuu sietämään sitä oloa on inhottava, mutta voin vakuuttaa ettet ole siinä yksin. On varmasti paljon pahempiakin tapoja menettää kasvonsa kuin törttöily liikenteessä, minä olen kokenut kaikenlaista ja selvinnyt. Se on vain elämää. - Ja se, että pystyt kirjoittamaan siitä, osoittaa että olet vahva ihminen ja avaat väylän muillekin, jotka ovat kokeneet tai ehkä kokevat juuri nyt tälläkin hetkellä jotain samaa, ja saavat sinulta nyt helpotusta.
Häpeä ei voi elää siellä missä on empatiaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Mielialalääkkeet tasaa tällaisia ahdistuksia ja perusteettomia häpeäntunteita."
Voi hyvä tavaton, älä hulluja puhu! Anteeksi, en tarkoita olla töykeä. Totuus on kuitenkin ihan päinvastainen. Mielialalääkkeet turruttavat tunteita, ja aiheuttavat pitkäaikaiskäytössä joskus hyvinkin haitallista ja vakavia seurauksia aiheuttavaa välinpitämättömyyttä. Kyvyttömyyttä tuntea empatiaa ja kiinnostusta, suhteessa sekä itseen että muihin. Tämä on tutkittu asia. Esimerkiksi professori Peter C. Götzschen kirjassa Tappava psykiatria ja lääkinnän harha on selostettu näiden aineiden vaikutusmekanismeja ja kuvattu, miten ne voivat muuttaa ihmisen persoonaa ja käyttäytymistä.
https://kirja.elisa.fi/ekirja/tappava-psykiatria-ja-laakinnan-harha
Ahdistus ja masennus ovat luonnollisia reaktioita elämän vastoinkäymisiin. Ikävilläkin tunteilla on tehtävänsä ihmisen mielentasapainon säätelyssä. Kun tunteiden viestiä kuuntelee, ja jos voi keskustella niistä jonkun ymmärtäväisen kuulijan kanssa ja jakaa kokemuksiaan, ne alkavat helpottaa.
Aloittajan asiasta. Kasvojen menettämisen kokemus on kurja tunne. Sellaista tapahtuu kuitenkin joskus kaikille. Se hetki kun joutuu sietämään sitä oloa on inhottava, mutta voin vakuuttaa ettet ole siinä yksin. On varmasti paljon pahempiakin tapoja menettää kasvonsa kuin törttöily liikenteessä, minä olen kokenut kaikenlaista ja selvinnyt. Se on vain elämää. - Ja se, että pystyt kirjoittamaan siitä, osoittaa että olet vahva ihminen ja avaat väylän muillekin, jotka ovat kokeneet tai ehkä kokevat juuri nyt tälläkin hetkellä jotain samaa, ja saavat sinulta nyt helpotusta.
Häpeä ei voi elää siellä missä on empatiaa.Voi voi, olet valitettavasti täysin väärässä. Mutta elämässä voi tehdä myös huonoja valintoja, mutta sitten joutuu elämään niiden valintojensa kanssa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voi voi, olet valitettavasti täysin väärässä. Mutta elämässä voi tehdä myös huonoja valintoja, mutta sitten joutuu elämään niiden valintojensa kanssa.
Samaa mieltä tuosta väärässä olemisesta. Lääkkeet eivät aina ole taikakeino kaikkeen.
Itse tein aikoinaan huonoja valintoja ja tietty joudun elämään niiden kanssa.
Juttu on vaan niin että itse pärjään menneisyyteni kanssa sen takia koska se todellakin on mennyttä, mutta harmittaa tavallaan kun ihan kaikki muut eivät menneisyyteni kanssa pärjää ja se vaikeuttaa elämää varmaan hamaan hautaan asti.
Ikävää ja ajatuksia herättävää asiassa on juuri se että miksi minun menneisyyteni täytyy vaikuttaa muihin sillä tavalla että kohtelu on mitä on.
Sitä eniten ihmettelen kuitenkin itsekin ihmisenä, samanarvoisena kuin muutkin menneisyydestä huolimatta.
