Maailmaa tuntuu subjektiivisesti sellaiselta, millaisena totuimme sen tuntemaan.
Tunteemme voivat ihmetellä, miksi maailmaa ei muutu.
Sisäisesti tuntuu, että maailmaan fraameja ei pääsee minnekään.
Ihmeitä ei tapahdu.
Kärsimyksen ajat vaihtuvat iloiseen ajanviettoon.
Eikä muuta.
Panostat mahdollisesti tieteeseen, kehitykseen, teknologiaan uskoen sen aikansaavan uusia ulottuvuuksia ajatteluun, tunteisiin.
Mutta pänttääminen välttämättä avaa riittävästi elämään asioita, kokemuksen arvoisia todellisia asioita.
Jäljelle jää matkustaminen, urheilu...
Mutta kysymkseni oli, että koetko, että kaiken nopean kehityksen keskellä kuitenkin sisäinen maailmaa on aika samanlainen. Tahtoisi sen muuttuvan, mutta mitään ei tapahdu.
Psykologit neuvovat niin ikään, että kuinka tulla paremmaksi, eloisammaksi ym.
Pitäisi tehdä jotakin on päällimmäisenä ajatus.
Mitä se elämä olikaan!
Tunteemme voivat ihmetellä, miksi maailmaa ei muutu.
Sisäisesti tuntuu, että maailmaan fraameja ei pääsee minnekään.
Ihmeitä ei tapahdu.
Kärsimyksen ajat vaihtuvat iloiseen ajanviettoon.
Eikä muuta.
Panostat mahdollisesti tieteeseen, kehitykseen, teknologiaan uskoen sen aikansaavan uusia ulottuvuuksia ajatteluun, tunteisiin.
Mutta pänttääminen välttämättä avaa riittävästi elämään asioita, kokemuksen arvoisia todellisia asioita.
Jäljelle jää matkustaminen, urheilu...
Mutta kysymkseni oli, että koetko, että kaiken nopean kehityksen keskellä kuitenkin sisäinen maailmaa on aika samanlainen. Tahtoisi sen muuttuvan, mutta mitään ei tapahdu.
Psykologit neuvovat niin ikään, että kuinka tulla paremmaksi, eloisammaksi ym.
Pitäisi tehdä jotakin on päällimmäisenä ajatus.
Mitä se elämä olikaan!
Vastaukset 3
Vanhimmat
En koe maailmankuvaani rajoittuneeksi. Sisäinen maailmani pysyy samanlaisena ja se on hyvä koska olen onnellinen.
Jaa-a kyllä kai se on mahdollista muuttua jotenkin sisäisestikin jonkin tapahtumaketjun kautta. Ei kuulosta tosin kovin helpolta. Toisaalta ehkä lohdullista.
"Pitäisi tehdä sitä tai pitäisi tehdä tuota" ei tosin tule viemään mihinkään, mikään muutos ei ala konditionalista, konditionaali on puoliksi asia tilojen hyväksymistä.
Rehellinen päätös aloittamisesta sitävastoin vie.
Ja vieläpä päätös aloittaa heti, koska sopivampaa tai parempaa ajankohtaa aloittamiselle tuskin tulee koskaan.
Joskus se vaatii rohkeutta, joskus saa tarvittavan määrän tietoa hälventämään pelkoja. Ja silti asioita voi mennä pieleen, harvoin kuitenkaan onneksi kohtalokkaalla tai eeppisellä tavalla.
Aloittamisen jälkeen se on sitten enimmäkseen sitkeyttä, määrätietoisuutta ja valmiutta tehdä suunnitelmaan korjaavia toimenpiteitä.
Muutokset ylipäätään alkavat usein itsestä. Asiat ympärillä muuttuvat, jos ovat muuttuakseen ja yleensäkään mitenkään vaikutusmahdollisuuden piirissä. Muita kuin itseä ei voi muuttaa, muut tulevat perässä jos ovat muutokseen valmiita ja haluavat tulla. Tapahtumien nopeuteen voi vaikuttaa yleensä normaalielämässä ja normaalein panostuksin vain harvoin.
Se mihin ei voi vaikuttaa mitenkään, usein kuulee sanottavan, että niiden asioiden kanssa sitten vaan opitaan elämään.
Ehkä tuo kuvaa paljon myös käsitystäni elämästä. Yhdessätekemistä ja -olemista joko luontevasti tai olosuhteiden pakosta, ja sen kaiken kanssa taiteilua ja tasapainoilua
Muuten tiedostan maailmankuvani rajoittuvan tietynlaiseen kuplaan, mutta en voi sanoa, että koen sen rajoittavan. Jos kokisin, todennäköisesti ahdistuisin. Näen muutoksia tapahtuneen, itsessä ja ympärillä toisaalta joissain asioissa pysyvyyttä. Molemmista löytyy hyvä ja huonoja asioita. Mitä pidemmän aikajänteen ottaa tarkasteluun, sitä vahvemmin.