Paras suomalainen sävellys?

Melkein unohtui Eppu Normaalin Kuka ön Pertti Ström. Se on oikein hyvä laulu sekin.

Sibeliuksen viulukonsertto on niin kömpelösti orkestroitu, epäyhtenäinen, hajanaisten kadenssien katkoma jaksottainen teos flegmaattisuuteen ja apaattisuuteen taipuvaisessa sävelkielessään kuulostaessaan kuin päättymättömältä karulta erämaalta. Konsertto on täynnä Sibeliukselle tyypillisiä maneereja kuten matalien soittimien epämääräistä murinaa ja vaskien kuin tyhjyydestä kasvavia mahtipontisia töräyksiä ja lyhyiden aiheiden yhä toistuvia katkelmia.

Anonyymi kirjoitti:

Sibeliuksen viulukonsertto on niin kömpelösti orkestroitu, epäyhtenäinen, hajanaisten kadenssien katkoma jaksottainen teos flegmaattisuuteen ja apaattisuuteen taipuvaisessa sävelkielessään kuulostaessaan kuin päättymättömältä karulta erämaalta. Konsertto on täynnä Sibeliukselle tyypillisiä maneereja kuten matalien soittimien epämääräistä murinaa ja vaskien kuin tyhjyydestä kasvavia mahtipontisia töräyksiä ja lyhyiden aiheiden yhä toistuvia katkelmia.

Tuo anti-Sibelius jihadisti unohti kritikissään mainita että ainoa syy Sibeliuksen viulukonserton menestyksen takana on kansainvälinen salaliitto johon kuuluu suuri määrä viulisteja ja levy-yhtiöitä jotka kaikki haluaa estää Melartinin viulukonserton riemukulun mailmanhistorian toiseksi parhaaksi sävellykseksi, heti Beatlesin She loves you kappaleen jälkeen.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo anti-Sibelius jihadisti unohti kritikissään mainita että ainoa syy Sibeliuksen viulukonserton menestyksen takana on kansainvälinen salaliitto johon kuuluu suuri määrä viulisteja ja levy-yhtiöitä jotka kaikki haluaa estää Melartinin viulukonserton riemukulun mailmanhistorian toiseksi parhaaksi sävellykseksi, heti Beatlesin She loves you kappaleen jälkeen.

Ei kun Sibeliuksen viulukonsertto on oikeasti melko huono sävellys koska siitä puuttuu yjtenäinen sisäinen orgaaninen näky johon esim. Mozartin musiikki parhaimmillaan perustuu ollessaan musiikin historian suurin säveltäjänä. Melartinin viulukonsertto on todellakin Sibeliuksen vastaavaa merkittävämpi luomus johon säveltäjä on valanut objektivoitua tunnetta ja musiikkiin sisältyy emotionaalista syvyyttä mitä Sibeliuksen ilmeeltään flegmaattisessa tekeleessä ei juurikaan ole.

Anonyymi kirjoitti:

Ei kun Sibeliuksen viulukonsertto on oikeasti melko huono sävellys koska siitä puuttuu yjtenäinen sisäinen orgaaninen näky johon esim. Mozartin musiikki parhaimmillaan perustuu ollessaan musiikin historian suurin säveltäjänä. Melartinin viulukonsertto on todellakin Sibeliuksen vastaavaa merkittävämpi luomus johon säveltäjä on valanut objektivoitua tunnetta ja musiikkiin sisältyy emotionaalista syvyyttä mitä Sibeliuksen ilmeeltään flegmaattisessa tekeleessä ei juurikaan ole.

Sibeliuksen viulukonsertto on ilmeeltääm sentimentaalinen luomus kuten yleensä hänen sinfoniansakin.

Anonyymi kirjoitti:

Sibeliuksen viulukonsertto on ilmeeltääm sentimentaalinen luomus kuten yleensä hänen sinfoniansakin.

Kenties Kalervo Tuukkasen vaikuttava Karhunpyynti kilpailee parhaimman suomalaissävellyksen tittelistä sillä voittihan se sentään olympiahopeaa Lontoon olympialaisten taidekilpailun orkesterimusiikkisarjassa 1948 ja on tyyliltään postromanttinen sävelkuvaus kuorolle ja orkesterille.

Anonyymi kirjoitti:

Ei kun Sibeliuksen viulukonsertto on oikeasti melko huono sävellys koska siitä puuttuu yjtenäinen sisäinen orgaaninen näky johon esim. Mozartin musiikki parhaimmillaan perustuu ollessaan musiikin historian suurin säveltäjänä. Melartinin viulukonsertto on todellakin Sibeliuksen vastaavaa merkittävämpi luomus johon säveltäjä on valanut objektivoitua tunnetta ja musiikkiin sisältyy emotionaalista syvyyttä mitä Sibeliuksen ilmeeltään flegmaattisessa tekeleessä ei juurikaan ole.

"Ei kun Sibeliuksen viulukonsertto on oikeasti melko huono sävellys koska siitä puuttuu yjtenäinen sisäinen orgaaninen näky "

joka orgaanisen näyn puute perimiltään johtuu siitä että kesken kaiken sen silloin meneillään olleen säveltämisen Sibelius havahtui ja ääneen virkkoi: "No prkle! Minkä helevatan takia minä tässä urkumusiikkia sävellän kun oli määrä tehdä viulukonsertto!"

Anonyymi kirjoitti:

"Ei kun Sibeliuksen viulukonsertto on oikeasti melko huono sävellys koska siitä puuttuu yjtenäinen sisäinen orgaaninen näky "

joka orgaanisen näyn puute perimiltään johtuu siitä että kesken kaiken sen silloin meneillään olleen säveltämisen Sibelius havahtui ja ääneen virkkoi: "No prkle! Minkä helevatan takia minä tässä urkumusiikkia sävellän kun oli määrä tehdä viulukonsertto!"

Urkuhymniksihän Klemettikin luonnehti Sibeliuksen 7. sinfoniaa eikä todelliseksi sinfoniaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Urkuhymniksihän Klemettikin luonnehti Sibeliuksen 7. sinfoniaa eikä todelliseksi sinfoniaksi.

Sibeliuksen musiikki ei kumpua yhtenäisestä sisäisestä orgaanisesta näystä kuten Mozart joka edustaa jotakin eksistenssin perimmäistä tarkoitusta ollessaan miltei irtaantunut olemassaolosta.

Anonyymi kirjoitti:

Urkuhymniksihän Klemettikin luonnehti Sibeliuksen 7. sinfoniaa eikä todelliseksi sinfoniaksi.

"Urkuhymniksihän Klemettikin luonnehti Sibeliuksen 7. sinfoniaa eikä todelliseksi sinfoniaksi."

Ehkä juuri tuosta yllälainatusta johtuen jo itsessään Raamatussa neuvotaan että: "Älä pidä muita klemettejä", ja vielä jatketaan että: "koska yhdessäkin klemetissä on jo aivan riittävästi kestämistä. "

Sibeliuksen 7.sinfonia on sinfonia koska Sibelius sen siksi nimesi. Sitäpaitsi joukko asiantuntijoita on verrannut Sibeliuksen 7. Sinfoniaa Pariisissa säilytettävään Sinfonian standardi malliin, ja sen vertauksen perusteella Sibeliuksen 7. sinfonia on oikein oiva sinfoniaksi.

Anonyymi kirjoitti:

"Urkuhymniksihän Klemettikin luonnehti Sibeliuksen 7. sinfoniaa eikä todelliseksi sinfoniaksi."

Ehkä juuri tuosta yllälainatusta johtuen jo itsessään Raamatussa neuvotaan että: "Älä pidä muita klemettejä", ja vielä jatketaan että: "koska yhdessäkin klemetissä on jo aivan riittävästi kestämistä. "

Sibeliuksen 7.sinfonia on sinfonia koska Sibelius sen siksi nimesi. Sitäpaitsi joukko asiantuntijoita on verrannut Sibeliuksen 7. Sinfoniaa Pariisissa säilytettävään Sinfonian standardi malliin, ja sen vertauksen perusteella Sibeliuksen 7. sinfonia on oikein oiva sinfoniaksi.

Alun perin Sibelius ajatteli nimetä 7. sinfoniansa sinfoniseksi fantasiaksi mutta frigidi teos se on silti eikä pärjää emotionaalisessa hehkussa esim. melartinin tyyliltään postromanttisiin saksalaisvaikutteisiin sinfonioihin verrattuna. Sinfonian standardimalliahan säilytetään nimenomaan Saksassa Berliinissä.

Anonyymi kirjoitti:

Kenties Kalervo Tuukkasen vaikuttava Karhunpyynti kilpailee parhaimman suomalaissävellyksen tittelistä sillä voittihan se sentään olympiahopeaa Lontoon olympialaisten taidekilpailun orkesterimusiikkisarjassa 1948 ja on tyyliltään postromanttinen sävelkuvaus kuorolle ja orkesterille.

"Kenties Kalervo Tuukkasen vaikuttava Karhunpyynti kilpailee parhaimman suomalaissävellyksen tittelistä sillä voittihan se sentään olympiahopeaa Lontoon olympialaisten taidekilpailun orkesterimusiikkisarjassa 1948 ja on tyyliltään postromanttinen sävelkuvaus kuorolle ja orkesterille."

Mutta kuinka olisi Tuukkasen olympiamitalin käynyt jos silloin olisi ollut doping testaus?

Anonyymi kirjoitti:

Alun perin Sibelius ajatteli nimetä 7. sinfoniansa sinfoniseksi fantasiaksi mutta frigidi teos se on silti eikä pärjää emotionaalisessa hehkussa esim. melartinin tyyliltään postromanttisiin saksalaisvaikutteisiin sinfonioihin verrattuna. Sinfonian standardimalliahan säilytetään nimenomaan Saksassa Berliinissä.

"Alun perin Sibelius ajatteli nimetä 7. sinfoniansa sinfoniseksi fantasiaksi ..."

Aivan, ja aikoi nimetä 6. sinfuunian 2. viulukonsertoksi, mutta 6. sinfuunia ei halunnut tulla tai olla viulukonsertto, joten Sibeliuksen ei auttanut kuin antaa sille periksi ja niin siitä tuli ihka aito sinfuunia. Ja olisiko jotain vastaavaa ilmennyt tuossa 7. sinfuunian nimiasiassakin?

"Melartinin sinfonioissa on kohottavaa romanttista kauneutta ja tunnetta jota sibeliuksen frigidistä ja anakronistisesta klassismista on turha etsiä. Sibelius on maineeseensa nähden melkoinen alisuorittaja sinfoniselta muotokieleltään."

Frigidi? https://fi.wikipedia.org/wiki/Frigidi. jonain päivänä, mutta ei ehkä ihan pian ymmärrämme sen miten jokin abstrakti ja sinänsä itsessään sukupuoleton asia kuten sinfuunia voi olla frigidi.

Mutta tapaus Sibelius. Hänhän sävelsi 1900-luvun alkuvuosien suurimman hitin, Pikku valssi nimittäin nuottimyynnillä arvioituna oli silloin sitä, hyi että Sibelius oli säveltäjänä lahjaton mies.

Sibelius sävelsi kaikista sävelletyistä konsertto sooloinstrumentille ja orkesterille sen kaikkein suosituimman. Hyi hyi että se Sibelius oli lahjaton mies.

Sibeliusta sinfuunioitensa perusteella yleisesti pidetään sinfuunioitten tekijöitten top 10 kuuluvana, ja ei ole mitenkään harvinaista että häntä pidetään jopa ykkös tai Beethovenin jälkeen 2. sinfoonikkona, Että hyi hyi hyi miten lahjaton mies se Sibelius sinfuunikkona oli.

Niitten sinfuunioitten lisäksi Sibelius sävelteli toistasataa lauluakin. Jos niistä valitaan 20 parasta laulua ja sitten aletaan vertailla että kuka tai ketkä ovat saaneet aikaiseksi yhtä kovan 20 biisin nipun, niin saattaa olla että nousee esiin nimet Beatles, ja nousee esiin nimi Abba, mutta nouseeko esiin ketään muita? Että hyi hyi hyi hyi kun Sibelius oli laulukirjoittajanakin oli aivan lahjaton mies.

ja jos vertaa Sibeliusta noissa yllämainituissa asioissa aidosti lahjakkaisiin säveltäjiin kuten Mela ja A. Merikyntäjä, niin esim Sibeliuksen viulukonsertosta on ilmaantunut vuosien mittaan satoja levytyksiä mutta Melan väitetysti paljon paremmasta viulukonsertosta noin 1 tai 2. Että se Mela oli hyvä viulukonserton säveltäjä.

Tai sinfuuniat, Sibeliuksen sinfuunioista on tehty satoja levytyksiä mutta Melan 1 ja Merikyntäjän noin 2. Oli ne Mela ja A.Merikyntö tuollakin perusteella selkeästi parempia sinfuunikkoja kuin Sibbe.

