Naisen tarina

❤❤❤

Hienosti kirjoitettu. Toivottavasti kohtaat Hänet.

Höpsö. Jatka mielikuvituksessasi ja anna päiväunien ja yöunien lentää. Saat sieltä enemmän kuin todellisuudesta. Rakastellessasi voit olla ajatuksissasi missä vain.

Niin moni ikäisesi jakaa tämän saman ajatuksen.

Kun sutta lähtee karkuun, karhun syliin joutuu...

Etkö ole vielä tavannut unelmoimaasi miestä?

Kaunis kirjoitus

Upea kirjoitus, kuin omasta kynästäni mutta hieman eri vivahtein. Pitkä yhdessäolo takana, kaikki ulkoisesti hyvin, ei riitoja, taloudellisia vaikeuksia, juomista... mutta ei myöskään häivähdystäkään halua. En ole ollut kertaakaan uskoton, mutta tällä hetkellä oon kovin ihastunut erääseen mieheen, joka on myös perheellinen. Hän on ensimmäinen ihminen, joka on saanut sukat pyörimään jaloissani vuosiin, ja kesti kauan rohkaistua kertomaan siitä hänelle. Nyt odotan ja pohdin, haluaako hän suhteeseen kanssani arkirealiteetit huomioonottaen. Haluan haluta ja tulla halutuksi, olisi upeaa näin vielä vajaa viiskymppisenä kokea jotain maagista toisen kanssa vailla estoja ja epäröintiä.

Outo aloitus. Kauneutta, ystävällisyyttä, fiksuutta, ei voi itse määritellä. Sen tekee aina toinen osapuoli.

Suomalaisen naisen perusluonne, kuitenkin tuli selväksi.

En ihan kehuisi hyväksi äidiksi, huorinteosta haaveilevaa naista. Sellaiset arvot haluat varmasti jakaa lapsillesikin.

Kukaan itseään kunnioittava mies, ei haluisi h.... Niin se vaan menee.

Aloitus päivätty elokuun lopulle. Satakielet lopettavat laulunsa juhannuksen tienoilla, ja heinäsirkkoja kuulee enemmänkin vasta heìnä- ja elokuussa. Taitaa vaan kirjoittaa nukahtaneena hourailuistaan.

Haluaisin hyväillä vartaloasi, suudella kaulaasi ja rintojasi, nuolla sinun kosteaa klitorista niin, että huutaisit nautinnosta. Tämän jälkeen työntyidin sisääsi paksulla 19 cm patukalla ja rakastelisin sinua pitkään ja hitaasti. Olen 46 vuotias, fiksu, arvostetussa ammatissa, huumorintajuonen ja sporttinen. Kotona seksielämä hiipunut. Punainen nauha:)

Hei, minun mieheni toteutti tämän sinun "jännän kaipuusi." Tuhosi matkalla kolme ihmistä itsensä mukaanlukien ja nykyisyys on kaikille kaukana ilosta. Se huuma ja intohimo ei kuulemma ollut minkään tällaisen arvoista mitä nyt kaikki koemme.

Joten kirjoituksesi sai minut vain surulliseksi. Taas yksi hyväuskoinen hölmö suunnittelemassa voimaantumista jättäen muun perheensä maksumiehiksi.

Tiedän, että turhaan sanon, että harkitse tarkkaan. Et sitä kuitenkaan tee sillä tunnet ansaitsevasi kaiken. Tää juttu on sun "palkinto" elämältä. Viis siita ansaitseeko muut tata.

Varaa lootaan paljon laastaria sillä tulet saamaan kantapääsi verille. Säälin jo valmiiksi perhettäsi.

Toinen nelikymppinen.

Luin tuon aloituksen jo pari päivää sitten ja taisin kirjoittaa vastauksenkin joka ilmeisesti on vain kadonnut pittihelvettiin!

Mutta asiasta kukkakeppiin. Itse on olen mitä olen mies. Nyt ikää 50v ja tässä 30v aikuisen ihmisen aikana on tullut muutama tippasilmä vastaan, joka on jotenkin tuntut sillee, että jos eläm sallisi, niin he olisivat olleet kanssani. Vaikka täällä on varmaan perusteltukin uskollisuutta, niin kukaan ei usko oikeasti, että ikaisenikään ihminen avioliitossa olisi koskaan aivan sataprosenttisesti valitsemallaan tiellä.

Kunnioitan teitä avioliitoissanne ja hyväksyn valintanne.

Hyväksyt varmaan myös sen, että miehesi toimii samoin.

Olen nelikymppinen Mies. Komea, fiksu, herkkä, ystävällinen, arvostetussa ammatissa työskentelevä. Minulla on perhe, ja rakastan lapsiani enemmän kuin mitään muuta. Vaimoni on hoikka ja kaunis, hyvässä ammatissa hänkin.

