Kaksi uskovaista=onnellinen suhde?

Minulla ja miehelläni on hyvä avioliitto ja molemmat olemme uskossa.Tottakai välillä on erimielisyyksiä ja välillä on vaikeaa mutta kun on turva Jumalassa ja saa turvautua Jumalaan,niin ei ole yksin.

Minä olin uskossa ja sitten tuli miehenikin seurusteluaikana. Menimme naimisiin ja elämme onnellisina. Edellisessä suhteessani olin onneton ja exäni pilkkasi sitä, kun sanoin uskovani Jumalaan. Nyt olen onnellinen, joten kyllä meillä ainakin molempien usko tuo onnea suhteeseen. Jos meillä tulee jotain ristiriitoja keskenämme voimme rukoilla yhdessä Jumalalta apua. Silloin ei tarvi riidellä ja asiat ratkeavat.

Vaimoni ja minä olemme kumpikin uskossa. en tiedä voiko sanoa, että uskovaisuus jollain tavalla suojelisi liittoa. Jumala siunaa liiton ja tahtoo olla johdattamassa meitä liitossamme. samalla kertaa sielunvihollinen vihaa uskovaisten avioliittoja ja tekee kaikkensa, jotta saisi niitä murenemaan.

Jeesus on kuitenkin jo voittanut sielunvihollisen ja yhdessä tähän uskoen voimme turvallisesti kulkea yhdessä vaimoni kanssa rukoillen johdatusta ja viisautta suhteeseemme.

Meilla toinen uskoo jumalaan, toinen ei. Arvostamme ja kunnioitamme toistemme mielipiteita, ja keskustelemme nakemyksistamme. Yllattavan usein huomaan ajattelevamme monista elamankatsomukseen liittyvista asioista samalla tavalla, vaikka pinnalta naytamme kovin erilaisilta. Kumpikin tiedamme etta toista ei voi muuttaa, emmeka sita haluaisikaan! Mita tulevaisuudessa tapahtuu, en tieda. Mita tapahtuu jos saamme lapsia? Miten vihkiminen tapahtuu? Tiedan vain sen, etta rakastan hanta, ja uskon, etta keskustelemalla ja suvaitsevaisuudella elamamme voi olla hyvaa ja taytta tasta eteenpainkin. Toinen saa elamaansa voimaa jumalasta, se on hienoa. Toinen kokee olevansa hengeltaan rikas ja elaa onnellisinta mahdollista elamaa ilman jumalaa, se on hienoa. Mielestani uskonnollisuus tai uskonnottomuus ei yleisella tasolla suoraan vaikuta suhteen laatuun, vaan ihan muut tekijat maaraavat, miten suhde toimii.