Mutta onko A Merikyntö tai Mela ylipäätään edes säveltänyt lauluja?, kukaan ei tunnu tietävän. A.Merikynnöllä oli rasitteenaan että isänsä O.Merikyntö oli hemmetinmoinen laulunsäveltäjä, melkein yhtä hyvä kuin Sibbe itseasiassa, joten on ymmärrettävää että A.Merikyntö hiukka ehkä ujosteli tarttua asiaan, vaan mikä selittää sen että Mela ei saanut aikaiseksi sillä osa-alueella oikein mitään mikä olisi jäänyt elämään omaa elämäänsä lauluja laulavan ja kuuntelevan rahvaan arkeen.

Anonyymi kirjoitti:

"Alun perin Sibelius ajatteli nimetä 7. sinfoniansa sinfoniseksi fantasiaksi ..."

Aivan, ja aikoi nimetä 6. sinfuunian 2. viulukonsertoksi, mutta 6. sinfuunia ei halunnut tulla tai olla viulukonsertto, joten Sibeliuksen ei auttanut kuin antaa sille periksi ja niin siitä tuli ihka aito sinfuunia. Ja olisiko jotain vastaavaa ilmennyt tuossa 7. sinfuunian nimiasiassakin?

"Melartinin sinfonioissa on kohottavaa romanttista kauneutta ja tunnetta jota sibeliuksen frigidistä ja anakronistisesta klassismista on turha etsiä. Sibelius on maineeseensa nähden melkoinen alisuorittaja sinfoniselta muotokieleltään."

Frigidi? https://fi.wikipedia.org/wiki/Frigidi. jonain päivänä, mutta ei ehkä ihan pian ymmärrämme sen miten jokin abstrakti ja sinänsä itsessään sukupuoleton asia kuten sinfuunia voi olla frigidi.

Mutta tapaus Sibelius. Hänhän sävelsi 1900-luvun alkuvuosien suurimman hitin, Pikku valssi nimittäin nuottimyynnillä arvioituna oli silloin sitä, hyi että Sibelius oli säveltäjänä lahjaton mies.

Sibelius sävelsi kaikista sävelletyistä konsertto sooloinstrumentille ja orkesterille sen kaikkein suosituimman. Hyi hyi että se Sibelius oli lahjaton mies.

Sibeliusta sinfuunioitensa perusteella yleisesti pidetään sinfuunioitten tekijöitten top 10 kuuluvana, ja ei ole mitenkään harvinaista että häntä pidetään jopa ykkös tai Beethovenin jälkeen 2. sinfoonikkona, Että hyi hyi hyi miten lahjaton mies se Sibelius sinfuunikkona oli.

Niitten sinfuunioitten lisäksi Sibelius sävelteli toistasataa lauluakin. Jos niistä valitaan 20 parasta laulua ja sitten aletaan vertailla että kuka tai ketkä ovat saaneet aikaiseksi yhtä kovan 20 biisin nipun, niin saattaa olla että nousee esiin nimet Beatles, ja nousee esiin nimi Abba, mutta nouseeko esiin ketään muita? Että hyi hyi hyi hyi kun Sibelius oli laulukirjoittajanakin oli aivan lahjaton mies.

ja jos vertaa Sibeliusta noissa yllämainituissa asioissa aidosti lahjakkaisiin säveltäjiin kuten Mela ja A. Merikyntäjä, niin esim Sibeliuksen viulukonsertosta on ilmaantunut vuosien mittaan satoja levytyksiä mutta Melan väitetysti paljon paremmasta viulukonsertosta noin 1 tai 2. Että se Mela oli hyvä viulukonserton säveltäjä.

Tai sinfuuniat, Sibeliuksen sinfuunioista on tehty satoja levytyksiä mutta Melan 1 ja Merikyntäjän noin 2. Oli ne Mela ja A.Merikyntö tuollakin perusteella selkeästi parempia sinfuunikkoja kuin Sibbe.

Mutta onko A Merikyntö tai Mela ylipäätään edes säveltänyt lauluja?, kukaan ei tunnu tietävän. A.Merikynnöllä oli rasitteenaan että isänsä O.Merikyntö oli hemmetinmoinen laulunsäveltäjä, melkein yhtä hyvä kuin Sibbe itseasiassa, joten on ymmärrettävää että A.Merikyntö hiukka ehkä ujosteli tarttua asiaan, vaan mikä selittää sen että Mela ei saanut aikaiseksi sillä osa-alueella oikein mitään mikä olisi jäänyt elämään omaa elämäänsä lauluja laulavan ja kuuntelevan rahvaan arkeen.

Melartin on säveltänyt noin 350 yksinlauluja ja useita kuorolauluja. Sibelius ei kuitenkaan ollut mikään suuri säveltäjänero Mozartin ja Beethovenin tai edes Deliuksen tai Melartinin tavoin vaikka hän joitakin merkityksettömiä ja emotionaalisesti tyhjiä sinfonioita ja yksinlauluja raapustikin paremman puutteessa paperille ajankulukseen jotka eivät millään muotoa ansaitse sitä glooriaa joka niiden osakseen on perusteettomasti tullut sillä ne ovat vähälahjaisen amatöörin aikaansaannoksia jotka ovat hämänneet monta sukupolvea esittäjiä luulemaan niitä mestariteoksiksi. Musiikkilehti Fanfaressa sen sijaan todettiin melartinin olevan aliarvostettu säveltäjä varsinkin sinfonikkona.

Anonyymi kirjoitti:

"Alun perin Sibelius ajatteli nimetä 7. sinfoniansa sinfoniseksi fantasiaksi ..."

Aivan, ja aikoi nimetä 6. sinfuunian 2. viulukonsertoksi, mutta 6. sinfuunia ei halunnut tulla tai olla viulukonsertto, joten Sibeliuksen ei auttanut kuin antaa sille periksi ja niin siitä tuli ihka aito sinfuunia. Ja olisiko jotain vastaavaa ilmennyt tuossa 7. sinfuunian nimiasiassakin?

"Melartinin sinfonioissa on kohottavaa romanttista kauneutta ja tunnetta jota sibeliuksen frigidistä ja anakronistisesta klassismista on turha etsiä. Sibelius on maineeseensa nähden melkoinen alisuorittaja sinfoniselta muotokieleltään."

Frigidi? https://fi.wikipedia.org/wiki/Frigidi. jonain päivänä, mutta ei ehkä ihan pian ymmärrämme sen miten jokin abstrakti ja sinänsä itsessään sukupuoleton asia kuten sinfuunia voi olla frigidi.

Mutta tapaus Sibelius. Hänhän sävelsi 1900-luvun alkuvuosien suurimman hitin, Pikku valssi nimittäin nuottimyynnillä arvioituna oli silloin sitä, hyi että Sibelius oli säveltäjänä lahjaton mies.

Sibelius sävelsi kaikista sävelletyistä konsertto sooloinstrumentille ja orkesterille sen kaikkein suosituimman. Hyi hyi että se Sibelius oli lahjaton mies.

Sibeliusta sinfuunioitensa perusteella yleisesti pidetään sinfuunioitten tekijöitten top 10 kuuluvana, ja ei ole mitenkään harvinaista että häntä pidetään jopa ykkös tai Beethovenin jälkeen 2. sinfoonikkona, Että hyi hyi hyi miten lahjaton mies se Sibelius sinfuunikkona oli.

Niitten sinfuunioitten lisäksi Sibelius sävelteli toistasataa lauluakin. Jos niistä valitaan 20 parasta laulua ja sitten aletaan vertailla että kuka tai ketkä ovat saaneet aikaiseksi yhtä kovan 20 biisin nipun, niin saattaa olla että nousee esiin nimet Beatles, ja nousee esiin nimi Abba, mutta nouseeko esiin ketään muita? Että hyi hyi hyi hyi kun Sibelius oli laulukirjoittajanakin oli aivan lahjaton mies.

ja jos vertaa Sibeliusta noissa yllämainituissa asioissa aidosti lahjakkaisiin säveltäjiin kuten Mela ja A. Merikyntäjä, niin esim Sibeliuksen viulukonsertosta on ilmaantunut vuosien mittaan satoja levytyksiä mutta Melan väitetysti paljon paremmasta viulukonsertosta noin 1 tai 2. Että se Mela oli hyvä viulukonserton säveltäjä.

Tai sinfuuniat, Sibeliuksen sinfuunioista on tehty satoja levytyksiä mutta Melan 1 ja Merikyntäjän noin 2. Oli ne Mela ja A.Merikyntö tuollakin perusteella selkeästi parempia sinfuunikkoja kuin Sibbe.

Mutta onko A Merikyntö tai Mela ylipäätään edes säveltänyt lauluja?, kukaan ei tunnu tietävän. A.Merikynnöllä oli rasitteenaan että isänsä O.Merikyntö oli hemmetinmoinen laulunsäveltäjä, melkein yhtä hyvä kuin Sibbe itseasiassa, joten on ymmärrettävää että A.Merikyntö hiukka ehkä ujosteli tarttua asiaan, vaan mikä selittää sen että Mela ei saanut aikaiseksi sillä osa-alueella oikein mitään mikä olisi jäänyt elämään omaa elämäänsä lauluja laulavan ja kuuntelevan rahvaan arkeen.

Sibelius ensin todella nimesi sittemmin 7. sinfoniana tunnetun orkesteriteoksensa sinfoniseksi fantasiaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo anti-Sibelius jihadisti unohti kritikissään mainita että ainoa syy Sibeliuksen viulukonserton menestyksen takana on kansainvälinen salaliitto johon kuuluu suuri määrä viulisteja ja levy-yhtiöitä jotka kaikki haluaa estää Melartinin viulukonserton riemukulun mailmanhistorian toiseksi parhaaksi sävellykseksi, heti Beatlesin She loves you kappaleen jälkeen.

Beatles on niin huono ettei se mahdu edes 10 000 parhaan kappaleen listalle.

Anonyymi kirjoitti:

Melartin on säveltänyt noin 350 yksinlauluja ja useita kuorolauluja. Sibelius ei kuitenkaan ollut mikään suuri säveltäjänero Mozartin ja Beethovenin tai edes Deliuksen tai Melartinin tavoin vaikka hän joitakin merkityksettömiä ja emotionaalisesti tyhjiä sinfonioita ja yksinlauluja raapustikin paremman puutteessa paperille ajankulukseen jotka eivät millään muotoa ansaitse sitä glooriaa joka niiden osakseen on perusteettomasti tullut sillä ne ovat vähälahjaisen amatöörin aikaansaannoksia jotka ovat hämänneet monta sukupolvea esittäjiä luulemaan niitä mestariteoksiksi. Musiikkilehti Fanfaressa sen sijaan todettiin melartinin olevan aliarvostettu säveltäjä varsinkin sinfonikkona.

Melartin on säveltänyt pianokappaleita 350 ja yli 300 yksinlaulua. Hänen tuotantonsa käsittää 1330 teosta.

Anonyymi kirjoitti:

"Alun perin Sibelius ajatteli nimetä 7. sinfoniansa sinfoniseksi fantasiaksi ..."

Aivan, ja aikoi nimetä 6. sinfuunian 2. viulukonsertoksi, mutta 6. sinfuunia ei halunnut tulla tai olla viulukonsertto, joten Sibeliuksen ei auttanut kuin antaa sille periksi ja niin siitä tuli ihka aito sinfuunia. Ja olisiko jotain vastaavaa ilmennyt tuossa 7. sinfuunian nimiasiassakin?

"Melartinin sinfonioissa on kohottavaa romanttista kauneutta ja tunnetta jota sibeliuksen frigidistä ja anakronistisesta klassismista on turha etsiä. Sibelius on maineeseensa nähden melkoinen alisuorittaja sinfoniselta muotokieleltään."

Frigidi? https://fi.wikipedia.org/wiki/Frigidi. jonain päivänä, mutta ei ehkä ihan pian ymmärrämme sen miten jokin abstrakti ja sinänsä itsessään sukupuoleton asia kuten sinfuunia voi olla frigidi.

Mutta tapaus Sibelius. Hänhän sävelsi 1900-luvun alkuvuosien suurimman hitin, Pikku valssi nimittäin nuottimyynnillä arvioituna oli silloin sitä, hyi että Sibelius oli säveltäjänä lahjaton mies.

Sibelius sävelsi kaikista sävelletyistä konsertto sooloinstrumentille ja orkesterille sen kaikkein suosituimman. Hyi hyi että se Sibelius oli lahjaton mies.

Sibeliusta sinfuunioitensa perusteella yleisesti pidetään sinfuunioitten tekijöitten top 10 kuuluvana, ja ei ole mitenkään harvinaista että häntä pidetään jopa ykkös tai Beethovenin jälkeen 2. sinfoonikkona, Että hyi hyi hyi miten lahjaton mies se Sibelius sinfuunikkona oli.

