Sairas työkaverini palasi tänään talvilomaltaan. Tunnelma töissä on heti sen mukainen.
Huomasin viivytteleväni ja vetkuttelevani, kun piti mennä häneltä jotain kysymään. Hän vihaa minua jostain syystä - koskaan en ole hänelle ollut muuta, kuin kohtelias ja ystävällinen. Esitin asiani ja sain ylimielisen mulkaisun ja epämääräistä pihinää vastaukseksi. Olo oli taas lannistettu, todella!
Täällä ollaan "kiistelty" kesälomani ajankohdasta. "Tuo aika ei sovi, eikä tuo, tuolloin et ainakaan voi jäädä lomalle!" Nyt ehdotin yhden viikon jakamista niin, että olen pari päivää tällä viikolla ja pari päivää ensi viikolla - kerroin tästä työkaverilleni ja jos katse voisi tappaa, olisin jo kuollut!!
Otan ehkä liian helposti itseeni, mutta kaksi vuotta tätä varpaillaan taiteilua tuon hullun naisen armoilla on kyllä tehnyt tehtävänsä! Pidän häntä todella häiriintyneenä yksilönä. Joinakin päivinä hän ei puhu minulle sanaakaan ja toisinaan jättää myös tervehtimättä ym.
Olen kai naiivisti kuvitellut, että aikuiset ihmiset osaavat edes töissä käyttäytyä vaikkeivät muualla siihen pystyisikään. Tämän naisen kohdalla KAIKKI on toisin. En ole ainut, joka häntä täällä pelkää. Tilanne on käynyt niin sietämättömäksi, etten tiedä voinko tässä työssä enää kauaa jatkaa...
Huomasin viivytteleväni ja vetkuttelevani, kun piti mennä häneltä jotain kysymään. Hän vihaa minua jostain syystä - koskaan en ole hänelle ollut muuta, kuin kohtelias ja ystävällinen. Esitin asiani ja sain ylimielisen mulkaisun ja epämääräistä pihinää vastaukseksi. Olo oli taas lannistettu, todella!
Täällä ollaan "kiistelty" kesälomani ajankohdasta. "Tuo aika ei sovi, eikä tuo, tuolloin et ainakaan voi jäädä lomalle!" Nyt ehdotin yhden viikon jakamista niin, että olen pari päivää tällä viikolla ja pari päivää ensi viikolla - kerroin tästä työkaverilleni ja jos katse voisi tappaa, olisin jo kuollut!!
Otan ehkä liian helposti itseeni, mutta kaksi vuotta tätä varpaillaan taiteilua tuon hullun naisen armoilla on kyllä tehnyt tehtävänsä! Pidän häntä todella häiriintyneenä yksilönä. Joinakin päivinä hän ei puhu minulle sanaakaan ja toisinaan jättää myös tervehtimättä ym.
Olen kai naiivisti kuvitellut, että aikuiset ihmiset osaavat edes töissä käyttäytyä vaikkeivät muualla siihen pystyisikään. Tämän naisen kohdalla KAIKKI on toisin. En ole ainut, joka häntä täällä pelkää. Tilanne on käynyt niin sietämättömäksi, etten tiedä voinko tässä työssä enää kauaa jatkaa...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos todella ajattelet että aikuiset osaavat käyttäytyä niin ei todellakaan vaikka ite oon yli neljäkymppinen niin voin vakuuttaa että joskus tuntuu siltä että mikä tähän maailmaan on menny...ite oon joutunut työpaikallani nimenomaan aikuisten häikäilettömän käytöksen kohteeksi ja jouduin sairaslomalle ja sitä kautta pois työstä....näille kiusaajille ei tullut mitään seuraamuksia,vähänkin jos olet motivoitunut tai erilainen etkä pidä siitä että toisia morkataan tai niinkuin minun työssäni lasten vanhempia niin siitä se lähti ....Mä en voi kun neuvoa että etsi muuta duunia mutta älä missään nimessä jää kattomaan,,,liian pitkällä seuraamuksella väsyt ja voin kokemuksesta sanoa että MISSÄÄN nimessä sairastuminen masennukseen ja työuupumukseen ei ole sen "ilkeilijän"vuoksi sen arvoista se on hirveetä!!Tuo ihminen joka käyttäytyy noin on KIUSAAJA ja ei ilmeisesti ole elänyt älyn jaon aikaan...
Todella ikävää, siis se etteivät aikuiset ihmiset osaa pitää puoliaan!!
