Tahdon päästä irti tästä tunteesta, tämä on kamalaa!!! Tapasin vuosi sitten erään ihanan miehen. Vaikka välillämme olikin pientä säpinää, ajattelin että hän vain olisi "yksi muiden joukossa" enkä häntä sen erikoisemmin noteerannut. Tosin ei minulla ollut mitään sellaisia suhteita/halujakaan muihin miehiin.
Ajan kuluessa kiinnyin häneen enemmän ja enemmän vaikka tapasimme kerran kaksi viikossa, yleisemmin humalassa. Yritin kysyä miestä tapaamaan selvinpäin, muttei hän halunnut. Tosin selvinpäin tekstailimme jne...
Eräs päivä vain sain mieheltä tekstarin että on parempi jos emme tapaisi enää. Niin "se kaikki" sitten loppui. Viikkojen aikana huomasin kuinka mies aina tuijotteli minua ja tuli todella mustasukkaiseksi jos näki jonkun miehen seurassani. Seuraavan parin kuukauden aikana humalassa aina joskus yritin "jotai" mutta mies ei lämmennyt ajatukselle. Tosin hän itse hyvin innokkaasti hyökkäsi juttusilleni jne.
Sitten en enää jaksanut välittää miehestä pätkääkään vaikka törmäsimme toisiimme samaantapaan kuin aiemmin... Hän oli edelleenkin yhtä mustasukkainen. Kului muutama viikko, hänen aloitteestaan alkoi ns uusi kausi. Se oli aiempaa syvällisempi mutta sitäkin lyhempi. Tuona aikana todella tajusin kuinka hänestä välitinkään, hän tuntui juuri sille oikealle.
Yhtäkkiä hänen käytöksensä oli aivan käsittämätöntä. Hän kohteli minua miten huvitti. Välillä olin hänelle todella rakas, välillä hän ihan yhtäkkiä olikin täysi kusipää. Aina sai "pelätä" tavatessamme että millä päällä hän olisi. Tosin hän ei käynyt päälle eikä nimitellyt tms. Aloin tuntea itseni jo miehen leluksi ja oloni hyväksikäytetyksi, vaikka tiedän ettei hän sitä tarkoittanut, koska olihan hän sanonut monesti ettei halua seurustella. Tämä aiheutti aina riitaa, sovimme aina että lopettaisimme kaiken "sellaisen" mutta pysyisimme kavereina. Mutta kun taas seuraavan kerran tapasimme, päädyimme yöksi yhteen. Tätä jatkui viikkoja. Siihen asti kunnes todella olin kerran suutuksissani ja sanoin hänelle kaikkea mitä ei olisi pitänyt. Sen jälkeen loppui kaikki välillämme...
Mutta kuitenkin näiden viimeisten kuukausien aikana olemme välillä tulleet hyvinkin juttuun mutta ei muuta... yleisimmin tapaamisemme ovat päätyneet kuitenkin tappeluun.
Nämä viimeiset kuukaudet ovat muuttaneet minut täysin... Olen vain itkenyt ja itkenyt, kaivannut häntä. En ole koskaan tuntenut näin ketään kohtaan. Olen nyt miettinyt usein, olenko tulossa hulluksi vai olenko rakastunut niin paljon etten edes usko itse! En tajua voisiko todella näin välittää ihmisestä jota ei edes loppujen lopuksi tunne. Muhun sattuu!!! En jaksa näin, eilen illalla itkin nukkumaan mennessä, samoin taas herätessäni.