Niitten sinfuunioitten lisäksi Sibelius sävelteli toistasataa lauluakin. Jos niistä valitaan 20 parasta laulua ja sitten aletaan vertailla että kuka tai ketkä ovat saaneet aikaiseksi yhtä kovan 20 biisin nipun, niin saattaa olla että nousee esiin nimet Beatles, ja nousee esiin nimi Abba, mutta nouseeko esiin ketään muita? Että hyi hyi hyi hyi kun Sibelius oli laulukirjoittajanakin oli aivan lahjaton mies.

ja jos vertaa Sibeliusta noissa yllämainituissa asioissa aidosti lahjakkaisiin säveltäjiin kuten Mela ja A. Merikyntäjä, niin esim Sibeliuksen viulukonsertosta on ilmaantunut vuosien mittaan satoja levytyksiä mutta Melan väitetysti paljon paremmasta viulukonsertosta noin 1 tai 2. Että se Mela oli hyvä viulukonserton säveltäjä.

Tai sinfuuniat, Sibeliuksen sinfuunioista on tehty satoja levytyksiä mutta Melan 1 ja Merikyntäjän noin 2. Oli ne Mela ja A.Merikyntö tuollakin perusteella selkeästi parempia sinfuunikkoja kuin Sibbe.

Mutta onko A Merikyntö tai Mela ylipäätään edes säveltänyt lauluja?, kukaan ei tunnu tietävän. A.Merikynnöllä oli rasitteenaan että isänsä O.Merikyntö oli hemmetinmoinen laulunsäveltäjä, melkein yhtä hyvä kuin Sibbe itseasiassa, joten on ymmärrettävää että A.Merikyntö hiukka ehkä ujosteli tarttua asiaan, vaan mikä selittää sen että Mela ei saanut aikaiseksi sillä osa-alueella oikein mitään mikä olisi jäänyt elämään omaa elämäänsä lauluja laulavan ja kuuntelevan rahvaan arkeen.

Sibelius ei ansaitsi kuulua edes 100 parhaan sinfonikon listalle. Niin köyhää hänen musiikkinsa on emotionaalisesti ja teemansa triviaaleja kolmisävelaiheita.

Anonyymi kirjoitti:

Melartin on säveltänyt noin 350 yksinlauluja ja useita kuorolauluja. Sibelius ei kuitenkaan ollut mikään suuri säveltäjänero Mozartin ja Beethovenin tai edes Deliuksen tai Melartinin tavoin vaikka hän joitakin merkityksettömiä ja emotionaalisesti tyhjiä sinfonioita ja yksinlauluja raapustikin paremman puutteessa paperille ajankulukseen jotka eivät millään muotoa ansaitse sitä glooriaa joka niiden osakseen on perusteettomasti tullut sillä ne ovat vähälahjaisen amatöörin aikaansaannoksia jotka ovat hämänneet monta sukupolvea esittäjiä luulemaan niitä mestariteoksiksi. Musiikkilehti Fanfaressa sen sijaan todettiin melartinin olevan aliarvostettu säveltäjä varsinkin sinfonikkona.

"Musiikkilehti Fanfaressa sen sijaan todettiin melartinin olevan aliarvostettu säveltäjä varsinkin sinfonikkona."

Ettäkö itsessään musiikkilehti Fanfaressa tommostia todettiin, no sitten sen täytyy varmaan olla totta että Melartin sitä on.

Toisaalta varsin monissa musiikilehdissä ja nettiblokeissa kehutaan myös Sibeliusta, voisiko se merkitä että sekä Sibelius että Melartin ovat merkittäviä säveltäjiä? Tuo tosin sillä varauksella että Sibelius heistä kahdesta oli se paljon merkittävämpi säveltäjä.

Anonyymi kirjoitti:

"Musiikkilehti Fanfaressa sen sijaan todettiin melartinin olevan aliarvostettu säveltäjä varsinkin sinfonikkona."

Ettäkö itsessään musiikkilehti Fanfaressa tommostia todettiin, no sitten sen täytyy varmaan olla totta että Melartin sitä on.

Toisaalta varsin monissa musiikilehdissä ja nettiblokeissa kehutaan myös Sibeliusta, voisiko se merkitä että sekä Sibelius että Melartin ovat merkittäviä säveltäjiä? Tuo tosin sillä varauksella että Sibelius heistä kahdesta oli se paljon merkittävämpi säveltäjä.

Kun ei ollut. Sibelius vain sattuu olemaan tunnetumpi koska tuli esille säveltäjänä aikaisemmin saavuttaen ansaitsematonta kansainvälistä mainetta mutta objektiivisesti arvioiden Melartin on sinfonikkona Sibeliusta merkittävämpi säveltäjä. Melartin seurakin sai Melartinin sinfonioiden puhtaaksikirjoitusprojektin juuri valmiiksi. Sinfonioiden levytystäkin ollaan puuhailemassa. Sibeliuksen sinfonioiden ongelmana on että ne edustavat pitkälti frigidiä klassismia josta puuttuu emotionaalista syvyyttä jota Melartinilla on sinfonioissaan enemmän. Melartin seuran jäsenet ovat sitä mieltä että Melartinin sinfoniat ovat yhtä hyviä kuin sibeliuksenkin.

Anonyymi kirjoitti:

"Kenties Kalervo Tuukkasen vaikuttava Karhunpyynti kilpailee parhaimman suomalaissävellyksen tittelistä sillä voittihan se sentään olympiahopeaa Lontoon olympialaisten taidekilpailun orkesterimusiikkisarjassa 1948 ja on tyyliltään postromanttinen sävelkuvaus kuorolle ja orkesterille."

Mutta kuinka olisi Tuukkasen olympiamitalin käynyt jos silloin olisi ollut doping testaus?

Ei teos ole plagioitu keneltäkään toiselta säveltäjältä vaan se on persoonallinen luomus.

Anonyymi kirjoitti:

Beatles on niin huono ettei se mahdu edes 10 000 parhaan kappaleen listalle.

"Beatles on niin huono ettei se mahdu edes 10 000 parhaan kappaleen listalle."

No mutta, kirjoitappa tänne esille se sun 10 000 kappaleen lista "She loves you" kappaletta paremmista lauluista niin saadaan olla kriittisiä.

Sehän tietysti on makuasia onko "Shes loves you" kappaleena muka noin huono, toisaalta sehän silloin aikoinaan kun se ilmaantui The Beatlesin erään singlen A-puolena sai mailman suorastaan sekaisin joksikin aikaa, olen melko varma että vastaavaa reaktiota esim Melan laulutuotannosta yksikään teos ei ole saanut aikaiseksi,

Finlandia on kovin kevyttä tavaraa ja kitchiä ollakseen merkittävä taidemusiikin luomus.

Anonyymi kirjoitti:

Finlandia on kovin kevyttä tavaraa ja kitchiä ollakseen merkittävä taidemusiikin luomus.

Finlandian tunnettuus ei ole tae musiikillisesta substanssista eikä laadusta kun kyseisessä sävellyksessä ei ole juurikaan emotionaalista sisältöä joka lehdistöpäivien musiikin konstekstin taustaa vasten ei tunnu niin erikoiselta.

Anonyymi kirjoitti:

Finlandian tunnettuus ei ole tae musiikillisesta substanssista eikä laadusta kun kyseisessä sävellyksessä ei ole juurikaan emotionaalista sisältöä joka lehdistöpäivien musiikin konstekstin taustaa vasten ei tunnu niin erikoiselta.

Odotan kuin Proustin paroni pientä teemaansa sulho Rannan itämaista eksotiikkaa edustavaa Kirsikankukkajuhla nimistä japanilaista tanssipantomiimiä Yle klassiselta huomen illalla vaikka olenkin kuullut sen kerran aikaisemmin.

Melartinin sinfonioissa on kohottavaa romanttista kauneutta ja tunnetta jota sibeliuksen frigidistä ja anakronistisesta klassismista on turha etsiä. Sibelius on maineeseensa nähden melkoinen alisuorittaja sinfoniselta muotokieleltään. Sitä pakahduttavaa romanttista tunnetta jota melartinin saksalaisvaikutteiset, brucknerista ja mahleristn vaikutuksesta kertovat sinfoniat edustavat on Sibeliuksen lyhyiden kolmisävelaiheiden kylmästä mosaiikista turha etsiä. Sibbe on looseri.

Anonyymi kirjoitti:

Melartinin sinfonioissa on kohottavaa romanttista kauneutta ja tunnetta jota sibeliuksen frigidistä ja anakronistisesta klassismista on turha etsiä. Sibelius on maineeseensa nähden melkoinen alisuorittaja sinfoniselta muotokieleltään. Sitä pakahduttavaa romanttista tunnetta jota melartinin saksalaisvaikutteiset, brucknerista ja mahleristn vaikutuksesta kertovat sinfoniat edustavat on Sibeliuksen lyhyiden kolmisävelaiheiden kylmästä mosaiikista turha etsiä. Sibbe on looseri.

Melartinin monet sinfoniat tuottavat väkeviä emotionaalisia kokemuksia jollaisia Sibeliuksen frigideistä sinfonioista on turha etsiä sillä niiden koruton sävelkieli edustavaa varsinaista antikliimaksia.

Anonyymi kirjoitti:

Melartinin monet sinfoniat tuottavat väkeviä emotionaalisia kokemuksia jollaisia Sibeliuksen frigideistä sinfonioista on turha etsiä sillä niiden koruton sävelkieli edustavaa varsinaista antikliimaksia.

OLen joskus kuunnellut Melartinin 6. elementti-sinfonian avausosaa suu ammollaan, polte rinnassa, ällistyneenä ja lumoutuneena sen valtavasta ja järisyttävästä surumarssirytmissä etenevästä paatoksestaan jyrisevine klustereineen jalaksen tulkintana tuubista. Kukaan toinen suomalainen säveltäjä ei liene sinfoniassaan luonut koskaan mitään yhtä vavahduttavaa ja mahtavaa metafyysistä kammoa ilmentävää apokalyptistä visiota.

Sibeliuskin on pinnallista nuor klassista staattista kitchinomaista diatonista nypläystä kolmisävelaiheidensa lähes minimalistisessa mosaiikissa ilman pitkälinjaisten romanttisesti poltteisten laulavien teemojen ekspressiivistä melodista kauneutta ja hurmiota joita nyt vain suuret suomalaiset säveltäjät kuten Melartin, Tuukkanen, Fougstedt, Aaltonen, Pesonen, Leiviskä ym. taitavat schubertin lisäksi. Sibelius ei nappaa

Anonyymi kirjoitti:

OLen joskus kuunnellut Melartinin 6. elementti-sinfonian avausosaa suu ammollaan, polte rinnassa, ällistyneenä ja lumoutuneena sen valtavasta ja järisyttävästä surumarssirytmissä etenevästä paatoksestaan jyrisevine klustereineen jalaksen tulkintana tuubista. Kukaan toinen suomalainen säveltäjä ei liene sinfoniassaan luonut koskaan mitään yhtä vavahduttavaa ja mahtavaa metafyysistä kammoa ilmentävää apokalyptistä visiota.

Sibeliuskin on pinnallista nuor klassista staattista kitchinomaista diatonista nypläystä kolmisävelaiheidensa lähes minimalistisessa mosaiikissa ilman pitkälinjaisten romanttisesti poltteisten laulavien teemojen ekspressiivistä melodista kauneutta ja hurmiota joita nyt vain suuret suomalaiset säveltäjät kuten Melartin, Tuukkanen, Fougstedt, Aaltonen, Pesonen, Leiviskä ym. taitavat schubertin lisäksi. Sibelius ei nappaa

Sulho Rannan japanilainen tanssipantomiimi kirksikankukkajuhla todistaa japanilaisen perinnemusiikin tarkasta tutkimuksesta ja tuntemuksesta mitä hienostuneimmassa itämaisessa sointikolorismissaan karaktreristisine puupuhallinväreineen pittoreskissa sävytyksessään orientaalista lokaalia tunnelmaa huokuen. Teoksen osat ovat prologi, pyhiinvaeltajat, groteski tanssi, geisha ja miekkatanssi. Teos on kuultavissa Yle areenassa Godzinskyn johtamana esityksenä Mascagnin oopperan Iiris jälkeen noin 2 tunnin ja 8 minuutin kohdalla.

Tunnettettuus ei voi olla koskaan taiteellisen laadun kriteeri eikä mittari. Jos sinfoniset teokset eivät nauti suurta kansansuosiota ei sitä voi korkeilta taiteen saavutuksilta odottaakaan. Lääke niiden tunnetuksi tulemiseen on esittää niitä enemmän ja tehdä sitä kautta tunnetuksi.

Tokihan suomalaisuuten kuuluu myös kielivammaiset eli bättre folk ja heidän paristaan on tullut ainakin yksi niin sanotusti ikuisen melodian omaava laulu:
Höstvisa säv:Erna Tauro san:Tove Jansson.