Asumme omakotitalossa, jonka takapihalla kasvaa vanhoja omenapuita. Omenapuiden alla on kiikku, jonka syliin iltaisin käperryn vilttiin kietoutuneena. Kuuntelen satakielen laulua, heinäsirkkojen siritystä ja hämärtyvän illan kuiskauksia. Katselen taivaanrantaa, auringon viimeisiä säteitä ja tunnen kaipausta. Ulkoisesti kaikki on koko lailla hyvin. Pitäisi olla kiitollinen ja tyytyväinen kaikesta siitä mitä on. Kiitollinen olenkin, joka ikinen päivä. Mutta olenko onnellinen.

Minä olen aina ollut ystävällinen, herkkä, valmis elämän seikkailuihin ilman suuria etukäteissuunnitelmia. Vaimoni on käytännöllinen, sanoo asiat suoraan ja elää tässä hetkessä turhia haaveilematta. Olemme eläneet yhdessä 20 vuotta. Näiden vuosien aikana olen ollut hyvä mies, ja ennen kaikkea isä. Olen nauttinut lapsista ja kodista huolehtimisesta. Nyt lapset menevät jo paljon omilla menoillaan.

Katsellessani taivaanrantaa mietin minne olen hukannut sen kaksikymppisen nuoren miehen, joka rakasti paljain jaloin kävelyä aamuöisellä nurmella, rakastelua mustikanvarpujen seassa, musiikin kuuntelua ja päiviä jolloin jokainen hetki ei ole etukäteen mietitty. Siellä se on, näissä samoissa kengissä yhä edelleen. Pitää palavereja, kohtaa asiakkaita ja hoitaa kotia.

Uskottomuus. Herättää suuria tunteita ja paljon keskustelua. Lähtökohtaisesti järkyttävä asia, jonka itse tuomitsin jyrkästi. Nyt kun takana on elämää monine mutkineen, näen metsän puilta. Minulle uskottomuus ei ole sitä, että lähtisin kenen tahansa mukaan. Ei, en koskaan. Saisin baarista seuraa jos haluaisin, mutta kuka tahansa ei ole minulle koskaan vaihtoehto.

Mutta sinä päivänä, kun kohtaan Naisen, joka saa pulssini kiihtymään pelkällä olemuksellaan ja katseellaan, ja saa saman jatkumaan avatessaan suunsa, minä lähden mukaan. Annan itseni ja otan hänet. Yhä uudestaan ja uudestaan. Haluan tuntea kiihkon, jännityksen ja tyydytyksen. Rima tähän on korkea, mutta jos joskus olen siinä tilanteessa niin annan mennä.

Käärin vilttiä tiukemmalle. Pulssi kiihtyy pelkästä ajatuksesta, että kohtaisin joskus Hänet. Punainen taivaanranta, haaveet ja minä.

Minun äiti taisi olla aloittajan kanssa samanlaisessa mielentilassa joskus 50 vuotiaana.

Jätti isäni kun löysi niin ihanan miehen että oli pakko mennä.

Parissa vuodessa suhde kuihtui ja äiti jäi yksin.
Olisi halunnut palata isäni luo, mutta isä ei halunnut.
Äiti nukkui pois viime syksynä, 74 vuotiaana.
Eli ja sairasti loppuelämänsä yksin.
Kuolinvuoteellakin sanoi vielä katuvansa eniten maailmassa sitä, että jätti isäni hetken huuman takia.

Vinkki on, että jätä vain mielikuvitusleikiksi tuollainen mies. Kestää aikansa sekin kuvitelma ja vastassa on sama tylsä? arki, jota pakenet. Kun teit sen vain mielikuvituksessasi istuskellessasi omenapuun alla, se ei riko ketään, ei loukkaa ketään. Voi olla, että mielikuvitusleikkisi loppuu siihen, kun tajuat, että tämä uusi ihana onkin aivan samanlainen kuin se oikea miehesi, hämäännyit vain ulkokuoresta tai jostakin osuvista sanoista, koska itsessäsi oli jokin särö, jota halusit paikata.

Juuri noin joku voi nykyisestä miehestäsi ajatella.
Jos niin kävisi, ymmärtäisitkö hänen arvon? Heräisitkö? Olisitko mustasukkainen ja haluaisitkin juuri hänet?

Nyt kun mä oon saanut kaiken, niin mä haluun jotain muuta. Mutku mä HALUUUUUUUUN 😂

Ei onnea löydetä, se tehdään itse.
Jos et tee sitä itsellesi, etsit sitä aina rauhattomasti muualta.
Jos et tee sitä itsellesi, joku muu tekee sen itselleen sinunkin kustannuksellasi.

