Mistä löytyy apua ja tie ulos????

Aloitin pitkän masennuskauden jälkeen opiskelut uudestaan. Tein tuutorin hommia yhdessä paikassa ja sosiaalialan hommat alkoivat kiinnostaa. Viis veisasin tuttavien varoituksista: "Älä hyvä ihminen lähde sille alalle, tuhoat itsesi siellä!" Noh, päätin kokeilla. Huomasin heti alkuun että laajojen kokonaisuuksien omaksuminen tuntuu tosi vaikealta, ensinnäkin kun viimekertaisesta pänttäämisestä on yli 10 vuotta( kävin välissä toisen tutkinnon ja masennuin entistä pahemmin). Mulla on lisäksi hahmottamisen vaikeus, dysleksia, oppimisen vaikeus adhd sekä "muu määrittelemätön" masennus joka ei vaan lähde.

Tämä opiskelu alkoi nyt tuntua niin kuormittavalta että päässä leikkasi kiinni, tuli paniikki, alkoi pyörryttää, sumeni ja iski kauhu, sekä viha samaan aikaan. En oo päässyt kolmeen viikkoon liikkumaan kunnolla mihinkään. Mua on pyöritetty eri terveysasemien välillä, ensin varattu aika,sitten potkastu ulos ja ohjattu seuraavalle koska mulla ei ole itsetuhosia ajatuksia-ahdistaa, raivostuttaa vaan aivan helvetisti ja viimevuosina tullut epätodelliset olot, pitänyt mennä peilin eteen tunnustelemaan poskia että oonko olemassa, päässä tuntuu niinkuin olisi jotain aaltoja. Olen koittanut myös laittaa HUS:ille viestiä jos saisin tositteet diagnooseistani, niiden avulla ehkä helpommin jotain kuntoutusapua, ainakin niin ettei mun tarvitsisi käydä uudelleen tutkituttamassa jo diagnosoituja hommia. Terveysaseman sairaanhoitajan mukaan mulla on oikeus saada ne diagnoosit esim. omaan kantaan tai johonkin, josta voin itse kaivaa ne tarpeen tullen.

HUSsista ei ole kuulunut yhtään mitään vaikka olen sinne koittanut viestiä laittaa kuten lääkäri neuvoi. Olen koittanut kysyä muualtakin netistä, Suomi.fi lääkäri linkeistä, IHAN joka paikasta. Oon alkanut epäilemään jo jotain skitsofreniaa tässä välissä, että eivätkö he halua vastata mulle ja että tarkotus on saada mut ja muut potilaat maksamaan erikseen jokaisesta tositteesta, joka pitää hakea aina uutta lääkärikäyntiä vastaan.

Sain lopulta ajan kunnan psykiatriselle sairaanhoitajalle kun olin täyttänyt masennuskaavakkeen jonka mukaan mulla olisi ainakin keskivaikea masennus( no ei yllätä, ei ole mikään tuntunut vuosiin miltään). Tänään olisi ollut aika, Tapiolan terveysasemalla. Muapa vaan ei kutsuttu missään vaiheessa kenenkään puheille, vaikka tilanteen kartoittamista varten oli määrätty tunnin aika. Odotin about 40 min kunnes iski päässä niin paha paniikki ja raivo että mun oli pakko vaan lähteä ulos koko helvetin rakennuksesta.

Huomenna olisi palaveri koulun opettajien kanssa, miten mun kannattaisi jatkaa opiskelua. Mulla on kadonnut se into tota koko sosiaalialaa kohtaan täysin. Mua on pyöritetty koko nuoruus ja aikuusikä psykiatrilta ja sairaanhoitajalta toiselle, tuntunut siltä kun olisin puhunut seinälle ja lopuksi kallis lasku ja aina uusia pillereitä. Viimeisin erikoislääkäri alkoi kirjaimellisesti huutamaan mulle täyttä kurkkua kun sanoin että nyt riittää pillerit. Varmaan meni hermot kun ei saanut määräämänsä reseptin palkkio-osuutta joka olisi muuten lisätty hänen palkkaansa... Suomen terveyslaitos ei vaan toimi muutenkaan, mun olot on vaan pahentuneet mitä enemmän olen mennyt kysymään apua mistään. Sama homma monilla kavereillani, pilleriä vaan huiviin ja lääkkeitä jotta apteekkarit saa rahaa ja lääkebisnes kukoistaa. Meillä on tuolla koulussa käyty noita hoitajan omavalvontasuunnitelmia, ennaltaehkäisevää toimintaa, potilaan oikeuksia, ym. Ja voin täällä ihan avoimesti sanoa että se kaikki on täyttä paskaa eikä toimi käytännössä- useampi tuttu, jotka tota hommaa tehneet, ovat palaneet loppuun kun olleet töissä paikassa missä noita alan vaatimuksia ei esim. kiireen( tai välinpitämättömyyden) takia noudateta ollenkaan.

Mulla on nyt taas sekavin olo vuosiin, voiko tää mennä niin että mulle ei vaan jostain syystä myönnetä apua? Sanotaan että on oikeus siihen ja siihen mutta kun koitan lähestyä ja kertoa tilanteen, että ahdistaa aivan älyttömästi, en ole nukkunut aikoihin kunnolla, mikään ei kiinnosta ja tuntuu etten oo olemassa ollenkaan... Niin mulle ei vastata ollenkaan mitään. Edes että miten mun tulisi toimia noiden ongelmien kanssa jotka mulle jo on diagnosoitu ja joiden takia olen hoidoissa käynyt. Ensin heitellään sairaalasta ja hoitopaikasta toiseen kun mikään ei tunnu täsmäävän. Sitten saan diagnoosit, niitä tukevaa apua ja saan jotain tehtyä. Muutaman vuoden päästä iskee uusi ahdistus johon määrätään vaan vahvempia ja vahvempia lääkkeitä, ei kuntoutusta eikä muuta apua. Erikoislääkäri sanoo vaan että "kyllä se siitä kun on kohtelias, tekee paljon töitä ja hymyilee". Ja nyt kun oon uudestaan koittamassa saada edes JOTENKIN elämästä kiinni niin tuntuu että vaikka koitan hakea apua niin toisella puolella ollaan niinkuin ei kuultaisi mitään. Olen saanut HUSsilta 3 olemme vastaanottaneet viestisi automaattivastausta. Mutta itse kysymyksiin en ole kuukauteen saanut mitään vastauksia. Vaikka sairaanhoitajakin sanoi että pitäisi saada.... päässä räjähtää