"Tunnettettuus ei voi olla koskaan taiteellisen laadun kriteeri eikä mittari."

Tuo on varmaan totta, voi ihan sielunsa silmin nähdä kuinka säveltäjä väkerrettyään uutta teostaan jopa vuositolkulla toivoo että mahdollisimman harva olisi siitä kiinnostunut kuulemaan.

Toisaalta tapaus Mozart ja hänen mestariteoksensa kaikkien hitti-uupperoiden äiti Taikahuilu-uuppera. Mozartin kerrotaan riemuineen kuin pieni lapsi tikkukaramellista siitä että tuon uupperansa esitys ilta illan jälkeen piti keskeyttää monen otteeseen ja esittää se viimeksi kuultu numero eli laulu uudestaan kerran tai jopa useammin. Eikö Mozart tiennyt että parhaimman taiteen varmin tunnusmerkki on se että ketään se ei kiinnosta.

"Lääke niiden tunnetuksi tulemiseen on esittää niitä enemmän ja tehdä sitä kautta tunnetuksi.!"

Ylehän aikoinaan radioitse pakkosyötti sinfonioita ja vastaavia vuosikymmeniä. Muistelen mummoni aikoinaan muistelleen että hänen lapsuuskodissaan joskus 1900-luvun alkupuolella, radio aukaistiin kun oli uutisten aika, ja suljettiin heti uutisten jälkeen kun alkoi sinfoniat taas soida, ja sikäli kuin tiedän kyseinen tapa oli rahvaan parissa silloin varsin yleinen.

Anonyymi kirjoitti:

Tokihan suomalaisuuten kuuluu myös kielivammaiset eli bättre folk ja heidän paristaan on tullut ainakin yksi niin sanotusti ikuisen melodian omaava laulu:
Höstvisa säv:Erna Tauro san:Tove Jansson.

"Tunnettettuus ei voi olla koskaan taiteellisen laadun kriteeri eikä mittari."

Tuo on varmaan totta, voi ihan sielunsa silmin nähdä kuinka säveltäjä väkerrettyään uutta teostaan jopa vuositolkulla toivoo että mahdollisimman harva olisi siitä kiinnostunut kuulemaan.

Toisaalta tapaus Mozart ja hänen mestariteoksensa kaikkien hitti-uupperoiden äiti Taikahuilu-uuppera. Mozartin kerrotaan riemuineen kuin pieni lapsi tikkukaramellista siitä että tuon uupperansa esitys ilta illan jälkeen piti keskeyttää monen otteeseen ja esittää se viimeksi kuultu numero eli laulu uudestaan kerran tai jopa useammin. Eikö Mozart tiennyt että parhaimman taiteen varmin tunnusmerkki on se että ketään se ei kiinnosta.

"Lääke niiden tunnetuksi tulemiseen on esittää niitä enemmän ja tehdä sitä kautta tunnetuksi.!"

Ylehän aikoinaan radioitse pakkosyötti sinfonioita ja vastaavia vuosikymmeniä. Muistelen mummoni aikoinaan muistelleen että hänen lapsuuskodissaan joskus 1900-luvun alkupuolella, radio aukaistiin kun oli uutisten aika, ja suljettiin heti uutisten jälkeen kun alkoi sinfoniat taas soida, ja sikäli kuin tiedän kyseinen tapa oli rahvaan parissa silloin varsin yleinen.

Kyllähän Yle klassisesta tulee vieläkin vuorokauden ympäri klassista musiikkia ja sen ohessa sinfonioita ja muuta orkesterimusiikkia tuntemattomiltakin säveltäjiltä lukuunottamatta suomalaisia unohdettuja nimiä, Tuukkanen, Linnala, Fougstedt, Saikkola, Ringbom, Aaltonen, Linko jne. joilta ei ole kattavasta kantanauhatallennekokoelmasta huolimatta kuultu ainuttakaan sinfoniaa. Ainoat joita on esitetty ovat Melartinin 4. ja 6. sinfonia sekä Rannan piccola sinfonia ja kokkosta. Kaupallisilta äänitteiltä on soitettu Klamin, Englundin, Rautavaaran ynnä muutaman muun sinfonioita.

Anonyymi kirjoitti:

Tokihan suomalaisuuten kuuluu myös kielivammaiset eli bättre folk ja heidän paristaan on tullut ainakin yksi niin sanotusti ikuisen melodian omaava laulu:
Höstvisa säv:Erna Tauro san:Tove Jansson.

"Tunnettettuus ei voi olla koskaan taiteellisen laadun kriteeri eikä mittari."

Tuo on varmaan totta, voi ihan sielunsa silmin nähdä kuinka säveltäjä väkerrettyään uutta teostaan jopa vuositolkulla toivoo että mahdollisimman harva olisi siitä kiinnostunut kuulemaan.

Toisaalta tapaus Mozart ja hänen mestariteoksensa kaikkien hitti-uupperoiden äiti Taikahuilu-uuppera. Mozartin kerrotaan riemuineen kuin pieni lapsi tikkukaramellista siitä että tuon uupperansa esitys ilta illan jälkeen piti keskeyttää monen otteeseen ja esittää se viimeksi kuultu numero eli laulu uudestaan kerran tai jopa useammin. Eikö Mozart tiennyt että parhaimman taiteen varmin tunnusmerkki on se että ketään se ei kiinnosta.

"Lääke niiden tunnetuksi tulemiseen on esittää niitä enemmän ja tehdä sitä kautta tunnetuksi.!"

Ylehän aikoinaan radioitse pakkosyötti sinfonioita ja vastaavia vuosikymmeniä. Muistelen mummoni aikoinaan muistelleen että hänen lapsuuskodissaan joskus 1900-luvun alkupuolella, radio aukaistiin kun oli uutisten aika, ja suljettiin heti uutisten jälkeen kun alkoi sinfoniat taas soida, ja sikäli kuin tiedän kyseinen tapa oli rahvaan parissa silloin varsin yleinen.

Eihän tuollainen Mozartin bisnesmielessä säveltämän Taikahuilun saama menestys ole ylevimmällekään nerolle yhdentekevää.

Anonyymi kirjoitti:

Eihän tuollainen Mozartin bisnesmielessä säveltämän Taikahuilun saama menestys ole ylevimmällekään nerolle yhdentekevää.

Toisaalta Mozartin jousikvintetot tai pianokvartetot osoittautuivat kelpaamattomiksi myydä koska ne olivat liian vaikeita.

Anonyymi kirjoitti:

Toisaalta Mozartin jousikvintetot tai pianokvartetot osoittautuivat kelpaamattomiksi myydä koska ne olivat liian vaikeita.

Joskus 50 luvulla yle soitti myös Lauri Ikosen Sinfonia Concentrataa no 4. Nykyään Ikosen sinfoniat ovat jääneet pois ylen ohjelmistosta vaikka Storgårds isoisänsä ennen esittämättömiä sinfonioita mm. turussa on johtanutkin mikä on hieno kulttuuriteko sekin.

Anonyymi kirjoitti:

Joskus 50 luvulla yle soitti myös Lauri Ikosen Sinfonia Concentrataa no 4. Nykyään Ikosen sinfoniat ovat jääneet pois ylen ohjelmistosta vaikka Storgårds isoisänsä ennen esittämättömiä sinfonioita mm. turussa on johtanutkin mikä on hieno kulttuuriteko sekin.

Ikosen sinfonioille kuten sinfonia concentratallekin on tunnusmerkillistä usein varsin beethoveniaaninen vaikutelma kun esim. 3. Lemminpoika sinfonia etenee pikemminkin beethovenin 7. sinfoniaa muistuttavin rytmikuvioin kuin suomalaiskansallisittain. Sinfoniasta piti alun perin syntyä ooppera mutta Ikonen muokkasikin sen sinfoniaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Ikosen sinfonioille kuten sinfonia concentratallekin on tunnusmerkillistä usein varsin beethoveniaaninen vaikutelma kun esim. 3. Lemminpoika sinfonia etenee pikemminkin beethovenin 7. sinfoniaa muistuttavin rytmikuvioin kuin suomalaiskansallisittain. Sinfoniasta piti alun perin syntyä ooppera mutta Ikonen muokkasikin sen sinfoniaksi.

En ole tosiaan tuubista paljon löytänyt vähemmän tunnettujen suomalaissäveltäjien teoksia vaikka aikanaan he olivat esitetyimpien säveltäjien kärkikaartia, radiossa kuin konserttisaleissakin.

Esmes Lauri Ikosen postromanttiset Madetoja vaikutteiset sinfoniat ovat konserttirepertoaarissa todellisia harvinaisuuksia. Sinfonia Concentratan uusittu-,vaan ei alkuperäisversio, esitettiin radiossakin viimeksi kait joskus 50 luvulla. Rariteetista kielii jo sekin että hänen sujuvaa 5. sinfoniaansa lukuunottamatta joka sai kantaesityksensä tampere talossa 2017, kokosävelisiä aineksiakin sisältävää 6. Sinfoniaansa ei liene koskaan esitetty julkisesti koska Turun filharmonisen orkesterin konsertti jossa se oli tarkoitus esittää peruuntui koronan takia .

Madetoja kavahti Ikosen joidenkin sinfonioiden orkesterikaikua mutta kuuli Ikosen esikoissinfoniaa suurisuuntaisemmassa, joskin salmenhaaran mielestä vielä kaavamaisemmassa 2. Sinfoniassa hartaiden aiheiden synnyttämän aidon tunnelman, joskaan Ikonen ei kykene laajentamaan aiheidensa sekvenssiaalista kehittelyä musiikkinsa kauneudesta lumoutuen tyytyen melodikkona toistamaan vain löytämiään tai taivaasta annettuja aiheitaan lähes sellaisenaan, originaalina, yhä uudelleen varioimatta niitä juuri millään tavoin. Salmenhaaran Beethoven rinnastukset tuntuvatkin sitä käsittämättömämmiltä ellei Ikonen sitten myöhemmissä sinfonioissaan äkkiseltään hankkinut itselleen Beethoveniin tai Haydniin verrattavia ammattilaisen kehittelytaitoja, mikä tuntuu epätodennäköiseltä. Yhtymäkohdat wieniläismestariin täytyvätkin olla sangen pintapuolisia kuin klassisten muotoiluperiaatteiden ja taidokkaiden kehittelyjen ansiota. Mutta sitä emme tiedä ennen kuin taivaasta tuleva valo valaisee meille totuuden Ikosen sinfonioista.Karakteristisimmat aiheet löytyvät professori salmenhaaran mukaan scherzo-osasta.

Seuraavassa Ikosen alunperin oopperaksi luonnostelemassaan Lemminpoika sinfoniassa ensiosa, Lemminpoika hiiden hirveä ajaa, etenee pikemminkin Beethovenin 7. Sinfoniaa muistuttavin rytmikuvioin kuin suomalaiskansallisittain, arvelee Erkki Salmenhaara, kun taasen sinfonian saarelle selälliselle-osassa Ikonen ei suo vähäisintäkään myönnytystä ranskalaiselle koloriitille vaan kirjoitustyyli on kamarimusiikillisen selkeäpiirteistä, kirjoittaa professori Toivo Haapanen.

Impressionismi tuntuu menneen Ikoselta ohi jälkiä jättämättä hänen tavanomaisesti orkestroiduissa sinfonioissaan, jollei sellaiseksi tyylipiirteeksi katsota esmes joitakin osien alun puhallinsooloja. Vaikutelma myöhempien sinfonioiden ääriosissa on usein varsin Beethoveniaaninen.

Beethoven vaikutteet ovat Ikosella muutoinkin varsin olennainen aspekti hänen sinfonista tyyliään, joka ei kuitenkaan ole, kuten esikuvasta saattaisi luulla, klassismia vaan yleis-ja jälkiromantiikkaa. Joskin 6.sinfoniaakin voidaan pitää tyyliltään lähinnä klassisromanttisena teoksena professori salmenhaaran mukaan.

Rannan suppea musiikinhistoria mainitsee Ikosen esikoissinfonian tulevan likelle Sibben konservatiivista tyyliä, jonka vuoksi epiteetti viimeinen sibeliaaninen säveltäjä ei lienekään kaukaa haettu. Rannan mukaan Ikonen työskenteli hiukan raskastekoisesti mutta johdonmukaisesti. Useimpien kommentaattorien mielestä laulut ovat säveltäjän parasta antia. Ruotsissakin häntä luonnehdittiin erittäin lahjakkaaksi säveltäjäksi. Tuubista löytyy muutama Ikosen viehättävä klaveerisävellys kuten menuetti.

Anonyymi kirjoitti:

Eihän tuollainen Mozartin bisnesmielessä säveltämän Taikahuilun saama menestys ole ylevimmällekään nerolle yhdentekevää.

"Eihän tuollainen Mozartin bisnesmielessä säveltämän Taikahuilun saama menestys ole ylevimmällekään nerolle yhdentekevää."