Ehkä miehesikin on huomannut elämän soljuneen kohti näitä päiviä. Oletteko puhuneet asioista? Juuri noista parisuhteen kannalta tärkeistä? Onko miehesi kaivannut sitä naista, joka kulki paljain jaloin?
Mihin sinä rakastuit miehessäsi? Mihin se mieskään on muualle kadonnut kuin arjen velvollisuuksiin? Oletko yrittänyt etsiä sitä miestä, joka rakastui paljain jaloin kulkijaan?
Lapset eivät ole syy avioliitolle. Keskinäinen toimiva parisuhde on se syy: että kummankin on hyvä olla toisen kanssa.

Kaikkea voi haaveilla, minä nautin kun otan vaimoani yhä uudestaan ja uudestaan.

Minä löysin Harrista kaikki sen mitä kaipasin jätin vanhat omenapuut. 8vuotta sit löysin elämän niin tänäkin syksynä tultiin mustikasta pakarani oli mustikassa ja ja ulkotakkini selkämys💞🥰

Haaveet on haaveita.

Itsekkyys näkyy tässäkin, halutaan kokea jotain enemmän kuin on jo saavutettu (ahneutta). Onnekaskin ihminen elämässään, ei osaa arvostaa saavuttamaansa tilannetta ja on valmis riskeeraamaan kaiken, jos vain sen mieleisen uuden tuttavuuden kohtaa.

Lähes jokainen tällainen tuomitsee pettämisen, samoin ei arvosta heitä, joilla on paljon eri kumppaneita ollut. Täällä monesti lukee niitä, missä toivotaan heittäytymistä hetkeen vailla vastuita tulevasta? Onhan tässä ristiriitoja, siksi ajattelen, että itsekäs pelaa omilla ehdoilla ajattelematta aina sen tuomia riskejä.

Elämä tarvitsee ne omat pettymykset heillekin, joilla on jo paljon hyvää elettynä. Jotta se oma arki löytää taas sen hyvän mielen tuojan. Omahyväinen, onnekas ei sitä ymmärrä, ennen kuin kokee jotain joka tuntuu itsestä pahaa mieltä tuottavalta pettymykseltä. Epäonnistuminen, suuret muutokset olemassa olevaan?

ihmisen siveällä mielellä on myös se heikko puoli!

Itse olen päälle 50v yksinoleva mies ja olen kyllä nähnyt naisia joilla on taipumus kiehtoa. Aloittajan tarina on juuri sellainen.

Vaikka olen yksin en tarkoita sitä mitä nyt sanon! Kyllä normaali ja terve ihminen saa etsiä itselleen vakituisen suhteen rinnalle ihmisen jonka kanssa sovitaan säännöt ja tehdään asioita. Se on paljon parempi kuin riutuminen ja kulississa eläminen.

Seksi ei ole mitään hyväntekemistä eli sen toisen ihmisen pitää olla perheellisen ihmisen kannalta tasavertainen. Olen kuullut perheellisen naisen sanomana, että tekee mieli pillua ja antaa pillua toiselle naiselle. Samaa voi lukea tämän s24 seksiosasta toisinkin. Tai sitten ihan normaali M+N juttu. Kunhan on ne säännöt, että kaksi varattua on lojaaleja kotona ja kaverisuhteessa.

Kyllähän yksinolevan on helppo sanoa omia juttuja ja on niitä ollutkin, mutta....

Ja sinä päivänä, kun tajuat miehesi tehneen juuri noin, itsetuntosi, omanarvontuntosi ja turvallisuudentunteesi on pistaleina. Kokemuksesta kerron. Ja minä luulin olevanise muusta haaveileva.

Ei kukaan voi lisätä kirkkaan ja raikkaan onnensa määrää syntiä tekemällä.

Aika koominen tuo aloittajan kirjoitus. Näitä keskiluokkaisia kääriydyn huopaan ja pulssini kiihtyy ja what not, on pilvin pimein. Yksi sellainen ulkomailla tuli mukaan minunkin avioliittooni. Kiinni jäätyään hajoitti oman lapsiperheensä, minun, ja lopulta joka ikinen tarinassa onneton, ja lapset vasta olivatkin. Mutta saipahan sen pulssinsa kiihtymään muutaman kerran mieheni kanssa hotellihuoneessa.

Näin 5 kymppisenä on jo ollut paljon ympärillä näitä itsensä etsimis tarinoita. Tod näköisesti kivaa riittää alkuhuuman mutta sen jälkeen tulee arki sen uudenkin kanssa. Ei voi muuta todeta kuin ihmissuhteet on vaikea laji ja harva sen taitaa. Tosi paljon tavoitellaan kuuta taivaalta yms. Mutta kyllä se realismi jossain vaiheessa tavoittaa. Minulla on pitkä liitto takana ja voin itsekin todeta että päin persettä on osa suhteesta hoidettu mutta edelleen tahtoo toinen rinnallani olla. Kait sitä jotain on oikeinkin tehty. Ehkä voisi ajatella voin olla väärässäkin mutta jos liikaa jää miettimään/märehtimään mitä suhde olisi/voisi olla niin hommat kyseessä. Voi olla näin tai ei ole kertokaa;)