Katoaminen puhtaseen non-dualistisuuteen

"Miten voi olla ykseyttä muiden Jumalan luotujen kanssa, jos ei ole kohdetta?"

Tässä alkuperäinen kirjoittaja puhuu kolmesta asiasta yhtäaikaa: objekti, kokemus ja subjekti.

Subjekti on se, joka kokee jotain.
Kokemus on subjektin sisäinen hetkellinen mielentila.
Objekti on tietoisuuden kohde.

Ihmisen mielessä tapahtuu koko ajan jotain. Osa on tietoista, osa ei. Kun mieli poimii jonkin tiedostetuista asioista irralleen muista mielen tapahtumista, siitä tulee objekti -tietoisuuden kohde. Mieli reagoi tähän objektiin ja tämä reaktio aiheuttaa mielentilassa muutoksen. Me kutsumme tätä, yleensä tunteiden muutosta, kokemukseksi.

Esimerkiksi mieli näkee kauniin asian ja tiedostaa sen (objekti syntyy). Kauneus koskettaa mielessä jotain, josta seuraa vaikkapa ihailu (kokemus syntyy).

Objektin ei tarvitse olla ruumiin ulkopuolella. Sama asia tapahtuu myös sisäisten kuvien, aistimusten ja ajatusten ollessa objekteja. Objektinavoi olla myös toinen kokemus.

Esimerkiksi vaimon kanssa kävelyllä vastaan kävelee kaunis nainen. Mielen ensimmäinen reaktio, kokemus, on vaikkapa himo. Mutta koska vaimo on vierellä, niin mieli reagoi himoon ei sallittuna kokemuksena, josta seuraa kokemus syyllisyydestä. Näin mieli reagoi omaan kokemukseensa tuottaen uuden kokemuksen. Sekä himo että syyllisyys voivat siten olla tietoisuuden kohteena, objekteja, jotka aiheuttavat puolestaan erilaisia mielentiloja, kokemuksia.

Se, mistä alkuperäinen teksti kertoo on tilanne, jossa tietoisuuteen ei poimita mitään erityistä asiaa. Käytännössä mieli ei tartu mihinkään, eikä nosta mitään erilliseksi mielen virrasta. Mieli kokee silloin kokonaisuuden, holistisen tilanteen, jossa ei ole erillisyyttä asioiden välillä. Kirjoittaja kutsuu tätä "kohteettomaksi tietoisuudeksi", jossa objekti sulautuu subjektiin, koska mitään erillisyyttä subjektin ja objektin välillä ei ole.

Kuten huomasit jo itsekin, termi "kohteeton tietoisuus" on hämäävä. Tässä on edelleen kohde ja se kohde on mielen oma kokemus siitä, että mikään ei ole erillistä. Tästä erillisyyden puuttumisesta seuraa kokemus ykseydestä.

Non-dualismia on kahdenlaista:

1) Kaikki on yksi.

Tämä on helpoin selittää mielen kautta. Mieli on subjekti, joka tuottaa näennäisesti erillisiä objekteja, tietoisuuden kohteita. Se reagoi niihin kokemuksien kautta ikäänkuin ne kuin ne olisivat todella olemassa mielestä erillisinä asioina. Tämä on illuusio. Todellisuudessa on vain yksi mieli ja kaikki erillisyys on harhaa. Kaikki asiat, ainakin ne, jotka ovat aidosti todellisia, ovat pohjimmiltaan, substanssiltaan, mieltä. IOK kutsuu tätä mieltä jumalaksi, mutta perusidea on sama. Ihmisen tarkoitus on päästä eroon harhasta, ymmärtää jumalallinen substanssi ja yhdistyä Jumalan kanssa.

(Substanssi tarkoittaa jotain, mistä jokin on todella tehty. Esimerkiksi pöydän substanssi voi olla puu. Meren substanssi on vesi. Ihmisen substanssi voi olla sielu tai henki. IOK:ssa substanssi on jumalallinen ja ihminen sulautuukin lopulta Jumalaan.)

Kirjoittaja käyttää tässä ilmaisua "puhdas non-dualismi". Varsinaisesti se ei kuitenkaan ole non-dualismia vaan substantiaalista monismia. Mutta ilmaisu on käytössä muissakin uskonnoissa, joten....

2) Kaikki on ei-kaksi.

Tämä on buddhalaista non-dualismia. Siinä käsitetään, että mieli luo paitsi objektin, niin se luo myös subjektin. Objekti ja subjekti eivät ole tässäkään toisistaan erilliset, mutta ne eivät myöskään ole sama kuten aiemmassa. Tämä johtuu siitä, että buddhalaisuudessa asioilla ei ole lainkaan substanssia. Asioilla ei ole lainkaan perimmäistä luonnetta kuten aiemmassa.

Toisin kuin aiempi, buddhalaisuus käsittää, että asiat ovat todella olemassa mielen ulkopuolella. Vain meidän käsityksemme niistä on väärä. Ne ovat KUIN illuusio, eivät illuusio. Samoin minä olen todella olemassa, mutta minun käsitys itsestäni (ego) on väärä. Ihmisellä ei ole perimmäistä luonnetta, mutta ihmisellä on kyllä yksilöllinen luonne.

Miksi tämän eron ymmärtäminen voisi auttaa?

"Kun koen jonkun ihmisen hengen/sielun mikälie läsnäolon itsessäni, koen, että sekin ON kohde."

Tämän vuoksi. Paitsi että mieli luo objektin, tietoisuuden kohteen, on myös mahdollista, että mieli luo myös sen subjektin, kokemuksen kokijan. Vain kokemus on, ei kokijaa?