Mozartilla oli perhe elätettävänään. Nälästä kitisevä piltti asettaa paineita kirjoittaa poppia, ja niinhän Mozart sitten tekikin. Oikeastaan Taikahuilun alunperin piti olla oopperan hahmoista hahmo Papagenon elämästä kertova ja nimeksi piti tulla Taigahuhuilu, koska alunperin tarkoitus oli että ooppera olisi kertonut jännittävän tarinan siitä kuinka linnustaja Papageno samoaa pitkin taigaa pöllöjä pyydystellen.

Mutta siitä suunnitelmasta oli luopuminen sillä siihen ei libretisti saanut oikein draaman kaarta aikaiseksi, ja niinpä suunnitelma sitten muuttui ja niin saatiin nyt tunnettu Taikahuilu, joka tarinaltaan toki on täysin järjetön niinkuin Mozartin oopperoista useimmat muutkin, mutta johon Mozart silti tai sen takia kirjoitti äärimmäisen upean musiikin.

Ja kuuntelukokemuksena ja laulukokoelmana Taikahuilu on kuin kuuntelisi tupla pop-albumia nimeltään Best of Abba. Eli melodioissa löytyy ja niitä piisaa läpi oopperan. Taikahuilussa ei ole yhtään lähes melodiatonta jollotusta joita useimmat oopperoista ovat suorastaan pullollaan.

Anonyymi kirjoitti:

"Eihän tuollainen Mozartin bisnesmielessä säveltämän Taikahuilun saama menestys ole ylevimmällekään nerolle yhdentekevää."

Mozartilla oli perhe elätettävänään. Nälästä kitisevä piltti asettaa paineita kirjoittaa poppia, ja niinhän Mozart sitten tekikin. Oikeastaan Taikahuilun alunperin piti olla oopperan hahmoista hahmo Papagenon elämästä kertova ja nimeksi piti tulla Taigahuhuilu, koska alunperin tarkoitus oli että ooppera olisi kertonut jännittävän tarinan siitä kuinka linnustaja Papageno samoaa pitkin taigaa pöllöjä pyydystellen.

Mutta siitä suunnitelmasta oli luopuminen sillä siihen ei libretisti saanut oikein draaman kaarta aikaiseksi, ja niinpä suunnitelma sitten muuttui ja niin saatiin nyt tunnettu Taikahuilu, joka tarinaltaan toki on täysin järjetön niinkuin Mozartin oopperoista useimmat muutkin, mutta johon Mozart silti tai sen takia kirjoitti äärimmäisen upean musiikin.

Ja kuuntelukokemuksena ja laulukokoelmana Taikahuilu on kuin kuuntelisi tupla pop-albumia nimeltään Best of Abba. Eli melodioissa löytyy ja niitä piisaa läpi oopperan. Taikahuilussa ei ole yhtään lähes melodiatonta jollotusta joita useimmat oopperoista ovat suorastaan pullollaan.

Eivät pohjolan Pucciniksi kutsutun Pylkkäsen tai Armas Launiksen postwagnerilaiset oopperat ole melodiatonta jollotusta vaan melodioiltaan hyvin rikkaita oopperoita.

Anonyymi kirjoitti:

"Eihän tuollainen Mozartin bisnesmielessä säveltämän Taikahuilun saama menestys ole ylevimmällekään nerolle yhdentekevää."

Mozartilla oli perhe elätettävänään. Nälästä kitisevä piltti asettaa paineita kirjoittaa poppia, ja niinhän Mozart sitten tekikin. Oikeastaan Taikahuilun alunperin piti olla oopperan hahmoista hahmo Papagenon elämästä kertova ja nimeksi piti tulla Taigahuhuilu, koska alunperin tarkoitus oli että ooppera olisi kertonut jännittävän tarinan siitä kuinka linnustaja Papageno samoaa pitkin taigaa pöllöjä pyydystellen.

Mutta siitä suunnitelmasta oli luopuminen sillä siihen ei libretisti saanut oikein draaman kaarta aikaiseksi, ja niinpä suunnitelma sitten muuttui ja niin saatiin nyt tunnettu Taikahuilu, joka tarinaltaan toki on täysin järjetön niinkuin Mozartin oopperoista useimmat muutkin, mutta johon Mozart silti tai sen takia kirjoitti äärimmäisen upean musiikin.

Ja kuuntelukokemuksena ja laulukokoelmana Taikahuilu on kuin kuuntelisi tupla pop-albumia nimeltään Best of Abba. Eli melodioissa löytyy ja niitä piisaa läpi oopperan. Taikahuilussa ei ole yhtään lähes melodiatonta jollotusta joita useimmat oopperoista ovat suorastaan pullollaan.

Tämähän+on+mennyt+ihan+asiattomaksi+tämä+ketju+kun+ketjun+aihe+oli+Paras+suomalainen+sävellys,+joka+muuten+on+Mörkö+se+lähti+piiriin+säv/san:+Marjatta+Pokela,+vaan+täällä+vaan+horistaan+Mozartista,+joka+ei+ollut+edes+suomalainen+ja+sitten+joistain++Sibeliuksen+jalkoihin+jääneistä+täkäläisistä+toisenluokan+kyvyistä+joitten+teoksia+ei+tunne+kukaan.++Mutta+kun+on+jo+metsään+menty+niin+jatketaan+samalla+linjalla.+Moniko+tietää+että+lähes+vain+luonnosasteelle+jääneestä+Mozartin+Taigahuhuilu+oopperasta+kumminkin+jäi+elämään+kaksi+laulua,+jäi+Taikahuilulle+mukaan+otettu+Papagenon+aaria+Yks+Linnunpyytäjä+sitä+olen+tässä+ma,+ja+jäi+Beatlesin+Revolver+albumillaan+coveroima+laulu+And+your+bird+can+sing.+Tuo+jälkimmäinen+kumminkin+merkittiin+Lennon-McCartneyn+tekemäksi+koska+Beatleshan+silloin+1960-luvun+puolenvälin+paikkeilla+käytännössä+yksin+ylläpiti+koko+äänilevyteollisuutta+ja+pelättiin+että+he+menettäisivät+katu-uskottavuutensa+yli+99%:sta+levyjen+myynnistä+aiheuttaneiden+kakaroiden+silmissä+jos+tulisi+yleiseen+tietoon+että+ovat+levyttäneet+Mozartin+sävellyksen.+Beatleshan+levytti+And+your+bird+can+sing+laulun+reippaana+melodisena+rokettirollina+mutta+tiettävästi+Mozart+alunperin+kaavaili+siitä+reggaeta.+Kun+kuuntelee+tuota+Beatlesin+kappaletta+2009+vuoden+remasteroituna+versiona+niin+siitä+käy+yksiselitteisesti+ilmi+että+McCartney+oli+suorastaan+loistava+basisti+mitä+Mozart+taas+ei+ollut,+ja+on+siis+oikein+hyvä+jo+sentakia+että+Beatles+tuon+kappaleen+otti+ja+coveroi.

Anonyymi kirjoitti:

Tämähän+on+mennyt+ihan+asiattomaksi+tämä+ketju+kun+ketjun+aihe+oli+Paras+suomalainen+sävellys,+joka+muuten+on+Mörkö+se+lähti+piiriin+säv/san:+Marjatta+Pokela,+vaan+täällä+vaan+horistaan+Mozartista,+joka+ei+ollut+edes+suomalainen+ja+sitten+joistain++Sibeliuksen+jalkoihin+jääneistä+täkäläisistä+toisenluokan+kyvyistä+joitten+teoksia+ei+tunne+kukaan.++Mutta+kun+on+jo+metsään+menty+niin+jatketaan+samalla+linjalla.+Moniko+tietää+että+lähes+vain+luonnosasteelle+jääneestä+Mozartin+Taigahuhuilu+oopperasta+kumminkin+jäi+elämään+kaksi+laulua,+jäi+Taikahuilulle+mukaan+otettu+Papagenon+aaria+Yks+Linnunpyytäjä+sitä+olen+tässä+ma,+ja+jäi+Beatlesin+Revolver+albumillaan+coveroima+laulu+And+your+bird+can+sing.+Tuo+jälkimmäinen+kumminkin+merkittiin+Lennon-McCartneyn+tekemäksi+koska+Beatleshan+silloin+1960-luvun+puolenvälin+paikkeilla+käytännössä+yksin+ylläpiti+koko+äänilevyteollisuutta+ja+pelättiin+että+he+menettäisivät+katu-uskottavuutensa+yli+99%:sta+levyjen+myynnistä+aiheuttaneiden+kakaroiden+silmissä+jos+tulisi+yleiseen+tietoon+että+ovat+levyttäneet+Mozartin+sävellyksen.+Beatleshan+levytti+And+your+bird+can+sing+laulun+reippaana+melodisena+rokettirollina+mutta+tiettävästi+Mozart+alunperin+kaavaili+siitä+reggaeta.+Kun+kuuntelee+tuota+Beatlesin+kappaletta+2009+vuoden+remasteroituna+versiona+niin+siitä+käy+yksiselitteisesti+ilmi+että+McCartney+oli+suorastaan+loistava+basisti+mitä+Mozart+taas+ei+ollut,+ja+on+siis+oikein+hyvä+jo+sentakia+että+Beatles+tuon+kappaleen+otti+ja+coveroi.

Ei ehkä nykyään monikaan tunne unohdettujen suomalaissäveltäjiejn sinfonioita koska kapellimestarit ovat laiminlyöneet niiden esityksiä mutta eivät he suinkaan ole jääneet niin heikon ja frigidin säveltäjän kuin Sibeliuksen varjoonkaan jolla ei ollut sinfonian alalla juuri muuta annmettavaa kuin nuor klassismi ja anakronistinen klassismi simppelin diatonisine kolmisävelaiheineen laajakaaristen suurten romanttisten lauluteemojen sijaan joita mm. Melartin käsittelee sinfonioissaan niin oivallisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ehkä nykyään monikaan tunne unohdettujen suomalaissäveltäjiejn sinfonioita koska kapellimestarit ovat laiminlyöneet niiden esityksiä mutta eivät he suinkaan ole jääneet niin heikon ja frigidin säveltäjän kuin Sibeliuksen varjoonkaan jolla ei ollut sinfonian alalla juuri muuta annmettavaa kuin nuor klassismi ja anakronistinen klassismi simppelin diatonisine kolmisävelaiheineen laajakaaristen suurten romanttisten lauluteemojen sijaan joita mm. Melartin käsittelee sinfonioissaan niin oivallisesti.

"...frigidin säveltäjän kuin Sibeliuksen..."

https://www.suomisanakirja.fi

ehkä sieltä löytyisi joku täyspäinen sivistysana tuon tässä asia yhteydessä järjettömän frigidi sanan sijaan?

"Esmes Lauri Ikosen postromanttiset Madetoja vaikutteiset sinfoniat ovat konserttirepertoaarissa todellisia harvinaisuuksia."

https://www.youtube.com/watch?v=YKKGxNzJnqQ&pp=QADQAwE=

Miksi tuiki tuntemattoman Ikosen tekeleet saavat ilman frigidi sanalla paiskontaa olla postromanttisia, mutta Sibeliuksen teokset eivät kun niitä siitäkin ominaisuudesta on täällä moitittu?

Miksi Madetoja on kritiikintöntä sankariainesta vaikka oli Sibeliuksen oppilas? jos Sibelius kerran oli niin surkea säveltämään niin ehkä Madetojan olisi kannattanut hakeutua jonkun muun kuten vaikkapa Stravinskin oppilaaksi.

On aiemmin ollut puhetta että itse Ludvig van Beethoven on sanonut aikalaissäveltäjä Louis Spohrista että ainoa vertaiseni. No silti Spohrin teokset nykyään ovat yhtä vähän soitettuja kuin vaikkapa Ikosen. joten miksi surra Ikosen teosten kohtaloa kun resussit eivät riitä edes tunnetusti lahjakkaiden tekijöiden teosten esittämiseen?

Anonyymi kirjoitti:

"...frigidin säveltäjän kuin Sibeliuksen..."

https://www.suomisanakirja.fi

ehkä sieltä löytyisi joku täyspäinen sivistysana tuon tässä asia yhteydessä järjettömän frigidi sanan sijaan?

"Esmes Lauri Ikosen postromanttiset Madetoja vaikutteiset sinfoniat ovat konserttirepertoaarissa todellisia harvinaisuuksia."

https://www.youtube.com/watch?v=YKKGxNzJnqQ&pp=QADQAwE=

Miksi tuiki tuntemattoman Ikosen tekeleet saavat ilman frigidi sanalla paiskontaa olla postromanttisia, mutta Sibeliuksen teokset eivät kun niitä siitäkin ominaisuudesta on täällä moitittu?

Miksi Madetoja on kritiikintöntä sankariainesta vaikka oli Sibeliuksen oppilas? jos Sibelius kerran oli niin surkea säveltämään niin ehkä Madetojan olisi kannattanut hakeutua jonkun muun kuten vaikkapa Stravinskin oppilaaksi.