Kaverit sanoo että "anna sen miehen jo olla". Miten vaan voi antaa olla! En voi mitään kun en pääse tästä tunteesta irti, ikävöin häntä. Jopa töissä olen alkanut huomaamaan että hän pyörii mielessäni. Aina kun autolla ajan ja joku tietty kappale sattuu soimaan, niin kyyneleet valuu. Kaikki muistuttaa hänestä! :(
Olen yrittänyt hänelle viestillä kertoa kuinka ikävöin, ja kuinka kaikki menee pieleen jne. Hänen mielestään vain vänisen, eikä hän ota vakavasti. Haluaisin hänelle sanoa kaiken suoraan kasvokkain, muttei hän halua tavata. Aina joskus päättäny että antaa hänen vain olla omissa oloissaan ja minä jatkan elämääni, jos hän on kiinnostunut hän tulee itse ottamaan yhteyttä. Mutta aina kun häneen törmään olen aivan sulaa... Unohdan kaiken mitä olen aiemmin päättänyt. Poskia kuumottaa ja punoittaa ja aina varmistan että hänkin huomaa. Kun hän on mennyt ohitseni kädet vapisee ja olen ihan sekaisin... tuo ei ole vain kuvittelua, sillä kaverini ovat naureskelleet tuolle käytökselle ja tapahtuneelle.=)
Olen todellakin säälittävä... ja sen tiedän etten ainakaan tee vaikutusta tälläisenä. :( Aina päätän "volisemis kohtaukseni" jälkeen että ryhdistäydyn ja päätän saada hänet itselleni. Tietäisin vain miten!
Välillä taas tuntuu etten jaksa... olisi parempi kun häntä ei olisi. Voisimpa vain lopettaa välittämästä. Tunnen paljon kivoja miehiä, mutta aina heitä katsoessani mietin että miksi juuri "hän" ei voisi olla siinä... ja tajuan miksi hänestä välitän. Muiden miesten seura saa minut aina muistamaan ja tajuamaan sen miksi juuri "hänestä" kiinnostuin.
Voiko tämä olla oikeaa ihastumista? Kenties rakastumista? Vai epätoivoa... :(
Mitä ikinä tämä onkaan tahdon tästä olo tilasta eroon!!!
Ajan kuluessa kiinnyin häneen enemmän ja enemmän vaikka tapasimme kerran kaksi viikossa, yleisemmin humalassa. Yritin kysyä miestä tapaamaan selvinpäin, muttei hän halunnut. Tosin selvinpäin tekstailimme jne...
Eräs päivä vain sain mieheltä tekstarin että on parempi jos emme tapaisi enää. Niin "se kaikki" sitten loppui. Viikkojen aikana huomasin kuinka mies aina tuijotteli minua ja tuli todella mustasukkaiseksi jos näki jonkun miehen seurassani. Seuraavan parin kuukauden aikana humalassa aina joskus yritin "jotai" mutta mies ei lämmennyt ajatukselle. Tosin hän itse hyvin innokkaasti hyökkäsi juttusilleni jne.
Sitten en enää jaksanut välittää miehestä pätkääkään vaikka törmäsimme toisiimme samaantapaan kuin aiemmin... Hän oli edelleenkin yhtä mustasukkainen. Kului muutama viikko, hänen aloitteestaan alkoi ns uusi kausi. Se oli aiempaa syvällisempi mutta sitäkin lyhempi. Tuona aikana todella tajusin kuinka hänestä välitinkään, hän tuntui juuri sille oikealle.
Yhtäkkiä hänen käytöksensä oli aivan käsittämätöntä. Hän kohteli minua miten huvitti. Välillä olin hänelle todella rakas, välillä hän ihan yhtäkkiä olikin täysi kusipää. Aina sai "pelätä" tavatessamme että millä päällä hän olisi. Tosin hän ei käynyt päälle eikä nimitellyt tms. Aloin tuntea itseni jo miehen leluksi ja oloni hyväksikäytetyksi, vaikka tiedän ettei hän sitä tarkoittanut, koska olihan hän sanonut monesti ettei halua seurustella. Tämä aiheutti aina riitaa, sovimme aina että lopettaisimme kaiken "sellaisen" mutta pysyisimme kavereina. Mutta kun taas seuraavan kerran tapasimme, päädyimme yöksi yhteen. Tätä jatkui viikkoja. Siihen asti kunnes todella olin kerran suutuksissani ja sanoin hänelle kaikkea mitä ei olisi pitänyt. Sen jälkeen loppui kaikki välillämme...
Mutta kuitenkin näiden viimeisten kuukausien aikana olemme välillä tulleet hyvinkin juttuun mutta ei muuta... yleisimmin tapaamisemme ovat päätyneet kuitenkin tappeluun.