Sille en tosin voi mitään että on joitain ihmisiä jotka eivät ymmärrä sanan ihmisarvo, tarkoitusta. Joistain on hurjan kivaa polkea toisten ihmisarvoa.
- Anonyymi
Hei aloittaja unohda koko juttu! Virheitä sattuu sille ei voi mitään. Ollaan vaan ihmisiä. Virhetulkintoja myös sattuu, mutta tuskin kukaan sinulle kaunaa kantaa, koska ei perään lähtenyt. Varmaan on unohtanut koko jutun. Joskus myös saman perheen eri jäsenet käyttää samaa autoa, ja joku toinen voi töppäillä, joten ei voi auton perusteella pelkästään tunnistaakaan.
Olen itsekin töppäillyt. Ajanut peräänajokolarin. Vanhoilla nastarenkailla luistellut jäällä jarrut pohjassa punaisia päin ja risteyksen yli talvella, isossa risteyksessä. Meinannut ajaa toisen auton eteen risteyksessä. Meinannut ajaa pyöräilijän päälle risteyksessä kun oli sopivasti palkin takana yms. Lisäksi on minullekin näytetty keskisormea, paljasta takapuolta yms. on lähdetty seuraamaan varastetulla autolla huumeissa, välkytelty valoja, yritetty kiilata pois tieltä yms. Olen silti aina ollut varovainen liikenteessä, enkä kaahaile ja annan muille tilaa, mutta täällä on paljon mm. huumekuskejakin liikenteessä. - Anonyymi
Suurkiitokset viesteistänne! Kummasti oloa keventää toisten tuki ja tsemppaus!
On varmasti ihan totta, että paikalla olleista minä olen ainoa, joka vielä tunarointiani vatvoo. Aivan satavarmasti on totta, että jokainen joskus tunaroi. Mitään vahinkoja ei tullut kenelläkään, paitsi että oma ego koki aimo kolauksen.
Ehkä tässä pitää oppia, ettei kukaan voi aina olla täysin tilanteen tasalla. Vaikka 99,99...% ajasta pidän itseäni varsin rauhallisena ja harkitsevana kuskina, niin noin 20 vuoden ajokokemuksen jälkeenkin aivopieru voi yllättää. Nyt kävi niin, että ensimmäinen virhearvio johti toiseen mokaan, joka puolestaan toi mukanaan kolmannen sähläyksen, erityisjärjestelyjen vuoksi alue kun oli kirjaimellisesti kuin pullonkaula, josta ei sen ekan erheen jälkeen muualle päässyt. Kumulatiivinen mokaklusteri siis! :D Itse asiassa tässä voi nähdä aika annoksen hirtehishuumoria: liekö edes Suomen surkein kuski -kilpailijat ovat yltäneet moiseen suoritukseen.
Mitä lääkkeisiin taas tulee, niin minäkin ajattelen niiden kaipaavan keskusteluapua rinnalleen. Esimerkiksi minulla on joitakin selkeitä ajatusvinoumia, eikä niitä voi pelkällä lääkityksellä poistaa, kuten tässäkin tapauksessa esiin tullut virhe, epäonnistuminen = huono, kelpaamaton persoona.
Mutta jos ensi yönä saisi nukuttua, eikä päänsisäinen sättijä koko ajan toistaisi haukkujen kera ko. tapahtumaan, niin ehkä tämäkin asian saisi siirrettyä muiden ei niin edustavien hetkien kansioon, jotta pääsisi tallustamaan eteenpäin elämässä yhtä, kantapään kautta opittua kokemusta (toivottavasti) viisaampana.
- Aloittaja -- Anonyymi
Et tarvii olla noin anakara itsellesi. Jokainen mogaa ja usein! Onneksi ei käynyt mitään myöskään! Virheitä sattuu. Eri asia, jos ei välittäisi niistä yhtään. Mutta ei tarvitse soimata itteään. Jos ahdistaa eikä saa unta, suosittelen mielenterveystalon nettisivuja. Siellä on omahoitoja. Ja myös chat. Kaikki ilmaista! sopii mulle -työttömälle ja ahdistuneelle ja myös mokanneelle. Auttoi, kun sai jutella ja sai vinkit käyttää omahoitoa.