On aiemmin ollut puhetta että itse Ludvig van Beethoven on sanonut aikalaissäveltäjä Louis Spohrista että ainoa vertaiseni. No silti Spohrin teokset nykyään ovat yhtä vähän soitettuja kuin vaikkapa Ikosen. joten miksi surra Ikosen teosten kohtaloa kun resussit eivät riitä edes tunnetusti lahjakkaiden tekijöiden teosten esittämiseen?

Siksi että meidän suomalaisten on pidettävä kiinni omasta kulttuuriperinnöstämme kuten saksalaiset pitävät heidän omastaan, Spohrista ja kaikenkarvaisista muista mitättömyyksistä joita ajan hammas on totta totisesti nakertanut mutta Ikosen sinfoniat muistuttavat kai liikaa Beethovenin sävelkieltä ollakseen myöskään ilmeeltään kovin omaleimaisia ja persoonallisia sisältäen muistumia muidenkin tunnettujen säveltäjien teoksista. En pysty arvostelemaan Ikosen sinfonioita vakavasti koska en ole kuullut niistä koskaan ainuttakaan. Viimeiseksi sibeliaaniksi häntä on kuultu kutsuttaneen ja Ikosen 1. sinfonia oli hänen läpimurtoteoksena kutenh sanottu Madetoja ja Tsaikovski ?vaikutuksesta kielien. Turussa Storgårdsin oli kai tarkoitus johtaa ennen esittämättömän Ikosen 6. e-molli sinfonian kantaesitys kokosävelisine aineksineen mutta koronan takia konsertti peruttiin eikä Ylekään ole esittänyt kanavillaan Ikosen 4. sinfoniaa nimeltä Sinfonia concentrata sitten 50 luvun arkistossa lojuvasta kantanauhatallentesta huolimatta, g molli viulusonaatin vain joka Grieg vaikutteisena kappaleena on oiva teos.

Anonyymi kirjoitti:

"...frigidin säveltäjän kuin Sibeliuksen..."

https://www.suomisanakirja.fi

ehkä sieltä löytyisi joku täyspäinen sivistysana tuon tässä asia yhteydessä järjettömän frigidi sanan sijaan?

"Esmes Lauri Ikosen postromanttiset Madetoja vaikutteiset sinfoniat ovat konserttirepertoaarissa todellisia harvinaisuuksia."

https://www.youtube.com/watch?v=YKKGxNzJnqQ&pp=QADQAwE=

Miksi tuiki tuntemattoman Ikosen tekeleet saavat ilman frigidi sanalla paiskontaa olla postromanttisia, mutta Sibeliuksen teokset eivät kun niitä siitäkin ominaisuudesta on täällä moitittu?

Miksi Madetoja on kritiikintöntä sankariainesta vaikka oli Sibeliuksen oppilas? jos Sibelius kerran oli niin surkea säveltämään niin ehkä Madetojan olisi kannattanut hakeutua jonkun muun kuten vaikkapa Stravinskin oppilaaksi.

On aiemmin ollut puhetta että itse Ludvig van Beethoven on sanonut aikalaissäveltäjä Louis Spohrista että ainoa vertaiseni. No silti Spohrin teokset nykyään ovat yhtä vähän soitettuja kuin vaikkapa Ikosen. joten miksi surra Ikosen teosten kohtaloa kun resussit eivät riitä edes tunnetusti lahjakkaiden tekijöiden teosten esittämiseen?

Frigidi sanaa en ole itse keksinyt vaan luin sen hesarista erästä laulajaa koskevasta artikkelista joka kutsui Sibeliuksen sinfonioita frigidiksi ja otin sen siitä käyttöön. Louis Spohrin sinfonioita on kylläkin levytetty paljon ahkerammin kuin Ikosen sinfonioita konsanaan koska meillä suomessa oman musiikkikulttuurin arvostus on niin vähäistä.

Finlandiassa vaskien paisutukset kuulostavat korneilta eikä teoksessa muutoinkaan ole sellaista yhtenäisyyden tuntua ja emotionaalista syvyyttä mikä on tunnusomaista suurten säveltäjien teoksille. Finlandiasta puuttuu neron suuri keskitys yhteen ainoaan pisteeseen niin lujasti että koko muu maailma katoaa tajunnasta vaan se on leppoisaa tilapäisluonteista kansallisromanttista ajanvietemusiikkia.

Sehän on ihan sentimentaalinen ja mitätön kuorolaulu.

Sen takia voimmekin kokea uudelleen sen minkä joku Mozartin kaltainen nero on luomisaktin aikana mestariteostaan luodessaan kokenut.

Anonyymi kirjoitti:

Sen takia voimmekin kokea uudelleen sen minkä joku Mozartin kaltainen nero on luomisaktin aikana mestariteostaan luodessaan kokenut.

Sibelius: Symphony No. 4 in A minor x 100

Anonyymi kirjoitti:

Sibelius: Symphony No. 4 in A minor x 100

I osa.

Anonyymi kirjoitti:

Sibelius: Symphony No. 4 in A minor x 100

Sehän on se triviaali pettuleipäsinfopnia lähes kamarimusiikillisessa ilmeessään.

Anonyymi kirjoitti:

Sehän on se triviaali pettuleipäsinfopnia lähes kamarimusiikillisessa ilmeessään.

Sibeliuksen 4. pettuleipäsinfonia on tekstuuriltaan lähes kamarimusiikillinen

Anonyymi kirjoitti:

Sibeliuksen 4. pettuleipäsinfonia on tekstuuriltaan lähes kamarimusiikillinen

Melartin sinfonia numero 4

Anonyymi kirjoitti:

Melartin sinfonia numero 4

Melartinin sinfoniat saavat minut pakahtumaan ja haukkomaan henkeä korkeuksiin kohottautuen kun Sibeliuksesta vajoan flegmaattisena lattian rajaan haukotellen ikävystyneenä musiikin sentimentaalisuudesta.

Anonyymi kirjoitti:

Melartinin sinfoniat saavat minut pakahtumaan ja haukkomaan henkeä korkeuksiin kohottautuen kun Sibeliuksesta vajoan flegmaattisena lattian rajaan haukotellen ikävystyneenä musiikin sentimentaalisuudesta.

Jos arvostaa Sibben motiivitekniikkaan liittyvää orgaanista muuntelua niin sitten arvostaa, mutta minä sanoisin että Jean Sibelius on kokonaisvaltaisena taide-elämyksenä lähinnä tuskastuttava.

Eräs naistutkija kertoi radiossa amerikkalaisen älymystön nuivasta asenteesta sibben musiikkiin käyttäen juuri tuota ilmaisua "eivät ota vakavasti".

Konserttiyleisön valtaosa tuntuu ajattelevan toisin mutta näinhän on kaikkien massahysteriaa koskettelevien ilmiöiden laita jotka suuri enemmistö tajuaa juuri niiden helpon ja vaivattoman omaksuttavuuden vuoksi säveltäjän nojautuessa perinteiseen syntaksiin, kielioppiin ja harmoniseen kieleen tuomatta mitään oleellisesti uutta sävelsanastoon kuten myöhäisromanttisen kompleksisen harmonisen kielen ja dissonanssimerellä ajelehtivat atonaalikot uusia tekniikoita kehitellessään joutuivat kasvotusten uusia ilmaisukeinoja kehitellessään materiaalin käytössä tapahtunut teknilliskäytännöllinen muotoilu vaikuttimenaan loppuun kuluneen harmonisen järjestelmän tilalle uutta koodistoa formuloidessaan kun sibbe pykkäsi päättäväisen vanhanaikaiseen duuri-mollitonaaliseen tyyliin sinfonioitaan kun koko muu musiikkimaailma oli muutosten kourissa ja kaipasi kesken jäänyttä elettä, hallittua kurin höllentämistä.


Voisi todeta että siitä eivät oikeastaan puhu mitkään voimakkaat ja aidot saati kouristuksenomaiset ja irvistykseen asti melartin-mahleriaaniset neuroottisen kiihkeät inhimilliset tunteet jotka ravistelisivat kuulijaansa sen konservatiivisen ja varovaisen pidättyneen asenteen ja osaamisen takia joka ei pyrikään uusien alueiden valloitukseen ja siksi vieraannuta yleisön valtaosaa sen vanhaksi ja hyväksi koetulta pitkän historiallisen reseptioperspektiivin omaavalta pikkuporvarilliselta muotokieleltä joka saa heidän olonsa tuntumaan kotoisalta.

Tässä piilee sibben salaisuus: tee sitä minkä luulet osaavasi tehdä omien resurssiesi puitteissa parhaiten ja anna muiden nuoren polven uusien innovatiivisten kiihkeiden etsijöiden ja luovien kykyjen viedä musiikin teknillistä kehitystä eteenpäin.

Anonyymi kirjoitti:

Jos arvostaa Sibben motiivitekniikkaan liittyvää orgaanista muuntelua niin sitten arvostaa, mutta minä sanoisin että Jean Sibelius on kokonaisvaltaisena taide-elämyksenä lähinnä tuskastuttava.

Eräs naistutkija kertoi radiossa amerikkalaisen älymystön nuivasta asenteesta sibben musiikkiin käyttäen juuri tuota ilmaisua "eivät ota vakavasti".

Konserttiyleisön valtaosa tuntuu ajattelevan toisin mutta näinhän on kaikkien massahysteriaa koskettelevien ilmiöiden laita jotka suuri enemmistö tajuaa juuri niiden helpon ja vaivattoman omaksuttavuuden vuoksi säveltäjän nojautuessa perinteiseen syntaksiin, kielioppiin ja harmoniseen kieleen tuomatta mitään oleellisesti uutta sävelsanastoon kuten myöhäisromanttisen kompleksisen harmonisen kielen ja dissonanssimerellä ajelehtivat atonaalikot uusia tekniikoita kehitellessään joutuivat kasvotusten uusia ilmaisukeinoja kehitellessään materiaalin käytössä tapahtunut teknilliskäytännöllinen muotoilu vaikuttimenaan loppuun kuluneen harmonisen järjestelmän tilalle uutta koodistoa formuloidessaan kun sibbe pykkäsi päättäväisen vanhanaikaiseen duuri-mollitonaaliseen tyyliin sinfonioitaan kun koko muu musiikkimaailma oli muutosten kourissa ja kaipasi kesken jäänyttä elettä, hallittua kurin höllentämistä.


Voisi todeta että siitä eivät oikeastaan puhu mitkään voimakkaat ja aidot saati kouristuksenomaiset ja irvistykseen asti melartin-mahleriaaniset neuroottisen kiihkeät inhimilliset tunteet jotka ravistelisivat kuulijaansa sen konservatiivisen ja varovaisen pidättyneen asenteen ja osaamisen takia joka ei pyrikään uusien alueiden valloitukseen ja siksi vieraannuta yleisön valtaosaa sen vanhaksi ja hyväksi koetulta pitkän historiallisen reseptioperspektiivin omaavalta pikkuporvarilliselta muotokieleltä joka saa heidän olonsa tuntumaan kotoisalta.

Tässä piilee sibben salaisuus: tee sitä minkä luulet osaavasi tehdä omien resurssiesi puitteissa parhaiten ja anna muiden nuoren polven uusien innovatiivisten kiihkeiden etsijöiden ja luovien kykyjen viedä musiikin teknillistä kehitystä eteenpäin.

Useat yhdysvaltalaiset intellektuellitkaan eivät tutkijoiden mukaan ota Sibeliuksen musiikkia vakavasti.

Mennäkseni hieman syvemmälle kysymyksessä olevan probleemin selvittämisessä ainoastaan pintapuoliseen analyysiin tyytymättä totean että kotoiset tuntemattomammaksi jääneet jälkiromantikkomme ja jälkimadetojalaiset sinfonikot veivät korkeampaan täydellisyyteen sen minkä Sibelius pani alulle eikä hänen kansallisesti sävyttynyttä yleisromantiikkaansa voida nähdä minkään musiikillistyylillisen kehityksen päätepisteenä jos kohta joudumme myöntämään Sibeliuksen etnomusiikkivaikutteisen sävelkielen irrallisuuden ilmiönä yleiseurooppalaiseen myöhäisromanttiseen traditioon germaanisen koulukunnan vesana integroituneen professionalistisen säveltaiteemme periferiassa tekniseltä katsannolta kömpelönä hieman taitamattomana ja kieltämättä aikaansa ja ympäristöönsä nähden vanhanaikaisen hiukan kotikutoisen käsityöläistaiteen perinteen jatkumona ja tuotteena joka arkaisoivan kotiseututaiteen luonteessaan riitti herättämään tiettyä huomiota kaikkein konservatiivisimmissa yliopistopiireissä kirkkosävellajisävytyksestään johtuen joka nähtiin hiukan naivisti kauan kaivattuna kansallisena taiteellisena monumenttina uskotellun yleispätevyytensä ja omaleimaisuutensa vuoksi joka ei kuitenkaan kyennyt kannattelemaan sen musiikillisesta sisältököyhyydestään ja substanssittomuudestaan kärsivää musiikillista identiteettiä.

