Näytän ikäisekseni todella nuorelta. Olen 25 ja veikkasin että voidaan joskus luulla jopa 10 vuotta nuoremmaksi. En mielestäni ole edes kovin lyhyt, mutta moni sanoo minua lyhyeksi tai ehkä enemmän käytetään sanaa pieni. Minulla on hennompi ruumiinrakenne, en ole mikään lihaskimppu, mutta en pelkkää luuta ja nahkaakaan ole. Minulla on luonnonvaaleat pitkät hiukset ja vaaleahkot kulmakarvat, enkä juuri käytä meikkiä, niin tiedän että saatan näyttää vähän lapsenkasvoiselta. Tykkään pukeutua joskus nuorekkaasti, joka nyt ei hirveästi auta myöskään, että näyttäisin aikuisemmalta. Mielestäni olen asiallinen ja rauhallinen, mutta toisaalta olen myös hymyileväinen ja huumorintajuinen.
Pointti oli siis se, että minua ei oteta aina tosissaan, saan kuulla jatkuvasti kommentteja pienuudestani ja olen huomannut esim, että oman ikäseni miehet eivät edes varmaan huomaa minua kun olen heidän silmissään ihan lapsi vielä. Eli karkotan hyvin kaikki hyvät miesehokkaat ympäriltä. Tähän asiaan ei auta, että olen introvertti ja ihmisiin tutustuminen ei ole helppoa.
Töissä hoitoalalla minua luullaan usein opiskelijaksi tai potilailta tulee ihan suoria kommentteja iästäni. Alaikäiseksi on sanottu ties kuin monta kertaa ja joskus käy niin, että potilas ei usko kertomaani vaan kysyy vieressä olevalta vanhemmalta kollegalta kuullakseen saman vastauksen uudelleen.
Joka ikinen päivä minua katsotaan epäluuloisesti, ei mitään luottoa osaamiseeni ja sitten ilme on näkemisen arvoinen kun osaankin jotain. Työkaverit on onneksi mukavia, mutta kyllä sinnekin muutama mahtuu, jotka vitsailee pienuudestani, ihan hyvän maun rajoissa onneksi. Pahimmat vitsailijat on jostain syystä miehiä.
Vaikka kuinka yrittää olla välittämättä ihmisten kommenteista, niin kyllä se silti on vähän ikävä niitä kuulla jatkuvasti. Kun jatkuvasti kuulee jotain, niin sitä rupee uskomaan. On pieni eli on jotenkin huonompi, tiedän että en yletä joka paikkaan ja voimat ei aina riitä, mutta tarvitseeko siitä muistuttaa? Olet nuori joten et osaa yms. Ja joo, olenhan vielä nuori ja tiedän, että en kaikkea handlaakkaan, mutta en kuitenkaan enää mikään aivoton teini, niin kuin jotkut luulee.
En ulkonäölleni voi mitään ja en jaksa meikata, kun en mielestäni sitä tarvitse muuta kuin vanhentaakseni itseä. Enkä jaksa pukeutua jakkupukuun tai mikä vaate nyt ikinä tekekään vanhan näköseks... :D Osaan kyllä iloita myös nuoresta ulkonäöstäni, mutta välillä vaan ärsyttää...
Piti nyt tulla purkautumaan tästä aiheesta. Onko muilla kokemuksia? Ja mitä ihmiset ajattelee pienistä ihmisistä? Ja siitä että toisen ulkonäköä jaktuvasti kommentoidaan?
Pointti oli siis se, että minua ei oteta aina tosissaan, saan kuulla jatkuvasti kommentteja pienuudestani ja olen huomannut esim, että oman ikäseni miehet eivät edes varmaan huomaa minua kun olen heidän silmissään ihan lapsi vielä. Eli karkotan hyvin kaikki hyvät miesehokkaat ympäriltä. Tähän asiaan ei auta, että olen introvertti ja ihmisiin tutustuminen ei ole helppoa.
Töissä hoitoalalla minua luullaan usein opiskelijaksi tai potilailta tulee ihan suoria kommentteja iästäni. Alaikäiseksi on sanottu ties kuin monta kertaa ja joskus käy niin, että potilas ei usko kertomaani vaan kysyy vieressä olevalta vanhemmalta kollegalta kuullakseen saman vastauksen uudelleen.
Joka ikinen päivä minua katsotaan epäluuloisesti, ei mitään luottoa osaamiseeni ja sitten ilme on näkemisen arvoinen kun osaankin jotain. Työkaverit on onneksi mukavia, mutta kyllä sinnekin muutama mahtuu, jotka vitsailee pienuudestani, ihan hyvän maun rajoissa onneksi. Pahimmat vitsailijat on jostain syystä miehiä.
Vaikka kuinka yrittää olla välittämättä ihmisten kommenteista, niin kyllä se silti on vähän ikävä niitä kuulla jatkuvasti. Kun jatkuvasti kuulee jotain, niin sitä rupee uskomaan. On pieni eli on jotenkin huonompi, tiedän että en yletä joka paikkaan ja voimat ei aina riitä, mutta tarvitseeko siitä muistuttaa? Olet nuori joten et osaa yms. Ja joo, olenhan vielä nuori ja tiedän, että en kaikkea handlaakkaan, mutta en kuitenkaan enää mikään aivoton teini, niin kuin jotkut luulee.
En ulkonäölleni voi mitään ja en jaksa meikata, kun en mielestäni sitä tarvitse muuta kuin vanhentaakseni itseä. Enkä jaksa pukeutua jakkupukuun tai mikä vaate nyt ikinä tekekään vanhan näköseks... :D Osaan kyllä iloita myös nuoresta ulkonäöstäni, mutta välillä vaan ärsyttää...
Piti nyt tulla purkautumaan tästä aiheesta. Onko muilla kokemuksia? Ja mitä ihmiset ajattelee pienistä ihmisistä? Ja siitä että toisen ulkonäköä jaktuvasti kommentoidaan?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eräs tyttö oli pitkään rutkasti ikäänsä nuoremman näköinen. Murosikäkin tuli vasta 15-16-vuotiaana, mutta hän piti siitä, että häntä luultiin nuoreksi. Kauniskin oli, joten hänellä oli runsaasti kysyntää, mutta kranttu kun oli, antoi pakit kaikille yrittäjille. Pääsi yli-ikäiseksi ja viime tingassa ponnahti täydellisen luuserin kanssa ja sai lapsen.
Luulen kuvauksesi perusteella, että sinullakin on kysyntää. Miehet pitävät itseään nuoremmista. Hiukan vanhemmille miehille olet suorastaan aarre. Etsinet heidän seuraansa. Kuvauksesi on laadukas, joten se kertoo myös korkeasta älyllisestä tasosta. Olet une femme par excellence. 🌹
Ei ehkä nyt tunnu hyvältä, mut odota niin vanhempana olet kiitollinen tästä ominaisuudesta, jollet sorru tekemään asioita, jotka vanhentavat olemusta? Viina, tupakka ja epäterveellinen elämä jättää jälkensä jokaiseen. Viisaampi pääsee vähemmällä. 👍
Tuo on kyllä ikävä, että ihmiset kommentoi toisten ulkonköä, oli sitten iso, pieni, pitkä, lyhyt, laiha, lihava, nuori tai vanha niin ikinä ei saisi ulkonäköä kommentoida ja olettaa sen perusteella mitään. Ei ikinä tiedä mitä toisen taustalla on.
Ole vain iloinen nuoresta ulkonäöstäsi, myöhemmin varsinkin kiittelet sitä :)