Haluaisin kuulla mielipiteitä naisilta ja etenkin miehiltä että mitä olette mieltä jos naisella on arpia kasvoissa esim aknearpia, sellaisia kuopallaan olevia. Onko se välittömästi turn off ja kauneuden tuhoaja vai voisitko rakastua sellaiseen ihmiseen? Minulla on kasvoissa kyseisiä arpia ja pidän itseäni jopa vastenmielisenä enkä usko että ketään voisi olla kanssani tämän takia.
Naisen ulkonäkö
Anonyymi
22<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Etköhän sä ole sisältä kaunis
Kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta tuskin pahatkaan aknekuopat estävät ihastumista.
Meepäs ulos pitkälle kävelylle ja katsele maailmaa. Sitten palaa kotiin, ja katso peiliin. Omista hetki sille ajatukselle, kuinka pieni osa maailmasta sinä olet. Sitten omista toinen hetki ajatukselle, kuinka pieni osa sinusta sinun aknearpesi ovat.
Voin ihastua ja rakastua ihan keneen tahansa jonka kanssa tunteet kohtaa eikä hänessä ole mitään erityisesti minua häiritsevää asiaa. Aknearvet ei minua häiritse, mutta esim iso karvoja kasvava luomi nenässä saattaisi häiritä minua liikaa.
Meitä on niin paljon, jokaisella omat mieltymykset ja turnoutit , moni sinutkin omakseen haluaisi, mutta ei kaikki, eikä ole tarviskaan.
Älytön "turn off" kysymys.
Ei täällä kukaan siloposkena säily, ellei sitten kuole nuorena. Itse usein liioittelee vikojaan, toiset eivät välttämättä edes huomaa koko asiaa.
Kuten tuossa joku sanoi, kaikki riippuu kaikesta. Mitkään aknearvet eivät ole niin pahoja, ettei niitä hymyllä saisi peittoon.
Minua häiritsee paljon enemmän esimerkiksi kaksoisleuka. Tai makkara vyötäröllä.
Älä keksi mitään tekosyy vaan kerro miksi et halua jutella minun kanssani IRL!
Siis mitä. Nyt en ymmärtänyt tai sinulta on jäänyt aamulääkkeet ottamatta
Mielipiteitä on monenlaista, itse halusin nuorerna naisen jolla on kauniit kasvot, jos meinaa sitä naista katsella kenties vuosikymmeniä pitää olla myös viehättävä ja sellaisen onnekseni löysin.
Arvet tuovat särmää kasvoihin. Uskon, että muut ihmiset eivät kiinnitä huomiota arpiisi. Iloinen hymy vain huulille ja pilkettä silmään!
Miehillä arvet tuo uskottavuutta ei naisilla, kasvot pitää olla kivat, silmää mielyttävät.
Toivottavaa ainakin omakohtaisesti että naisen kasvot olis sievät jos vaikka niitä sitten katselee vaikka tulevat vuosikymmenet, itse olen tyytyväinen puolison kasvoihin, vaikka ikää tulee ihan jees. Juonteet kuuluu asiaan.
Minua hakkui nuorempana eräs mies että ihoni on kraaterinen kuin kuun pinta. Itse en kyllä ole asiaan kiinnittänyt huomiota ja kun miehelleni asiasta mainitsin niin vastaus oli "mitä vittua eikä ole." Eli on ihan mahdollista löytää oma rakas sinunkin. Kauneus katsojan silmissä.
Täydellisen turhaan huolehdit kasvojesi ihosta!
Samperin mainosmaailma joka saa ihmiset, sinutkin, uskomaan ja luulemaan että on olemassa jotain "kaunista". Mainosmaailman ja kosmetiikkateollisuuden hengissä pysyminen juuri riippuu saada ihmiset ostamaan tuotteitaan "kaunistuakseen" ja olemaan "kauniita".
Siis täyttä holynpolyä!!!!!!!!
Muutama kymmenen rokonarpia kasvoissa ei rumenna ketään.
Mutta mikä varmasti rumentaa, on väheksyä omaa tervettä , lahjaksi saamaansa , kehoaan.
Keskittäydy kiittämään Luojaasi kaikesta hyvästä mitä sinulla on, äläkä rumenna itseäsi tunkiessasi tervettä kehoasi kadun lokaan halventamalla kehoasi!
Sinulla on alemmuuskompleksi. Siitä kannattaa hankkiutua eroon. Et sinä (eikä kukaan muu) ole kasvot, vaan sinä.
Henkilökohtaisesti sporttisena miehenä mulle on tärkeämpää että naisella on treenattu kroppa kuin hyvännäköiset kasvot.
Jos nainen on hoikka ja peppu on timmi niin se kompensoi kaiken muun.
Mä taas mieluumin haluaisin että naisella ois nätit kasvot kun timmi kroppa. Kroppa muuttuu pitkin elämää, kasvot pysyy suht samanlaisina.
Aloitus kysymykseen: akne arvet ei haittaa kasvoissa, harvalla on täydellinen iho.
No pöh. Kaiva ihmeessä itsetuntosi esille piilosta.
PS Ystäväni kasvoissa on aikuisena sairastetun vesirokon arpia. Hän on ollut siitä huolimatta naimisissa 30v .
Arvetkin ovat osa elämää.
Ajatelkaapa kuinka kurttuisina me synnytään, ja yleensä kuollaankin jos tarpeeksi vanhaksi eletään.
Syntymän ja kuoleman väliin mahtuu paljon arpia, sekä sisäisiä että ulkoisia.
Jos joku ei niitä hyväksy niin harmi sille.
Omaa ulkonäköäkään ei voi syntyessään valita, sen kanssa on vaan elettävä.
Lukuunottamatta näitä jotka eivät hyväksy omaa kehoaan.
Ja jos ei kehoaan hyväksy niin on jokin pahasti pielessä....
Mitä jos nainen tai mies loukkaantuu onnettomuudessa? Kasvoihin tulee arpi, rinta poistetaan, jalka amputoidaan?
Loppuuko teidän pinnallisten pellejen rakkaus siihen?
Kysymys ei ole tuulesta temmattu. Kiihottuminen kumppanin kropasta on oleellista koko elämän mielekkyydelle. Sairaudet, onnettomuudet, vanheneminen jne voivat hyvinkin viedä suhteelta pohjan pois. Mutta se suhteen pohja pettää useimmiten ihan ilman fyysisiä muutoksiakin, kun perhearki tulee kuvaan.