Kaipaisin kertomuksia tunteiden kuolemisesta...Mikä teillä aiheutti sen?Olitteko silti suhteessa ja kerroitte toisella rakastavanne?Mikä on suhteenne exäänne tällä hetkellä?Ovatko tunteenne palanneet?
Meillä ollut rakastava, mutta ei ongelmaton avioliitto, mutta nyt yhtäkkiä mies sanoi,että tunteet ovat kuolleet, vaikka pari viikkoa sitten vielä kertoi rakastavansa. Olemme asumuserossa...mutta tavoitteena piti olla asioiden "järjestyminen".Olen viimeiset pari viikkoa "ajelehtinut" ja kysymyksiä on paljon. Itse epäilen toista naista...kun laittoi samantien välit poikki kokonaan.
Meillä ollut rakastava, mutta ei ongelmaton avioliitto, mutta nyt yhtäkkiä mies sanoi,että tunteet ovat kuolleet, vaikka pari viikkoa sitten vielä kertoi rakastavansa. Olemme asumuserossa...mutta tavoitteena piti olla asioiden "järjestyminen".Olen viimeiset pari viikkoa "ajelehtinut" ja kysymyksiä on paljon. Itse epäilen toista naista...kun laittoi samantien välit poikki kokonaan.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jos tunteet kuolee tuolla lailla parissa viikossa, niin kyllä siellä toinen on katseltuna. Ei uusi suhde välttämättä vielä ole edes varsinainen suhde, mutta jotain toivetta suhteesta tai säpinää siihen suuntaan ainakin.
mies ei taida tietää mitä se tuntee ja ketä kohtaan???
Selviää kun annat olla yksin.
Sanot että ok kun tunteesi ovat kerran kuolleet niin en minäkään luonnollisesti halua olla ihmisen
kanssa joka ei minusta välitä.
Anna mennä ja tuuppaa ulos jos ei lähde.
Itke itse sitten ikäväsi ja kaikki tunteesi pihalle.
Tulee varmasti raapimaan ovea myöhemmin mutta
mitä itse tunnet häntä kohtaan voi muuttua niin
ettet enään avaakkaan ovea.
Moikka,
Olen pahoillani, mutta mitä todennäköisimmin toinen on kiikarissa ja ollut jo pidempään. Jostain syystä kuvio menee aina samalla lailla: Ollaan tyytymättömiä omaan liittoon, ei tehdä kuitenkaan sen eteen mitään, vaan haetaan ratkaisua ulkopuolelta, kun se sitten riistäytyy käsistä, niin sitten sanotaan, että tunteet on kuolleet, pitää etsiä itseään tms. sontaa.
Fakta on, että miehesi on ihastuksesta sekaisin ja kuvittelee samalla, että ei tunne sinua kohtaan enää mitään, vaikka ne tunteet on tosiasiassa yleensä sen huuman alla piilossa.
Sitten jonain päivänä hän ihmettelee, että miten tässä nyt näin kävi ja vonkaa sinua takaisin ja toivottavasti et ainakaan suuna päänä anna hänen palata.
Meillä on vaimoni kanssa sama tilanne, paitsi, että hän on se jolla on se suhde ja se oli tiedossa jo etukäteen. Yhtä kaikki asumuserossa ja avioeron harkinta-aika menossa. Tavoite oli asoiden "järjestäminen", mutta nopeasti selvisi, että vaimon tavoite oli tapailla myös tätä toista miestä vapautuneesti. Johon laitoin pisteen päälle, pakotin hänet tekemään päätöksen, meidän suhde tai ei meidän suhdetta. Hän päätti lopulta, että meidän suhde. Nyt sitten nähdään miten menee, miten hän selviää rakastumisen huumeesta ja todella pystyy laittamaan poikki sen suhteen, seuraavat 2 kk lienevät ratkaisevat.
Suosittelen sinulle tiukkaa linjaa. Ja ennen kaikkea sen päätöksen pitää tehdä hän ja vain hän. Ellei siihen pysty, sanoo, että "mä en tiedä" tms. niin laita poikki vaan, kyllä routa porsaan kotiin ajaa, jos on tullakseen. Rehellisyyden nimissä, itse pelkään sitä tilannetta, että joudun lunastamaan sanani, eli laittamaan totaali poikki, jos vaimoni "mokaa".
Niinhän sanotaan, että "Saat sen mistä luovut"
Mutta voimia ja rohkeutta se kysyy, niitä toivon sinulle koko sydämestäni!
Laitoin sinulle tulemaan sähköpostia...
Ei kenelläkään tunteet kai kuole. Yksi syy tunteiden kuolemiseen on se, että ihminen on tullut paikkaan itsessään, jossa käsittelee itsessään jotain pattia. Tämä alkava prosessi tai jo aikaisemmin käynnistynyt prosessi aiheuttaa tunnetilan, jossa ei koeta mitään. Henkilö voi tulkita sen, että tunteet sinua kohtaan ovat kuolleet. Näin ei ole, koska jos tunteita on kerran ollut, niin siellä ne ovat yhä. Ko. ihminen tarvitsee aikaa olla yksin, prosessoida pattiaan.