Nämä viimeiset kuukaudet ovat muuttaneet minut täysin... Olen vain itkenyt ja itkenyt, kaivannut häntä. En ole koskaan tuntenut näin ketään kohtaan. Olen nyt miettinyt usein, olenko tulossa hulluksi vai olenko rakastunut niin paljon etten edes usko itse! En tajua voisiko todella näin välittää ihmisestä jota ei edes loppujen lopuksi tunne. Muhun sattuu!!! En jaksa näin, eilen illalla itkin nukkumaan mennessä, samoin taas herätessäni.
Kaverit sanoo että "anna sen miehen jo olla". Miten vaan voi antaa olla! En voi mitään kun en pääse tästä tunteesta irti, ikävöin häntä. Jopa töissä olen alkanut huomaamaan että hän pyörii mielessäni. Aina kun autolla ajan ja joku tietty kappale sattuu soimaan, niin kyyneleet valuu. Kaikki muistuttaa hänestä! :(
Olen yrittänyt hänelle viestillä kertoa kuinka ikävöin, ja kuinka kaikki menee pieleen jne. Hänen mielestään vain vänisen, eikä hän ota vakavasti. Haluaisin hänelle sanoa kaiken suoraan kasvokkain, muttei hän halua tavata. Aina joskus päättäny että antaa hänen vain olla omissa oloissaan ja minä jatkan elämääni, jos hän on kiinnostunut hän tulee itse ottamaan yhteyttä. Mutta aina kun häneen törmään olen aivan sulaa... Unohdan kaiken mitä olen aiemmin päättänyt. Poskia kuumottaa ja punoittaa ja aina varmistan että hänkin huomaa. Kun hän on mennyt ohitseni kädet vapisee ja olen ihan sekaisin... tuo ei ole vain kuvittelua, sillä kaverini ovat naureskelleet tuolle käytökselle ja tapahtuneelle.=)
Olen todellakin säälittävä... ja sen tiedän etten ainakaan tee vaikutusta tälläisenä. :( Aina päätän "volisemis kohtaukseni" jälkeen että ryhdistäydyn ja päätän saada hänet itselleni. Tietäisin vain miten!
Välillä taas tuntuu etten jaksa... olisi parempi kun häntä ei olisi. Voisimpa vain lopettaa välittämästä. Tunnen paljon kivoja miehiä, mutta aina heitä katsoessani mietin että miksi juuri "hän" ei voisi olla siinä... ja tajuan miksi hänestä välitän. Muiden miesten seura saa minut aina muistamaan ja tajuamaan sen miksi juuri "hänestä" kiinnostuin.
Voiko tämä olla oikeaa ihastumista? Kenties rakastumista? Vai epätoivoa... :(
Mitä ikinä tämä onkaan tahdon tästä olo tilasta eroon!!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
on naimisissa, siksi se käyttäytyy noin, ei edes aio erota. Äläkä vastaa, ei oo sormuksia, ei kaikki käytä. Jos ei halua seurustella selvinpäin, se ei oo tosissaan ollenkaan/ tai on ukkomies!
No sen verran tiedän kyllä miehen taustaa ja elämää ettei ole naimisissa. Tietääkseni hänellä montaakaan naista ole ollut ennen minua. Saatikka suurempia seurustelusuhteita!
Suurin ongelmani on se etten pääse hänestä eroon, en saa häntä mielestäni... Haluaisin vain unohtaa ja antaa olla, koska tämä epätietoisuus ja sekava tilanne vain pahentaa oloani :(
sitten se on kaappihomppeli eikä oo tullu vielä ulos, se on naisenhakkaaja, se on ...
jokatapauksessa unohda jo koko juttu, ei oo sua varten.
Miehiä on kuin raitiovaunuja, yks kun jättää pysäkille, uusi jo näkyy kulman takaa. Oottele vaan pysäkillä, kyl se oikee numeroo sieltä tulee ja pääset perille rakkauden satamaan, malta, odota.
Sehän tässä ongelma onkin että miten unohtaa!!! Olen varmaan tulossa hulluksi! En jaksa tälläistä...