Miksi te alistutte tuollaiseen?
Eikö teissä ole yhtään potkua?
Miksi te ANNATTE ihmisten kohdella teitä huonosti?
Ottakaa nyt jukoliste ittiänne niskasta kiinni ja ravistelkaa! Ei asiat muutu täällä itkemisellä. Laittakaa nyt itse piste tuollaiselle. Säälittävää...
Minua yritettiin käyttää sylkykuppina, mutta kun "räkäsin" takaisin, loppui toiminta kuin seinään. Nouskaa taistoon nahjukset!
- periaatteessa. Mutta kyseinen henkilö ei siedä MINKÄÄNLAISTA itseensä kohdistuvaa kritiikkiä. Hän on ollut firmassa minua paljon kauemmin ja jos meidän kahden välillä pitäisi pomon valita, minä saisin lähteä! Olen koettanut olla viileä ja käyttäytyä samalla tavoin, mutta kun se ei luonteeseen sovi niin en siihen kovin kauaa kykene.
En halua lähteä sotajalalle enää töissä, kun yksityiselämä on jo tarpeeksi suuri "sotatanner". En yksinkertaisesti varmaan enää jaksaisi.
Tuo on varmasti hyvä keino "räkäistä" takaisin ja jossain toisessa tilanteessa sen olisin varmasti jo tehnytkin, mutta olen tosiaan tullut uutena taloon, jossa kaikki muut ovat olleet 20 vuotta, joten ei sitä heti uskalla lähteä puolustuskannalle - olen kai kuitenkin hiukan nössö siinä mielessä...
Hitto mitä arkajalkoja ja muualla naukujia te naiset olette! Ette uskalla sanoa sanottavaanne asianosaiselle tai esimiehille suoraan, vaan täällä netissä puratte kiukkuanne. Ei ihme että ette saa palkkojannekaan ajan tasalle. Miten te olette tuommoisia arkajalkoja työelämässä? Kotona nalkutatte ukolle vaan töissä hiiren hiljaa...
On hyvä jotta saa johonkin purkaa. Mutta kukapa työpaikallaan uskaltaa.
Jos uskaltaa niin siitä alkaa helvetimoinen painostaminen että se on taatusti lopputili, jos ei muuten niin työtovereiden taholta. Niin piruja ovat ihmiset. Sen ole kokenut.
Minunkin entisellä työpaikalla harvat tervehtivät. Joskus sain osakseni jonkun pirullisen muljautuksen luottamusmieheltä ja siinä kaikki.
Sain sanottua asianosaiselle eli nais-esimiehelleni suoraan ja nyt sitten olenkin työtön. Eli hän kosti.
Sopivan tilanteen tullen hän sai minulle aikaiseksi potkut. Syynä taloudelliset ja tuotannolliset syyt.
Että se siitä naukumisesta. Nyt sitten ollaankin oltu jo 8 kk työtön. Kerropa mitä ehdotuksia sinulla nyt olisi??? Käynkö esim. vetämässä häntä kiitokseksi turpaan?
Katsos kun nainen on naiselle susi varsinkin työelämässä. Siinä mielessä miesesimiehet ovat monesti paljon parempia. Sen olen itse ainakin huomannut.
Erittäin helppoa sanoa noin, mutta käytännössä voisi sinullakin mennä tiukassa paikassa sisu kaulaan.
Minä sanoin suoraan, ei auttanut. Vein asian eteenpäin.. minä jouduin lähtemään töistä pois. Nyt sitten kirjoitten täällä.
Kotona joudun olemaan hiljaisempi kuin töissä ettei ukko hakkaa. Olen yrittänyt erota, mutta ukko sanoi, että etsii ja tappaa, jos erotaan.
Vielä en ole uskaltanut yrittää oikeaa häippäisyä.
Et ole avuton! Töissä ehkä joutuu sietämään sairaita yksilöitä, koska heitä ei voi valita, mutta oman aviomiehen VOI ja PITÄÄ valita! Jos toinen kohtelee sinua loukkaavasti ja käyttää jopa fyysistä väkivaltaa, sinun pitää lähteä!
Olen kuullut naisten tukijärjestöstä, jotka auttavat ihan alusta loppuun juuri tuollaisissa tapauksissa - ihan vaikka nimen vaihtamiseenkin jos muu ei auta. Et ole avuton sairaan miehesi hirmuvallan alla, etkä varsinkaan ole yksin! Juuri tällä hetkellä on mielestäni menossa joku kampanja naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi, ota selvää siitä ja lähde!