Mullekin on käynyt noin, olin rakastunut ja rakastin samaan aikaan. Lopetin ihastussuhteen, olin n. 2 kk aivan turta rakastani kohtaan ja kuinka ollakkaan, sieltä ne tunteet rupesivat sitten taas pilkistämään :-)
Nyt tilanne onkin sitten nurinpäin, elämä on ihmeellistä...
No minä ainakin epäilisin heti uutta suhdetta jos mies rupeaa oudosti käyttäytymään ja peruu puheitaan. Ei sitä nyt voi yhtäkkiä ilman mitään syyt lakata rakastamasta,...
kun halutaan päästä toisesta eroon. 99% syyksi selviää se vanha tuttu toinen nainen/mies. Niin se menee...
Mies kertoi kaikki nää kliseet; rakkaus kuollut, täytyy etsiä itseään, en tiedä mitä haluan elämältä ym. ym. paskaa. Ja tokihan sieltä paljastui toinen nainen. Ja vielä kiinnijäämisen jälkeen kielletään kaikki ja valehdellaan lisää!! Todella AIKUISEN miehen käytöstä..
Mulla íhan sama juttu. Pitkään uskoin ihan tosissani, että toista naista ei ole ja naureskelinkin näille samoille vakuutteluille, joita sain. Mutta, mutta... n. puolen vuoden päästä paljastui, että miehellä on uusi tyttöystävä. ja seurustelu alkoi vain pari kuukautta eromme jälkeen.
Tämä nainen tuskin oli kuvioissa ennen eroamme, mutta selvästi miehellä oli "haku päällä". Kaipasi uutta suhdetta jne. Sen verran tajusin jo heti.
ja tuosta tunteiden kuolemisesta. Mulle se ukko väitti, että tunteita ei ole itse asiassa koskaan ollutkaan, ja kuitenkin oltiin yli kymmenen vuotta yhdessä!! Eipä olisi enää pahemmin voitu loukata.
Onpa meitä kohtalotovereita paljon, voi pojat! Mitäs mieltä olette tästä, tilannehan on aika sama. Avoliittoa takana 15 v., ennen joulua ukko alkoi potea jotain kriisiä, seksielämä loppui kuin seinään, hänen puoleltaan siis. Naispuolinen työkaveri (kuulemma ihan pelkkä kaveri, avoliitossa hänkin) on joka viikonloppu jaksanut kuunnella tuopin ääressä ukkoni huolia. Jo parin vuoden ajan oon katellut tätä "työkaverin kanssa oluelle vkonloppuna"-kuviota, eikö epäilys herää, mistä juttua riittää vapaa-ajallakin jos mitään sutinaa ei muka ole!? Aika vaikea tässä on itsekään ylläpitää mitään meillä menee hyvin-kulissia, jos ukolla on aikaa pohtia omia tuntojaan toisen kanssa. Eikä siinä vielä kaikki, perhekuvioomme kuuluu myös kouluikäinen lapsi. Mutta tuskin alennun pitämään kulisseja pystyssä lapsen takia, kyllä jälkikasvu huomaa missä mennään, eikä tästä ole kuin tie erilleen. Ja vaikka kuinka yritän ymmärtää ja rakastaa miestäni, ei tunne kanna kovin pitkälle yksipuolisena, hän kun hakee itseään ja tunteet mua kohtaan on kuulemma epäselvät, mistähän johtuu... Antakaa vinkkejä mitä pitäis tehdä, homma on jatkunut jo useamman kuukauden, enkä itse enää jaksa tätä ollako yhdessä-leikkiä.
kaljalle!Anna samalla mitalla, vaikka ei tuntuisi miltään. Ei kannata kotiin jäädä nyhväämään. Tiedän, helppo sanoa, mutta itse olisin tehnyt noin jälkiviisaana.
mutta kieltämättä on tullut selviä merkkejä uudesta naisesta. Hiljaisuus on myöntymisen merkki?Aika näyttää toteen, mutta sillä aikaa olen päättänyt, että jatkan elämääni. Jos toinen ei halua, niin ei halua. Sattuu niin mielettömästi. Miten toiset löytää heti uuden?
Että ihmiset, jotka eivät uskalla kohdata itseään ja käsitellä tunteitaan, ratkaisevat tilanteen menemällä siitä missä aita on matalin. Eli kantavat kaikki odotuksensa ja toiveensa sinne mistä vähimmällä vaivalla saa lohtua ja ymmärrystä, eli siihen toiseen suhteeseen. Ainoa vaan, että he samalla vievät entisen käyttäytymismallinsa mukanaan ja ennen pitkää on tilanne taas sama.
Itsekin olen noin toiminut aikanani muutamaan kertaan, mutta nyt olen aikuistunut, olen päättänyt aikuistua. Vaikka avioliittoni on vaakalaudalla, niin kieltäydyn hakemasta helppoa lohdutusta olooni. Aion ensin tehdä matkan itseeni, parantua ja sitten vasta katsella ympärilleni, jos tilanne nyt siihen asti menee.
ei kannata liikaa paapoa mielessään. Positiivista ajattelua: ehompi on olemassa Sinulle vielä jossain. Ei ole viisasta lähteä hakemaan heti uutta, silloin menee syteen! Näin on. Parempi toipua ensin surusta ja sitten vahvempana lähteä hakemaan uutta elämäänsä... "Vain jos paljain käsin poimii tähtiä, oppii tuntemaan kivun ja kirkkauden, että kuuluvat yhteen."