Koetko maailmaan kuvasi rajoittuneeksi?

En koe maailmankuvaani rajoittuneeksi. Sisäinen maailmani pysyy samanlaisena ja se on hyvä koska olen onnellinen.

Jaa-a kyllä kai se on mahdollista muuttua jotenkin sisäisestikin jonkin tapahtumaketjun kautta. Ei kuulosta tosin kovin helpolta. Toisaalta ehkä lohdullista.

"Pitäisi tehdä sitä tai pitäisi tehdä tuota" ei tosin tule viemään mihinkään, mikään muutos ei ala konditionalista, konditionaali on puoliksi asia tilojen hyväksymistä.

Rehellinen päätös aloittamisesta sitävastoin vie.

Ja vieläpä päätös aloittaa heti, koska sopivampaa tai parempaa ajankohtaa aloittamiselle tuskin tulee koskaan.

Joskus se vaatii rohkeutta, joskus saa tarvittavan määrän tietoa hälventämään pelkoja. Ja silti asioita voi mennä pieleen, harvoin kuitenkaan onneksi kohtalokkaalla tai eeppisellä tavalla.

Aloittamisen jälkeen se on sitten enimmäkseen sitkeyttä, määrätietoisuutta ja valmiutta tehdä suunnitelmaan korjaavia toimenpiteitä.

Muutokset ylipäätään alkavat usein itsestä. Asiat ympärillä muuttuvat, jos ovat muuttuakseen ja yleensäkään mitenkään vaikutusmahdollisuuden piirissä. Muita kuin itseä ei voi muuttaa, muut tulevat perässä jos ovat muutokseen valmiita ja haluavat tulla. Tapahtumien nopeuteen voi vaikuttaa yleensä normaalielämässä ja normaalein panostuksin vain harvoin.

Se mihin ei voi vaikuttaa mitenkään, usein kuulee sanottavan, että niiden asioiden kanssa sitten vaan opitaan elämään.

Ehkä tuo kuvaa paljon myös käsitystäni elämästä. Yhdessätekemistä ja -olemista joko luontevasti tai olosuhteiden pakosta, ja sen kaiken kanssa taiteilua ja tasapainoilua