- Anonyymi
Tuttu tunne. Vielä vuosien jälkeenkin mietin tiettyjä tapauksia.
Esim. yksi tapaus. Tulin pieneltä tieltä hieman suuremmalle tielle. Siltä pikkutieltä pitää vain tulla, molemmissa suunnissa on mutka, joten mitään ei näe kun on vielä metsää. Juuri kun pääsin liikkeelle niin tuli auto ja melkein törmäsimme. Se kuski näytti keskisormea ja oli vihainen. Tämä pyöri mielessä todella pitkään ja halusin mennä maan alle piiloon.
Mutta tuollaista tapahtuu varmasti siinä kohtaa usein.
Jokainen tekee virheitä ja ärsyttää sellaiset ihmiset jotka alkavat opettamaan muita liikenteessä ja raivoavat kun hekin mokailevat aivan varmasti.- Anonyymi
Kunhan ei tuu ruumiita. Turha miettiä. Eihän niitä muistakaan vuoden päästä , paitti sinä.
Menneitä mokia ei kannata muistella, menneet on menneitä, mutta uusia tulee, se on varma, jos on töissä.. Täytyy kulkea hattu kourassa. - Anonyymi
Nyt kun tapauksesta on jo vajaan viikon verran aikaa ja olen pystynyt pohtimaan tilannetta ilman tolkutonta itseruoskintaa, niin edelleen minulle päällimmäiseksi nousee juurikin toisten ihmisten reaktiot, todelliset sekä oletetut. Pelkään vihaisia ihmisiä. Ahdistaa ajatuskin raivoavan ihmisen kohtaamisesta.
Olen sen yhden unettoman yön jälkeen saanut ihan hyvin nukuttua. Kutenkin tapaus nousee mieleen vielä jokusen kerran päivässä, mutta nekin ovat vähenemään päin. Ehkä tämä tästä vielä lutviutuu.
- Aloittaja - - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nyt kun tapauksesta on jo vajaan viikon verran aikaa ja olen pystynyt pohtimaan tilannetta ilman tolkutonta itseruoskintaa, niin edelleen minulle päällimmäiseksi nousee juurikin toisten ihmisten reaktiot, todelliset sekä oletetut. Pelkään vihaisia ihmisiä. Ahdistaa ajatuskin raivoavan ihmisen kohtaamisesta.
Olen sen yhden unettoman yön jälkeen saanut ihan hyvin nukuttua. Kutenkin tapaus nousee mieleen vielä jokusen kerran päivässä, mutta nekin ovat vähenemään päin. Ehkä tämä tästä vielä lutviutuu.
- Aloittaja -Tuo juontaa varmasti jostain lapsuudestasi. Onko lähelläsi ollut erittäin vaativia ihmisiä, onko sinua moitittu liikaa pienistä virheistä.
Ehkä tämä liikennetapaus onkin sellainen merkki, joka kertoo, että sinulla on mahdollisuus sen kautta alkaa tutustua itseesi paremmin.
Jos olet, kuten tosiaan kuulostat ainakin minulle olevan, tunnontarkka ja kohtuuttomasti itseltään vaativa ihminen, niin ansaitsisit päästä eroon tuosta rasittavasta tavasta suhtautua itseesi.
Eikä ole mitenkään omaa syytäsi, jos vaadit itseltäsi liikaa! Ylitunnolliset, helposti syyllistyvät ihmiset alkavat, tämän piirteensä huomatessaan, syyllistää itseään helposti siitäkin. Tiedän omasta kokemuksesta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuo juontaa varmasti jostain lapsuudestasi. Onko lähelläsi ollut erittäin vaativia ihmisiä, onko sinua moitittu liikaa pienistä virheistä.
Ehkä tämä liikennetapaus onkin sellainen merkki, joka kertoo, että sinulla on mahdollisuus sen kautta alkaa tutustua itseesi paremmin.