Anonyymi kirjoitti:

Useat yhdysvaltalaiset intellektuellitkaan eivät tutkijoiden mukaan ota Sibeliuksen musiikkia vakavasti.

Mennäkseni hieman syvemmälle kysymyksessä olevan probleemin selvittämisessä ainoastaan pintapuoliseen analyysiin tyytymättä totean että kotoiset tuntemattomammaksi jääneet jälkiromantikkomme ja jälkimadetojalaiset sinfonikot veivät korkeampaan täydellisyyteen sen minkä Sibelius pani alulle eikä hänen kansallisesti sävyttynyttä yleisromantiikkaansa voida nähdä minkään musiikillistyylillisen kehityksen päätepisteenä jos kohta joudumme myöntämään Sibeliuksen etnomusiikkivaikutteisen sävelkielen irrallisuuden ilmiönä yleiseurooppalaiseen myöhäisromanttiseen traditioon germaanisen koulukunnan vesana integroituneen professionalistisen säveltaiteemme periferiassa tekniseltä katsannolta kömpelönä hieman taitamattomana ja kieltämättä aikaansa ja ympäristöönsä nähden vanhanaikaisen hiukan kotikutoisen käsityöläistaiteen perinteen jatkumona ja tuotteena joka arkaisoivan kotiseututaiteen luonteessaan riitti herättämään tiettyä huomiota kaikkein konservatiivisimmissa yliopistopiireissä kirkkosävellajisävytyksestään johtuen joka nähtiin hiukan naivisti kauan kaivattuna kansallisena taiteellisena monumenttina uskotellun yleispätevyytensä ja omaleimaisuutensa vuoksi joka ei kuitenkaan kyennyt kannattelemaan sen musiikillisesta sisältököyhyydestään ja substanssittomuudestaan kärsivää musiikillista identiteettiä.

No onko sitten muita sävellajeja kuin kirkkosävellajit, tonaalisesti eli nuotinnollisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Useat yhdysvaltalaiset intellektuellitkaan eivät tutkijoiden mukaan ota Sibeliuksen musiikkia vakavasti.

Mennäkseni hieman syvemmälle kysymyksessä olevan probleemin selvittämisessä ainoastaan pintapuoliseen analyysiin tyytymättä totean että kotoiset tuntemattomammaksi jääneet jälkiromantikkomme ja jälkimadetojalaiset sinfonikot veivät korkeampaan täydellisyyteen sen minkä Sibelius pani alulle eikä hänen kansallisesti sävyttynyttä yleisromantiikkaansa voida nähdä minkään musiikillistyylillisen kehityksen päätepisteenä jos kohta joudumme myöntämään Sibeliuksen etnomusiikkivaikutteisen sävelkielen irrallisuuden ilmiönä yleiseurooppalaiseen myöhäisromanttiseen traditioon germaanisen koulukunnan vesana integroituneen professionalistisen säveltaiteemme periferiassa tekniseltä katsannolta kömpelönä hieman taitamattomana ja kieltämättä aikaansa ja ympäristöönsä nähden vanhanaikaisen hiukan kotikutoisen käsityöläistaiteen perinteen jatkumona ja tuotteena joka arkaisoivan kotiseututaiteen luonteessaan riitti herättämään tiettyä huomiota kaikkein konservatiivisimmissa yliopistopiireissä kirkkosävellajisävytyksestään johtuen joka nähtiin hiukan naivisti kauan kaivattuna kansallisena taiteellisena monumenttina uskotellun yleispätevyytensä ja omaleimaisuutensa vuoksi joka ei kuitenkaan kyennyt kannattelemaan sen musiikillisesta sisältököyhyydestään ja substanssittomuudestaan kärsivää musiikillista identiteettiä.

Minulle tuli tippa silmään kuunnellessani Melartinin 4. kesäsinfonian finaalia.

Anonyymi kirjoitti:

Useat yhdysvaltalaiset intellektuellitkaan eivät tutkijoiden mukaan ota Sibeliuksen musiikkia vakavasti.

Mennäkseni hieman syvemmälle kysymyksessä olevan probleemin selvittämisessä ainoastaan pintapuoliseen analyysiin tyytymättä totean että kotoiset tuntemattomammaksi jääneet jälkiromantikkomme ja jälkimadetojalaiset sinfonikot veivät korkeampaan täydellisyyteen sen minkä Sibelius pani alulle eikä hänen kansallisesti sävyttynyttä yleisromantiikkaansa voida nähdä minkään musiikillistyylillisen kehityksen päätepisteenä jos kohta joudumme myöntämään Sibeliuksen etnomusiikkivaikutteisen sävelkielen irrallisuuden ilmiönä yleiseurooppalaiseen myöhäisromanttiseen traditioon germaanisen koulukunnan vesana integroituneen professionalistisen säveltaiteemme periferiassa tekniseltä katsannolta kömpelönä hieman taitamattomana ja kieltämättä aikaansa ja ympäristöönsä nähden vanhanaikaisen hiukan kotikutoisen käsityöläistaiteen perinteen jatkumona ja tuotteena joka arkaisoivan kotiseututaiteen luonteessaan riitti herättämään tiettyä huomiota kaikkein konservatiivisimmissa yliopistopiireissä kirkkosävellajisävytyksestään johtuen joka nähtiin hiukan naivisti kauan kaivattuna kansallisena taiteellisena monumenttina uskotellun yleispätevyytensä ja omaleimaisuutensa vuoksi joka ei kuitenkaan kyennyt kannattelemaan sen musiikillisesta sisältököyhyydestään ja substanssittomuudestaan kärsivää musiikillista identiteettiä.

"Useat yhdysvaltalaiset intellektuellitkaan eivät tutkijoiden mukaan ota Sibeliuksen musiikkia vakavasti."

No Sibbe sävelsi humoreskin tai useammankin, jospa tuo todistaa että hän onnistui niissäkin.

Niinpä; useat yhdysvaltalaiset intellektuellitkaan eivät tutkijoiden mukaan ole koskaan kuulleetkaan Melartinista tai Ikosesta, mutta tuntevat Sibeliuksen tuotantoa ainakin muutaman humoreskin osalta.

https://www.youtube.com/watch?v=oSUMEBqTztQ
-Sibelius - Humoresque n°1 - Oistrakh / Rozhdestvensky

Jumatsuka, Oistrakh aikansa paras viulisti ja Rozhdestvensky yksi kaikkien aikojen parhaista kapellimestareista veivaamassa Sibeliusta, eivätkö he tienneet Melartinista tai Ikosesta?

Anonyymi kirjoitti:

"Useat yhdysvaltalaiset intellektuellitkaan eivät tutkijoiden mukaan ota Sibeliuksen musiikkia vakavasti."

No Sibbe sävelsi humoreskin tai useammankin, jospa tuo todistaa että hän onnistui niissäkin.

Niinpä; useat yhdysvaltalaiset intellektuellitkaan eivät tutkijoiden mukaan ole koskaan kuulleetkaan Melartinista tai Ikosesta, mutta tuntevat Sibeliuksen tuotantoa ainakin muutaman humoreskin osalta.

https://www.youtube.com/watch?v=oSUMEBqTztQ
-Sibelius - Humoresque n°1 - Oistrakh / Rozhdestvensky

Jumatsuka, Oistrakh aikansa paras viulisti ja Rozhdestvensky yksi kaikkien aikojen parhaista kapellimestareista veivaamassa Sibeliusta, eivätkö he tienneet Melartinista tai Ikosesta?

Eivätpä tainneet kun Sibelius oli niin populaari muttei syvällinen.

Anonyymi kirjoitti:

Eivätpä tainneet kun Sibelius oli niin populaari muttei syvällinen.

Kuuntelen juuri parhaillaan 3. osaa Lauri Saikkolan teoksesta Musiikkia jousille. Ihan vaikuttavaa musiikkia vaikkei se sinfonia olekaan. Jostain syystä saikkolan sinfonioita vieroksutaan niin paljon että ne ovat jääneet täysin pimentoon.

Anonyymi kirjoitti:

Kuuntelen juuri parhaillaan 3. osaa Lauri Saikkolan teoksesta Musiikkia jousille. Ihan vaikuttavaa musiikkia vaikkei se sinfonia olekaan. Jostain syystä saikkolan sinfonioita vieroksutaan niin paljon että ne ovat jääneet täysin pimentoon.

Sinfoniathan kuulemma kuuluvat Saikkolan keskeisimpään tuotantoon vaikkei niitä soiteta koskaan. "Avanti sodassa" konsertissa esitettiin hänen vaikuttava sävelrunonsa Karjala palaa ja rintamalla koirinjoella hän kuunteli teltassa radiosta teostaan Kuvia karjalasta. Mutta ainoastaan tripartita ja musica per archi on levytetty. Saikkolan säveltämähän oli myös suomen television vanha tunnussävel.

Anonyymi kirjoitti:

Eivätpä tainneet kun Sibelius oli niin populaari muttei syvällinen.

"Eivätpä tainneet kun Sibelius oli niin populaari muttei syvällinen."

Niin, mitäpä sitä huippukapellimestari ja mailman silloinen ykkösviulusti soittamistaan teoksista käsittäisivät.

Niin tapaus Oistrakh, hänhän pitkään jatkuneella urallaan joko levylle ja/tai konserteissa soitti melkein kaiken mahdollisen mitä viululle on kirjoitettu, vain Melartin jäi soittamatta, mikähän siihen lienee syynä?

Vastaan itse, ehkä se mailmanlaajuinen huippuviulustien ja kapellimestarien ja huippuorkesterien ohjelmisto valinnoista vastaavien ja levy-yhtiöiden yhteinen salaliitto jonka ainoa tarkoitus on estää meitä musiikin kuuntelijoita tutustumasta Melartinin viulukonserttoon.

Anonyymi kirjoitti:

"Eivätpä tainneet kun Sibelius oli niin populaari muttei syvällinen."

Niin, mitäpä sitä huippukapellimestari ja mailman silloinen ykkösviulusti soittamistaan teoksista käsittäisivät.

Niin tapaus Oistrakh, hänhän pitkään jatkuneella urallaan joko levylle ja/tai konserteissa soitti melkein kaiken mahdollisen mitä viululle on kirjoitettu, vain Melartin jäi soittamatta, mikähän siihen lienee syynä?

Vastaan itse, ehkä se mailmanlaajuinen huippuviulustien ja kapellimestarien ja huippuorkesterien ohjelmisto valinnoista vastaavien ja levy-yhtiöiden yhteinen salaliitto jonka ainoa tarkoitus on estää meitä musiikin kuuntelijoita tutustumasta Melartinin viulukonserttoon.

Vasta John Storgårdshan toi Melartinin pölyttymässä olleen viulukonserton päivänvaloon eikä siitä tiedetty ennen sitä juuri mitään. nyt tubessa on kaksikin tulkintaa siitä, levytys ja joku video.

Anonyymi kirjoitti:

Vasta John Storgårdshan toi Melartinin pölyttymässä olleen viulukonserton päivänvaloon eikä siitä tiedetty ennen sitä juuri mitään. nyt tubessa on kaksikin tulkintaa siitä, levytys ja joku video.

Fakta on kuitenkin se että Sibeliuksen viulukonsertto on tuskastuttavan tympäännyttävä teos ja kuin jonkun metsäläisen säveltämä vailla suuren maailman glamouria ja eleganssia.

Anonyymi kirjoitti:

Fakta on kuitenkin se että Sibeliuksen viulukonsertto on tuskastuttavan tympäännyttävä teos ja kuin jonkun metsäläisen säveltämä vailla suuren maailman glamouria ja eleganssia.

En minä voi sille mitään jos maailman huippumuusikot ovat harhautuneet soittamaan sellaista sontaläjää kuin Sibeliuksen arkaainen viulukonsertto.

Anonyymi kirjoitti:

Sinfoniathan kuulemma kuuluvat Saikkolan keskeisimpään tuotantoon vaikkei niitä soiteta koskaan. "Avanti sodassa" konsertissa esitettiin hänen vaikuttava sävelrunonsa Karjala palaa ja rintamalla koirinjoella hän kuunteli teltassa radiosta teostaan Kuvia karjalasta. Mutta ainoastaan tripartita ja musica per archi on levytetty. Saikkolan säveltämähän oli myös suomen television vanha tunnussävel.