Tiedän,että miehet ne vasta inhottavia osaavat toisilleen olla.Me naiset sentään yritetään tulla toimeen ja puhua asiasta edes jollekkin jolloin oma paha mieli voisi edes vähäisen keventyä.Mutta miehet kun alkavat toisiaan sättiä ja nälviä niin kylläpä siinä naikkoset jäävät kakkosiksi.Eipä löydy miehiltäkään niin paljon munaa että pystyisivät asiat puhumalla setvimään.
Hyvinpä se netissä naukuminen ja toisten irvistely miehiltäkin näyttää sujuvan!
On tässä nuorellakin iällä ehtinyt näkemään jos jonkinlaista työilmapiiriä, ja mitä naisihmisiin tulee, olen huomannut yhden seikan:
otetaan liian helposti "itseen".
Miten moni kärsiikään ikävästä työtoverista oikeastaan ihan turhaan. Eivät kaikki välttämättä mulkaisuineen tai töksäyttelyineen pahaa tarkoita, voihan kysymys olla väärinymmärryksestä ja omasta tulkinnastakin. Monella ilkimyksellä voi olla henkilökohtaisessa elämässään meneillään jokin kriisi, joka saa käytöksen tympeäksi työpaikallakin. Omatpahan ovat ongelmansa, ja omaa typeryyttä kun niitä työpaikalle kierrättää. Mutta: ei se tarkoita että hän oikeasti vihaa työtoveriaan, korkeintaan projisoi omia pettymyksiään tähän.
Eihän se mukavalta tunnu, mutta ei kaikesta kannata tehdä hirmu isoa numeroakaan. Onhan niitä tyranneja, ihan häiriintyneitä tapauksia, mutta nekin kannattaa jättää omiin sfääreihinsä. Työ on kuitenkin vain yksi osa elämää, eikä siellä kuullut loukkaukset tai mulkaukset tarkoita, että olisit huono ihminen.
Eri asia tietysti sitten kun työpaikka todella lähtee alta, silloin ollaan menty jo liian pitkälle.
Olen aina ollut herkkä ihminen, ottanut helposti "itseen", mutta ihan viime kuukausina tajunnut kantavani turhaa painolastia näistä piikittelevistä ihmisistä. Huomasin asian kun jouduin TODELLA haukutuksi, ja selvisin siitä. Nyt tasapainottelen työkaverini kanssa, joka ottaa liian henkilökohtaisesti lähes joka asian mitä hänelle sanon.
mielenkiintoinen aihe. Itse jouduin pakosta muutamaksi kuukaudeksi toiseen työpisteeseen, väliaikaisesti. Siellä on n.15v mua vanhempi rouva, ja totta puhuen, alusta asti pelkäsin sitä ihmistä. Sanoa töksäytti mitä tahansa, mulkoili, ei tervehtinyt. Kerran jouduttiin kahvihuoneeseen samaanaikaan ja sinne tuli talossa 20v ollut, ei tämä rouva sillekkään puhunut.
Mutta naps-kerran satuin kysymään jotain "joutavaa" tämä ihminen oli kuin hymyä vastatessaan asiaan. En vieläkään tiedä, mitä tein, mutta nyt talossa käydessäni hän tervehtii ja puhuu kuin pitääkin. Voipi olla luonnekysymys, ettei osaa puhua vieraille ei ole tottunut ota näistä selvää.
Voivat pelätä meitä yhtä paljon kuin me niitä, ja tästä seuraa puhumattomuus ja tervehtimättömyys.
Olen huomannut myös, että äkkiä tulee otettua liian pikaisesti kaikki töissä henkilökohtaisesti. Nykyään olen tullut siihen tulokseen että töissä ollaa töissä ja kun sieltä lähdetään työasiat ja ikävät työkaverit jäävät sinne. Jos joku on sulle töissä ilkeä, ole kun et huomaisi äläkä suotta sellaisella pahoita mieltäsi. Helppohan näin on sanoa, mutta seuraavan kerran kun joku sanoo töissä pahasta niin ajatteleppa vaan itseksesi että voi kiesus mikä taula, ja annat asian olla. Pirullaan voi vaikka hymyillä tälle ilkeilijälle. Oon huomannu että siitä ne ei tykkää.
Kannattaa myös koittaa P-U-H-U-A asioista!! Jos joku tuntuu sua kohtaa olevan kovasti hampaat pitkällä niin kysy mikä riivaa?!?!