Jos olet, kuten tosiaan kuulostat ainakin minulle olevan, tunnontarkka ja kohtuuttomasti itseltään vaativa ihminen, niin ansaitsisit päästä eroon tuosta rasittavasta tavasta suhtautua itseesi.
Eikä ole mitenkään omaa syytäsi, jos vaadit itseltäsi liikaa! Ylitunnolliset, helposti syyllistyvät ihmiset alkavat, tämän piirteensä huomatessaan, syyllistää itseään helposti siitäkin. Tiedän omasta kokemuksesta.Jostain tällaisesta voi olla kyse. Vanhempani olivat (ja ovat edelleen) vaativia ja ankariakin, etenkin virheiden suhteen. Olen ajatellut, että he eivät oikein ole pystyneet asettumaan minun asemaani lapsena tai nuorena. Esimerkiksi kun itkin läksykirjan unohtumista kouluun, niin isäni minun rauhoittamisen sijaan huusi ja sitten menimme renkaat ulvoen ja isän edelleen noituessa hakemaan sitä kirjaa. Pieni epähuomio, jota jo muutenkin pidin aivan kauheana asiana, kasvoi isäni reaktion vuoksi suorastaan katastrofiksi.
Vanhemmillani on myös taipumus tulkita virheeni aina negatiivisen kautta, siis kiukutteluna, laiskuudesta kumpuavana tarkkaamattomuutena tai jopa tahallisuutena. Esimerkiksi kun teininä unohdin sulkea tv:n suihkun ajaksi, niin sain kuunnella oven takana käytyä keskustelua, miten "tuo yks ei yhtään ajattele sähkönkulutusta". Itse saattoivat unohtaa telkkarin päälle saunan ajaksi, mutta ainoastaan minun virheeseeni tartuttiin, koska elin jatkuvan tarkkailun alaisena virheiden suhteen. Melkein kuin olisivat odottaneet niitä.
Tai ehkä minä tuotin heille jatkuvasti pettymyksiä. Ehkä en ollut sellainen lapsi, jota he olivat toivoneet.
Kuinka tuossa itseeni tutustumisessa ja täydellisyyden vaatimuksista luopumisessa pääsee eteenpäin? Ammattiapu tuntuu liian hankalalta.
- Aloittaja - - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jostain tällaisesta voi olla kyse. Vanhempani olivat (ja ovat edelleen) vaativia ja ankariakin, etenkin virheiden suhteen. Olen ajatellut, että he eivät oikein ole pystyneet asettumaan minun asemaani lapsena tai nuorena. Esimerkiksi kun itkin läksykirjan unohtumista kouluun, niin isäni minun rauhoittamisen sijaan huusi ja sitten menimme renkaat ulvoen ja isän edelleen noituessa hakemaan sitä kirjaa. Pieni epähuomio, jota jo muutenkin pidin aivan kauheana asiana, kasvoi isäni reaktion vuoksi suorastaan katastrofiksi.
Vanhemmillani on myös taipumus tulkita virheeni aina negatiivisen kautta, siis kiukutteluna, laiskuudesta kumpuavana tarkkaamattomuutena tai jopa tahallisuutena. Esimerkiksi kun teininä unohdin sulkea tv:n suihkun ajaksi, niin sain kuunnella oven takana käytyä keskustelua, miten "tuo yks ei yhtään ajattele sähkönkulutusta". Itse saattoivat unohtaa telkkarin päälle saunan ajaksi, mutta ainoastaan minun virheeseeni tartuttiin, koska elin jatkuvan tarkkailun alaisena virheiden suhteen. Melkein kuin olisivat odottaneet niitä.
Tai ehkä minä tuotin heille jatkuvasti pettymyksiä. Ehkä en ollut sellainen lapsi, jota he olivat toivoneet.
Kuinka tuossa itseeni tutustumisessa ja täydellisyyden vaatimuksista luopumisessa pääsee eteenpäin? Ammattiapu tuntuu liian hankalalta.