On käsittämätöntä että niinkin tuottelias sinfonikko kuin Saikkola on 10 sinfoniallaan ja 12 sinfonietallaan ja 3 oopperallaan ja 4 jousikvartetolla joista ensin mainitut kuuluvat sekä säveltäjän itsensä että musiikkitieteilijöiden mukaan säveltäjänsä keskeisimpään tuotantoon on joutunut unohduksiin. Tyylillisesti hänen sinfoniansa edustavat kansallisromanttisia ja uusklassisia pyrkimyksiä. Samaten palkittu ooppera ristin kuuluu hänen merkittävimpiin teoksiinsa. Saikkolahan katkeroitui myöhemmin ja lopetti säveltämisen kun hänen esteettisiä pyrkimyksiään alettiin vieroksumaan. Hän on kuitenkin historiallisesti merkittävä säveltäjä joka ansaitsi tulla nostetuksi pois unohduksesta.

Anonyymi kirjoitti:

On käsittämätöntä että niinkin tuottelias sinfonikko kuin Saikkola on 10 sinfoniallaan ja 12 sinfonietallaan ja 3 oopperallaan ja 4 jousikvartetolla joista ensin mainitut kuuluvat sekä säveltäjän itsensä että musiikkitieteilijöiden mukaan säveltäjänsä keskeisimpään tuotantoon on joutunut unohduksiin. Tyylillisesti hänen sinfoniansa edustavat kansallisromanttisia ja uusklassisia pyrkimyksiä. Samaten palkittu ooppera ristin kuuluu hänen merkittävimpiin teoksiinsa. Saikkolahan katkeroitui myöhemmin ja lopetti säveltämisen kun hänen esteettisiä pyrkimyksiään alettiin vieroksumaan. Hän on kuitenkin historiallisesti merkittävä säveltäjä joka ansaitsi tulla nostetuksi pois unohduksesta.

Noinko vähän Saukkola sai aikaan?.

Ihan toista oli Kokkolan suuri poika Erik Fordell jonka runsaassa säveltuotannossa on hallitseva sija suurimuotoisilla orkesteriteoksilla, soitinkonsertoilla ja etenkin sinfonioilla, joita hän sävelsi 44 kappaletta. Hän loi viisi pianokonserttoa ja viulukonserttoa, käyrätorvikonserton, fagottikonserton, urkuteoksia, parikymmentä jousikvartettoa, viisi torvikvintettoa tai muita kamarimusiikkiteoksia, kymmenen kantaattia, lukuisia yksittäisiä piano- ja urkusävellyksiä sekä satoja kuoro- ja soololauluja.

Olen vakuuttunut että E.Fordell on vastaus kaikkeen kun kysellään vaikkapa merkittäviä meriaiheisia teoksia tai parasta suomalaista sävellystä tai mitä hyvänsä josta jo etukäteen tiedämme ainakin sen että vastaus ei saa eikä voi olla Sibelius. Eikä kukaan poppari, paitsi eräät yli 100-vuotta sitten vaikuttaneet popparit kuten Bach ja Mozart ja Brahms ja Tsaikovski ja moni muu, mutta ei missään tapauksessa Beatles eikä Abba eikä Sting eikä moni muu nykyajalla vaikuttanut melodian mestari muu.

Anonyymi kirjoitti:

Noinko vähän Saukkola sai aikaan?.

Ihan toista oli Kokkolan suuri poika Erik Fordell jonka runsaassa säveltuotannossa on hallitseva sija suurimuotoisilla orkesteriteoksilla, soitinkonsertoilla ja etenkin sinfonioilla, joita hän sävelsi 44 kappaletta. Hän loi viisi pianokonserttoa ja viulukonserttoa, käyrätorvikonserton, fagottikonserton, urkuteoksia, parikymmentä jousikvartettoa, viisi torvikvintettoa tai muita kamarimusiikkiteoksia, kymmenen kantaattia, lukuisia yksittäisiä piano- ja urkusävellyksiä sekä satoja kuoro- ja soololauluja.

Olen vakuuttunut että E.Fordell on vastaus kaikkeen kun kysellään vaikkapa merkittäviä meriaiheisia teoksia tai parasta suomalaista sävellystä tai mitä hyvänsä josta jo etukäteen tiedämme ainakin sen että vastaus ei saa eikä voi olla Sibelius. Eikä kukaan poppari, paitsi eräät yli 100-vuotta sitten vaikuttaneet popparit kuten Bach ja Mozart ja Brahms ja Tsaikovski ja moni muu, mutta ei missään tapauksessa Beatles eikä Abba eikä Sting eikä moni muu nykyajalla vaikuttanut melodian mestari muu.

Spotifyssa voi kuunnella Fordellin musiikille omistettua albumia joka käsittää kuitenkin lähinnä vain pienimuotoisia teoksia lauluista vaikuttaviin jousiorkesteriteoksiin kuten 3 jokilaaksokuvaa muttei ainuttakaan konserttoa tai sinfoniaa. Kyllähän Saikkolan tuotanto käsittää myös paljon muuta musiikkia kuten konserttoja ja vokaaliteoksia mutten ole kaikkea listannut viestiini. Olisikin hauska tehdä pieni vertailu Fordellin ja Saikkolan sinfonioiden välillä ja arvioida sitä kumpi heistä veisi voiton sinfonioiden laadussa.

Anonyymi kirjoitti:

Spotifyssa voi kuunnella Fordellin musiikille omistettua albumia joka käsittää kuitenkin lähinnä vain pienimuotoisia teoksia lauluista vaikuttaviin jousiorkesteriteoksiin kuten 3 jokilaaksokuvaa muttei ainuttakaan konserttoa tai sinfoniaa. Kyllähän Saikkolan tuotanto käsittää myös paljon muuta musiikkia kuten konserttoja ja vokaaliteoksia mutten ole kaikkea listannut viestiini. Olisikin hauska tehdä pieni vertailu Fordellin ja Saikkolan sinfonioiden välillä ja arvioida sitä kumpi heistä veisi voiton sinfonioiden laadussa.

Kerran kuulin lähiradion suomalaiselle musiikille omistetussa klassisessa illassa Fordellin myöhäisen sinfonian ja haalean muistuvan mukaan se käsitti myös moderneja aineksia mutta avausosaltaan se oli aika kepeä sinfonian painopisteen sijoittuessa selkeästi melodiikaltaan taivaallisen kauniiseen hitaaseen osaan ja kontrapunktiseen finaaliin.

Anonyymi kirjoitti:

Noinko vähän Saukkola sai aikaan?.

Ihan toista oli Kokkolan suuri poika Erik Fordell jonka runsaassa säveltuotannossa on hallitseva sija suurimuotoisilla orkesteriteoksilla, soitinkonsertoilla ja etenkin sinfonioilla, joita hän sävelsi 44 kappaletta. Hän loi viisi pianokonserttoa ja viulukonserttoa, käyrätorvikonserton, fagottikonserton, urkuteoksia, parikymmentä jousikvartettoa, viisi torvikvintettoa tai muita kamarimusiikkiteoksia, kymmenen kantaattia, lukuisia yksittäisiä piano- ja urkusävellyksiä sekä satoja kuoro- ja soololauluja.

Olen vakuuttunut että E.Fordell on vastaus kaikkeen kun kysellään vaikkapa merkittäviä meriaiheisia teoksia tai parasta suomalaista sävellystä tai mitä hyvänsä josta jo etukäteen tiedämme ainakin sen että vastaus ei saa eikä voi olla Sibelius. Eikä kukaan poppari, paitsi eräät yli 100-vuotta sitten vaikuttaneet popparit kuten Bach ja Mozart ja Brahms ja Tsaikovski ja moni muu, mutta ei missään tapauksessa Beatles eikä Abba eikä Sting eikä moni muu nykyajalla vaikuttanut melodian mestari muu.

Se on kyllä totta ettei Sibeliuksen teos voi olla se kaikkein merkittävin suomessa sävelletty teos.

Anonyymi kirjoitti:

Kerran kuulin lähiradion suomalaiselle musiikille omistetussa klassisessa illassa Fordellin myöhäisen sinfonian ja haalean muistuvan mukaan se käsitti myös moderneja aineksia mutta avausosaltaan se oli aika kepeä sinfonian painopisteen sijoittuessa selkeästi melodiikaltaan taivaallisen kauniiseen hitaaseen osaan ja kontrapunktiseen finaaliin.

Onkin sanottu että Fordell on yksi suomen suurista vaietuista eikä viime vuonna julkaistu albumi pyrikään tämän suurmiehen profiilin kirkastamiseen miniatyyreillään. Fordellin tuotantoon sisältyy myös mm. 10 urkusinfoniaa 44 varsinaisen sinfonian lisäksi.

Anonyymi kirjoitti:

Se on kyllä totta ettei Sibeliuksen teos voi olla se kaikkein merkittävin suomessa sävelletty teos.

"Se on kyllä totta ettei Sibeliuksen teos voi olla se kaikkein merkittävin suomessa sävelletty teos."

No sillä kyllä viitattiin erään täällä tämän tästä provopilkkeilevän pysyvästi negatiiviseen asenteeseen Sibeliukseen nähden, eikä niinkään Sibeliuksen teosten laatuun, jotka toki kestävät vertailun kenen tahansa töihin jopa itsestään Beethovenista alkaen, toisin kuin mainittu provopilkki esittää kun tämä vaikkapa kirjoittaa että Sibelius ei kuulu edes 1000 parhaan klasarisäveltäjän joukkoon kun oikeampi arvio olisi että kuuluu siinä porukassa top 3:seen.

Anonyymi kirjoitti:

"Se on kyllä totta ettei Sibeliuksen teos voi olla se kaikkein merkittävin suomessa sävelletty teos."

No sillä kyllä viitattiin erään täällä tämän tästä provopilkkeilevän pysyvästi negatiiviseen asenteeseen Sibeliukseen nähden, eikä niinkään Sibeliuksen teosten laatuun, jotka toki kestävät vertailun kenen tahansa töihin jopa itsestään Beethovenista alkaen, toisin kuin mainittu provopilkki esittää kun tämä vaikkapa kirjoittaa että Sibelius ei kuulu edes 1000 parhaan klasarisäveltäjän joukkoon kun oikeampi arvio olisi että kuuluu siinä porukassa top 3:seen.

Höpö höpö, Sibeliuksen musiikki sinfonioissakin on niin pinnallista ja kevyttä ettei sillä ole mitään asiaa korkeampaan sijoitukseen puhumattakaan mistään top 3.sta mikä olisi aivan naurettavaa. Sibeliuksen suurin puute hänen sisäänpäinkääntyneessä modaalisuudessaan on että siitä nähdäkseni puuttuu emotionaalista syvyyttä ja suuret romanttiset lauluteemat hänen käyttäessään sen sijaan triviaaleja kolmisävelaiheita.

Anonyymi kirjoitti:

"Se on kyllä totta ettei Sibeliuksen teos voi olla se kaikkein merkittävin suomessa sävelletty teos."

No sillä kyllä viitattiin erään täällä tämän tästä provopilkkeilevän pysyvästi negatiiviseen asenteeseen Sibeliukseen nähden, eikä niinkään Sibeliuksen teosten laatuun, jotka toki kestävät vertailun kenen tahansa töihin jopa itsestään Beethovenista alkaen, toisin kuin mainittu provopilkki esittää kun tämä vaikkapa kirjoittaa että Sibelius ei kuulu edes 1000 parhaan klasarisäveltäjän joukkoon kun oikeampi arvio olisi että kuuluu siinä porukassa top 3:seen.

Melartinin veroista ekspressiivistä melodista kauneutta, soinnullista värikkyyttä ja orkestraalista voimaa saksalaisen sinfoniatradition postromanttisena perinteen jatkajana Mahlerin ja Brucknerin ideoiden hyödyntäjänä ei kylmän askeettinen Sibelius lyhyiden mosaiikkimaisten kolmisävelaiheiden neuroottisessa tautologiassaan ja soinnillisessa karuudessaan kykene millään muotoa saavuttamaan jäyhällä sinfonisella muotokielellään ja pettuleipä kitchi sinfonisuudellaan joka vajosi konservatismin suohon josta Englundkin sitä ankarasti moittiikin ja ylistäessään rannan vapaata konstruktiivista atonaalisuutta tämän varhaisteoksissa.

Anonyymi kirjoitti:

Höpö höpö, Sibeliuksen musiikki sinfonioissakin on niin pinnallista ja kevyttä ettei sillä ole mitään asiaa korkeampaan sijoitukseen puhumattakaan mistään top 3.sta mikä olisi aivan naurettavaa. Sibeliuksen suurin puute hänen sisäänpäinkääntyneessä modaalisuudessaan on että siitä nähdäkseni puuttuu emotionaalista syvyyttä ja suuret romanttiset lauluteemat hänen käyttäessään sen sijaan triviaaleja kolmisävelaiheita.

Ei Sibelius sentimentaalisuudessaan ja stereotyyppisessä kansallisromantiikassaan sekä toisaalta anakronistisessa frigidissä klassismissaan ole musiikissa se kova juttu kuten suuret klassikot Beethoven ja Mozart tai jopa melartin ja Tuukkanen. Sibelius jää heistäkin hieman jälkeen emotionaalisella voimalla mitattuna.