- Aloittaja -Ovatpa vanhempasi olleet todella ankaria. "Ankara" tosin tuntuu vähän turhan lievältä sanalta, kun lukee mitä tilanteita kuvaat. Olet joutunut todella koville.
Ammattiapu on monelle hankala hakea, itsellenikin oli, ja yksi suuri syy siihen oli että tämä koko typerä mielenterveysjärjestelmä vaatii kaikilta julkista terapiarahoitusta saavilta jonkinlaisen psykiatrisen diagnoosin. Sen saaminen ja hankkiminen on vaivalloista eikä mitenkään mukavaa. Minulla oli muutakin elämäntilanteen ongelmaa kuin sellaiset mitä kuvaat, joten kävin sen myllyn läpi. Olen tyytyväinen Kelan kuntoutuspsykoterapiana saamaani henkiseen tukeen, se on auttanut minua muuttamaan elämääni paljon. Samaa polkua en kuitenkaan suosittelisi ihan jokaiselle, johtuen juuri em. hakutavasta.
Jos sinulla on mitenkään varaa, niin hakeudu yksityiselle. Samat pätevät psykoterapeutit, jotka palvelevat julkisella rahoituksella käyviä ottavat vastaan (ilman diagnoosia) myös omalla rahallaan maksavia, ja joillakin terapeuteilla on käytäntönä veloittaa jälkimmäisiltä pienempi maksu, koska he eivät saa tukia.
terv. Anonyymi21.08.2020 12:06 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ovatpa vanhempasi olleet todella ankaria. "Ankara" tosin tuntuu vähän turhan lievältä sanalta, kun lukee mitä tilanteita kuvaat. Olet joutunut todella koville.
Ammattiapu on monelle hankala hakea, itsellenikin oli, ja yksi suuri syy siihen oli että tämä koko typerä mielenterveysjärjestelmä vaatii kaikilta julkista terapiarahoitusta saavilta jonkinlaisen psykiatrisen diagnoosin. Sen saaminen ja hankkiminen on vaivalloista eikä mitenkään mukavaa. Minulla oli muutakin elämäntilanteen ongelmaa kuin sellaiset mitä kuvaat, joten kävin sen myllyn läpi. Olen tyytyväinen Kelan kuntoutuspsykoterapiana saamaani henkiseen tukeen, se on auttanut minua muuttamaan elämääni paljon. Samaa polkua en kuitenkaan suosittelisi ihan jokaiselle, johtuen juuri em. hakutavasta.
Jos sinulla on mitenkään varaa, niin hakeudu yksityiselle. Samat pätevät psykoterapeutit, jotka palvelevat julkisella rahoituksella käyviä ottavat vastaan (ilman diagnoosia) myös omalla rahallaan maksavia, ja joillakin terapeuteilla on käytäntönä veloittaa jälkimmäisiltä pienempi maksu, koska he eivät saa tukia.
terv. Anonyymi21.08.2020 12:06Lisään vielä, että vaikuttaa siltä, että vanhempasi ovat projisoineet sinuun omia huonommuudentunteitaan. Toivottavasti onnistut katkaisemaan heidän aikaansaamansa itsesi mollaamisen tavan, joka johtaa aiheettomaan syyllisyyteen ja häpeään, ja vie turhaan energiaa, jonka voisi käyttää muuhunkin.
- Anonyymi
Naistenhakkaaja Elliott hävisi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi1305225- 323267
Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O161847Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak221820Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.191675Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta711521Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt111395Armi Aavikko Malmin hautausmaa
Haudattiinko Armi arkussa Malmin hautausmaalle vai tuhkattiinko hänet? Kuka tietää asiasta oikein?111306Haluisin suudella ja huokailla
ja purra kaulaasi ja rakastella sinua. Haluisin puristella rintojasi ja pakaroitasi. Ei sinulla taida olla kuitenkaan ni161287Miksi näin?
Miksi vihervassut haluaa maahan porukkaa jonka pyhä kirja kieltää sopeutumisen vääräuskoisten keskuuteen? Näin kotoutumi191277